Elokuu 2022. Ukrainalaiset sotilaat poseeraavat kookkaan telatykin rinnalla. Aseen kylkeä koristavat sotilaiden maalaamat shiba inu -koirat. Telatykin piippuun sotilaat ovat kirjoittaneet laitteen uuden nimen: Super Bonker 9000. Nimi viittaa meemiin, jossa doge-koira lyö lajitoveriaan baseball-mailalla päähän bonk-äänen saattelemana.
Telatykillä on vain yksi tarkoitus – bonkata venäläiset pois Ukrainasta.
Super Bonker 9000 on meemisodan fyysinen ilmentymä, joka rahoitettiin ukrainalaisen Sign my rocket -palvelun välityksellä. Palvelussa lahjoittajat saavat haluamansa tervehdyksen pommeihin ja aseisiin.
Suomessa palvelua on viime aikoina kritisoitu sodan karnevalisoimisesta. Siitä huolimatta suomalaiset lahjoittavat palvelun välityksellä paljon rahaa – vain yhdysvaltalaiset lahjoittavat enemmän.
Telatykin nimesi väljä internet-ryhmittymä Nafo (North Atlantic Fellas Organization), joka keräsi rahat aseeseen Sign my rocket -palvelussa.
Nafo on verkossa toimiva kansainvälisten vapaaehtoisten joukko, joka käy informaatiosotaa Venäjää vastaan. Aseinaan se käyttää meemejä, lahjoituksia ja tiedonvälitystä. Fellojen, kuten aktivistit koirameemin mukaisesti itseään kutsuvat, määrää on mahdotonta arvioida.
Sodankäynti ei enää vaadi kaikilta osallisilta rintamalle lähtemistä tai teknistä osaamista, vaan kuka tahansa voi osallistua taisteluun kotisohvaltaan lähettämällä älypuhelimeltaan meemikuvia somepalveluiden virtaan. Aktiivisten vapaaehtoisten ansiosta Venäjä on ainakin lännen silmissä häviämässä informaatiosotansa.
Miten meemisotaa käydään?
Nafo syntyi toukokuussa 2022, kun puolalainen Twitter-käyttäjä Kamil Dyszewski alkoi lisätä dogeja sotakuviin. Ideasta kasvoi ilmiö, johon osallistui yhä enemmän käyttäjiä.
Ukrainalaisen Kyiv Post -lehden mukaan joku keksi kutsua Dyszewskiä ja muita koirameemien tehtailijoita uudeksi Natoksi, mihin Dyszewski vastasi: Nafo.
Kuukausissa Nafo muuttui yhden miehen operaatiosta satapäiseksi ydinryhmäksi. Lahjoitusten lisäksi se ryhtyi käymään informaatiosotaa Ukrainan puolesta. Aseinaan se käyttää meemejä.
Vaikka Dyszewski on Nafon perustaja, yhteisöllä ei ole johtajaa. Kuka tahansa voi liittyä mukaan, ja sen koirameemejä ovat levittäneet Viron pääministerin Kaja Kallaksen kaltaiset nimekkäät hahmot. Joukkio kasvaa alati.
”Nafo tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toiset käyttävät sitä auttaakseen ihmisiä, toiset taistellakseen disinformaatiota vastaan ja jotkut pitävät sitä paikkana, josta etsiä lohtua sodan keskellä”, Dyszewski sanoi Kyiv Postille marraskuussa 2022.
Nafon sotataktiikka on tuttu häiriintyneiden meemien ja rasismin täyttämältä 4chan-kuvalaudalta ja se tunnetaan nimellä shitposting eli paskapostaus. Paskapostaajat tukkivat keskusteluketjun julkaisemalla niin paljon kärjistettyjä viestejä tai kuvia, että ketjun alkuperäisestä aiheesta keskusteleminen käy mahdottomaksi. Nafo käyttää tekniikkaa Venäjää tukevan keskustelun häiritsemiseksi.
Viesteillään aktivistit tukkivat Venäjän suurlähetystön esittämien natsisyytösten kaltaisia disinformaatiota sisältäviä keskusteluja. He löytävät paikalle esimerkiksi niin, että ensimmäinen väärän tiedon bongannut aktivisti käyttää julkaisussa aihetunnistetta #Article5 (viitaten Naton jäsenvaltioiden keskinäiseen puolustukseen). Sen jälkeen muut löytävät paikalle ja alkavat spämmätä ärsyttäviä koirameemejä. Näin Nafo käyttää hyödykseen sosiaalisen median toimintalogiikkaa.
Tutkijat Katja Valaskivi ja Niina Uusitalo käyttävät ilmiöstä käsitettä huomiokone. Tunteita herättävä sisältö saa ihmiset osallistumaan keskusteluun sosiaalisessa mediassa ja antamaan ilmiölle huomiota. Algoritmi ruokkii lisää sellaisia ilmiöitä, jotka saavat engagementia. Kun some-ilmiö kasvaa riittävän isoksi, valtavirtamedia levittää sen vielä laajemmalle yleisölle.
Laajalle levinnyt video suomalaisvapaaehtoisista heittämässä läppää ja taistelemassa hengestään sotatantereella, meemit Venäjän tappioista ja nojatuolikenraalien kännyköiltään julkaisemat sotatekniset analyysit – sota, jos jokin saa ihmiset tuottamaan ympäri maailmaa leviävää sisältöä.
Twitterissä Ukrainan puolustusministeriö ja puolustusministeri ovat kiittäneet Nafoa siitä, että ryhmä lisää ihmisten tietoisuutta sodasta meemien avulla. Meemisodassa Ukraina ei ole jättäytynyt vain vapaaehtoisten armoille, vaan myös valtion viralliset tilit julkaisevat säännöllisesti Twitterissä Venäjää pilkkaavaa sisältöä.
Some on rintama, jonka kaikki sodan osapuolet haluavat haltuunsa.
Sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen Maanpuolustuskorkeakoulusta ei pidä Ukrainan sotaa maailmanhistorian ensimmäisenä somesotana. Informaatiovaikuttamista tutkineen Huhtisen mukaan sosiaalinen media on kuitenkin aiempaa isompi osa sotaa. Syynä ovat esimerkiksi Tiktokin suosion, somevaikuttajien määrän ja avointen lähteiden tiedustelun harrastajien kasvu.
”Meemit ovat ase niille kohderyhmille, jotka ymmärtävät meemikulttuuria. Jos osaa vangita nopeasti Hersonin sillan romahtamisen kaltaisia tapahtumia meemiin, se leviää nopeasti. Ukraina onnistuu tässä.”
Huhtisen mukaan Venäjä ei käy samanlaista meemisotaa kuin Ukraina, sillä se ei tunne lännen meemikulttuuria.
Esimerkiksi Venäjää tukevien käyttäjien pilkkaaviksi tarkoitetut kuvat leopardikuvioiseen paitaan puetusta Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä tai sateenkaariohjuksia ampuvista tykeistä eivät ole keränneet yhtä suurta suosiota kuin Ukrainan puolesta askarrellut meemit.
”Meemiin voi kiteyttää monia merkityksiä ilman tekstiä. Panssarivaunuja varastavat traktorit, Käärmesaaren keskisormea näyttävä sotilas ja muut symbolit ovat kieliriippumattomia viestejä, jotka ymmärretään laajalti.”
Tulevaisuudessa meemit voivat olla nykyistä isompi osa valtioiden työkalupakkia, sillä ne ovat osoittautuneet Ukrainan sodassa tehokkaaksi viestintäkeinoksi.
Huhtisen mukaan Venäjä ei käy samanlaista meemisotaa kuin Ukraina, sillä se ei tunne lännen meemikulttuuria.
Huhtinen arvioi, että meemisota, kuten monet muutkin uudet ilmiöt, lähtevät kuitenkin yleensä älykkäiden aktivistien omasta toiminnasta. Ukrainassakin kansalaiset ovat saaneet vapaat kädet some-rintamalla taistelemiseen sen sijaan, että valtio koordinoisi joukkoja.
Some-sodankäynti ei koostu ainoastaan hauskoista meemeistä, joissa vastapuolta nolataan koirakuvilla. Sosiaalisessa mediassa voidaan levittää disinformaatiota ja paljastaa vastapuolen joukkojen tarkkoja sijainteja, mikä voi asettaa sotilaita vaaraan. Silloin sosiaalinen media laajenee virtuaalisesta torista fyysiseksi tappovälineeksi.
Lisäksi sosiaalinen media viihteellistää sotaa. Yleisö seuraa sodan käänteitä reaaliajassa ja kannustaa valitsemaansa osapuolta. Toisinaan seuraa ylilyöntejä, kun sotilaat epäinhimillistävät vihollistaan sosiaalisessa mediassa ja saavat tukijansa levittämään sisältöjään eteenpäin.
Osa Ukrainaa tukevista tileistä jakaa eteenpäin venäläisiin sotavankeihin kohdistettua nöyryyttävää väkivaltaa, ja yksittäiset maan Azov-rykmentin jäsenet ovat julkaisseet kuvia, joissa he poseeraavat venäläisruumiiden rinnalla. Venäjän tukijat toimivat samalla tavalla. Huhtinen arvioi, että tällaisissa tilanteissa voi syntyä eettisiä ongelmia.
”Ukraina puolustaa läntisiä arvoja, joten se joutuu olemaan varuillaan esimerkiksi siinä, kestääkö Azov aisoissa vai toimiiko se omavaltaisesti, kuten Venäjän Wagner-joukot. Länsimaisiin arvoihin eivät istu vihollisen epäinhimillistäminen ja väkivallalla mässäily.”
Lisäksi molempien ryhmien jäsenten julkaisemissa epäinhimillistävissä kuvissa ja videoissa näkyy usein sotarikoksia.
Epäinhimillistämisen sijaan Nafo käy meemisotaa pääasiassa levittämällä tietoa ja tekemällä lahjoituksia, vaikka Nafon vastustajat syyttävät sitä Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n kätyriksi ja erimielisten hiljentäjäksi.
Yksittäiset osalliset voivat kuitenkin tehdä ylilyöntejä, ja vastustajat kaivavat heidän vanhatkin epäilyttävät viestinsä esiin. Esimerkiksi Nafon perustaja Dyszewski on julkaissut aikaisemmin juutalaisvastaisia twiittejä. Nafon vastustajat käyttävät niitä leimatakseen koko aktivismin natsien toiminnaksi.
Päällepäin ei arvaisi, että algoritmeihin erikoistunut Tampereen yliopiston asiallinen ja hillitty tutkijatohtori Pekka Kallioniemi on meemisotaan osallistuva Nafo-aktivisti, jonka Twitter-tiliä seurasi maaliskuun alussa lähes 40 000 käyttäjää. Hänen aloittaessaan Twitterissä keväällä 2022 seuraajia oli vain kourallinen.
Syy nopeaan seuraajamäärän kasvuun on Kallioniemen bravuuri, hänen Vatnik soup -nimellä kutsumansa pitkät viestiketjut, joissa hän käsittelee niin kutsuttujen vatnikien eli Kremlin propagandaa levittävien ja siihen uskovien ihmisten taustoja, kuten yhteyksiä Venäjään. Vatnik-termiä käytetään halventavassa tarkoituksessa.
Lokakuusta 2022 lähtien Kallioniemi on käsitellyt muun muassa ex-pääministeri Paavo Lipposta, ”Putinin kokkia” Jevgeni Prigožinia, oligarkki Oleg Deripaskaa, Venäjää myötäileviä näkemyksiä jakanutta Suomen Amnestyn johtokunnan jäsentä Syksy Räsästä sekä yhdysvaltalaista äärivasemmistolaista toimittajaa Max Blumenthalia.
Keittojaan Kallioniemi on ehtinyt tarjoilla jo toistasataa annosta. Vaikka osa kohteista ja heidän puolustajistaan kiistää Kallioniemen väitteet, koosteet ovat saaneet somessa myös paljon tukea.
”Nafolla on ollut merkittävä rooli ketjujeni leviämisessä. Se on tehokas porukka venäläistä propagandaa vastaan. Venäjän suurhyökkäyksen alettua halusin löytää itsekin roolin kamppailussa, sillä minulla on lapsuudesta asti yhteyksiä Ukrainaan”, Kallioniemi sanoo.
Hän päätti ryhtyä tiedonlevittäjäksi, joka lähteyttää ketjunsa kenen tahansa saatavilla olevilla julkisilla lähteillä, kuten uutisartikkeleilla ja sosiaalisen median päivityksillä.
Koska Kallioniemi tutkii somea työkseen, hän osaa käyttää sitä hyödykseen. Vatnik soupit saavat käyttäjiltä paljon reaktioita, minkä seurauksena algoritmit lisäävät julkaisujen näkyvyyttä.
Kallioniemi kertoo verkostoituneensa Nafon ansiosta monien tutkijoiden ja toimittajien kanssa, mutta ei halua kuitenkaan liian syvälle vuorovaikutukseen yhteisön kanssa.
”Hajauttaminen on Nafon vahvuus, ja haluan jättäytyä pois tappelemasta siitä, kuka auttaa Ukrainaa oikein. Käytän Nafoa tiedon levittämiseen.”
Kallioniemen mukaan Nafo-aktivismista ei ole seurannut hänelle merkittäviä vastoinkäymisiä, mutta maalitetuksi joutumisesta hänellä on ennestään kokemusta.
Kommentoituaan kriittisesti koronavirus- ja Venäjä-disinformaatiota eri medioissa Kallioniemi on saanut postissa uskonnollissävytteisiä kirjeitä, joissa hänen annetaan ymmärtää olevan paholaisen asialla ja edistävän 5g- ja koronarokotesalaliittoja. Tietojenkalasteluyritykset ovat arkea, ja Qatarin jalkapallon MM-kisojen aikana hänen tietojaan yritettiin onkia keksittyjen ihmisoikeusjärjestöjen nimissä.
”Minut on häivytetty yliopiston fyysistä tiloista poistamalla puhelin- ja huoneennumeroni saatavilta, jotta häiriköt eivät tule fyysisesti paikalle. Uhkauksia tai vastaavaa en ole saanut. Pääosin palaute on positiivista.”
Edes suomalaisten poliitikkojen Venäjä-yhteyksien käsittely ei ole saanut aikaan isompaa vastustusta. Niistä puhumista Kallioniemi pitää tärkeänä.
”Perusoletukseni politiikasta on epärehellisyys. Siitä ei tule rehellisempää, jos nämä aiheet jättää käsittelemättä. Jos kaksi entistä pääministeriä on syvällä venäläisessä liikemaailmassa ja siitä vaietaan, on se merkki vahvasta suomettumisesta. Tällainen ilmapiiri on väärin.”
Venäjän suurhyökkäys Ukrainaan on nyt jatkunut reilun vuoden ajan, eikä sodan loppua ole näkyvissä. Sinä aikana Nafo on meemitehtailun lisäksi kerännyt satojatuhansia dollareita Ukrainalle.
Esimerkiksi tammikuussa 2023 Ukrainan presidentti Zelenskyi pyysi Nafoa rahoittamaan uuden miehittämättömän pinta-aluksen hankinnan. Tarvittu summa, 250 000 dollaria, oli koossa muutamassa viikossa.
Muun muassa Sky News kertoo, että Nafo antoi aluksen nimeksi Raccoon’s Revenge eli Pesukarhun kosto. Nimi viittaa Hersonista vetäytyneiden venäläissotilaiden varastamaan eläintarhan pesukarhuun, josta muodostui jonkinlainen julkkis ja venäläisjoukkojen maskotti. Nimi viittaa siihen, ettei varastettu pesukarhu unohtanut ukrainalaisia juuriaan. Hupailu jatkui.
Kallioniemen mukaan meemisotilaat ovat merkittävä osa modernia sodankäyntiä.
”Venäläinen propagandamalli on jakaa väärää tietoa suurella volyymilla. Siihen ei auta muu kuin levittäjien tekeminen naurunalaisiksi ja keskustelun tuhoaminen. Esimerkiksi Venäjän valtiollisten tilien väitteet Ukrainan bioaselaboratorioista saivat Nafo-aktiivit nopeasti tukkimaan viestiketjut meemeillä.”
”Venäläinen propagandamalli on jakaa väärää tietoa suurella volyymilla.”
Sotilasprofessori Huhtisen mukaan sosiaalisessa mediassa meemisotaan osallistuvat kansalaiset eivät välttämättä koe olevansa osa sotaa. Kallioniemikään ei ajattele sotivansa, vaikka sanookin osallistuvansa infosotaan.
”Oikeat sotilaat ovat Ukrainassa. Vaikka infokenttä on tärkeä, oikea työ tehdään fyysisesti rintamalla.”
Huhtinen arvioi, että osalle läntisiä aktivisteja kokemus sodasta kuitenkin ilmenee juuri siinä, miten he liittävät itsensä ”Ukrainan kotirintamaan”.
Suomessa osa sosiaalisen median keskustelijoista pyrkii vaientamaan esimerkiksi Ukrainaa, Nato-jäsenyyttä tai Puolustusvoimia koskevia kriittisiä ääniä vetoamalla Venäjän pussiin pelaamiseen.
Esimerkiksi militaristista kieltä käsitelleitä tutkijoita, venäläisten sotavankien kidutusvideoita kritisoivia, vakaumuksestaan kertovia totaalikieltäytyjiä ja siviilipalvelusmiehiä sekä Ukrainan äärioikeistoyhteyksistä kirjoittaneita toimittajia on syytetty Venäjä-mielisyydestä.
Huhtisen mukaan reaktiot johtuvat siitä, että olemme subjektiivisesti mukana sodassa.
”Monilla länsimaisilla ihmisillä on tässä tunteet pelissä, mikä on inhimillistä, ja kriitikot saavat mustavalkoisilta ihmisiltä helposti maanpetturileiman. Ukraina on pelannut melko rehellisesti, mutta se saa anteeksi valkean propagandansa”, Huhtinen sanoo.
Valkealla propagandalla tarkoitetaan viestintää, jossa valehtelun sijaan voidaan esimerkiksi korostaa omia voittoja ja vastapuolen tappioita. Faktat ovat kohdallaan, mutta totuus vääristyy.
Kallioniemen mukaan konfliktit tekevät maailmasta mustavalkoisen: esimerkiksi koronapandemian aikana ihmiset valitsivat, olivatko he valtion linjalla vai sitä vastaan. Ukrainan sodassa länsi on laajalti valinnut puolensa, minkä vuoksi Venäjää tukevaksi tulkittu puhe aiheuttaa monissa vastareaktioita.
Kärkkäimpien aktivistien some-asenne tiivistyy vanhassa suomalaisessa propagandajulisteessa: ”Vihollinen kuuntelee! Lörpöttelijät voivat tietämättään pettää isänmaansa.”
Vaikka hiljentäisimme eriävät, omaa puolta kritisoivat äänet, auttaako kaikkien erimielisten leimaaminen Venäjän kätyreiksi kuitenkaan Ukrainaa voittamaan sodan?
Tuskin, vaikka koirameemisotilaiden joukko verhoaisi sen hauskoihin vitseihin.
