Eteerinen, looppaava laulu täyttää studion, kun muusikko Timo Kaukolampi käynnistää pätkän tulevasta lyhytelokuvasta, joka kertoo valosaasteen vaikutuksesta kiiltomatoihin. Hän on ollut säveltämässä sen musiikkia.
”Tällä hetkellä mua inspiroi eniten vanhat digitaaliset efektit. Tässä pätkässä soivassa kaikuefektissä on outo, toismaailmallinen soundi. Se syntyy laitteen alhaisista näytteenottotaajuuksista”, Kaukolampi sanoo.
Kaukolampi tekee musiikkia elokuviin ja tv-sarjoihin yhdessä muusikko Tuomo Purasen kanssa. Esimerkiksi palkittujen Marian paratiisi- ja Armomurhaaja-elokuvien soundtrack on kaksikon tekemä. Kaukolampi kertoo, etteivät he yleensä valikoi projekteja, vaan heille tarjotaan heidän tyyliinsä sopivia töitä.
Kaukolammen musiikkia yhdistää analogisyntetisaattoreiden hieman nuhjuinen soundi ja pyrkimys äänimaisemaan, joka vie ”toiseen, henkiseen tilaan”. Sävellyksissä soi vaikutteita psykedeelisestä rockista, jumittavasta teknosta ja ambient-musiikista. Kappaleet ovat usein pitkiä verrattuna radioiden tyypillisesti soittamaan elektroniseen musiikkiin ja ne kasvavat koko kestonsa ajan.
”Valitsin tämän työn, ettei mun tarvitsisi olla oikeassa työmaailmassa läsnä. Kaikkea tekemistäni on siunannut täydellinen tietämättömyyteni siitä, miten elektronista musaa tehdään.”
Sitä on vaikea uskoa Kaukolammen työhuoneella Punavuoressa. Tila on täynnä vanhoja, arvokkaita analogisyntikoita. Uudempien syntikkamoduulien täyttämällä seinällä välkkyvät värikkäät valot. Kaikkialla on erilaisia painikkeita.
Työhuone näyttää scifiltä, mutta nappien täyttämät laitteet Kaukolampi on valinnut käytännön syistä – hän haluaa ohjata laitteita niiden pinnalta, ei tietokoneiden valikoista, joiden taakse syntikat toiminnot useissa moderneissa laitteissa piilotetaan. Kaukolampi kertoo nauttivansa kaaoksesta, eikä edes osaa käyttää kaikkia laitteitaan.
Tätä selittäessään Kaukolampi etsii erästä moduuliaan, mutta sitä ei löydy mistään.
Kaaos on aina läsnä.
Kaukolammen työstä 15 prosenttia on vapautta tehdä laitteilla mitä tahansa, loput 85 prosenttia on ”todella tylsää hiomista”. Inspiraatiota hän ei odottele tai lähde erikseen etsimään.
”Olen aina ja en koskaan inspiroitunut.”
Sävellystyönsä aluksi Kaukolampi etsii sopivaa lähtösoundia tietystä syntikasta tai yhdistelee eri moduuleja. Hän soittaa tietyn sävelkulun ja jättää sen soimaan, kuuntelee soivaa ääntä ja muokkaa sitä lopulliseen muotoonsa moduuleillaan.
Kaukolampi hioo ääntä syntikoiden filttereillä ja muilla ominaisuuksilla kuin keraamisen vaasin veistäjä, kunnes ääni tuntuu oikealta. Lopputulos on yleensä aivan erilainen kuin syntikan raaka lähtösoundi – aivan kuten vaasikin syntyy pelkästä savesta.
Kaukolampi kokoaa useita tällaisia aihioita ”aivot narikkaan -tyylillä” ja sitten pohtii, mitä niistä saisi.
Musiikin käyttökohde vaikuttaa siihen, miltä Kaukolammen aihiot lopulta kuulostavat. Suurin osa Kaukolammen käyttämistä vanhoista syntikoista ja efekteistä suhisee, mikä sopii hänen soolomusiikkiinsa.
Elokuvissa suhina tai dialogin kanssa samoilla taajuuksilla soivat äänet vievät liikaa tilaa. Suhina voi aiheuttaa esimerkiksi väärän kuulokuvan tuulesta kohtauksen taustalla. Siksi hän tummentaa elokuvamusiikkiaan leikkaamalla sen ylätaajuuksia.
Koska Kaukolampi on itseoppinut kokeilija, hänellä ei ole koulutetun muusikon osaamista. Hän kertoo työskentelevänsä sen vuoksi estetiikka, tunne ja tyyli edellä, mikä sopii elokuvasäveltämiseen.
”Oikeat äänet elävään kuvaan löytyvät katsomalla kuvaa ja kokeilemalla, mikä saa tarinan ja viestin loksahtamaan paikoilleen. Esimerkiksi kiiltomatoelokuvassa elektronisilla soittimilla luodaan aluksi abstrakti maailma, jota tarkastellaan kiiltomatojen tasolta. Loppua kohden katsoja siirretään kiiltomadon tasolta tarkastelemaan kiiltomadon elämän kauneutta ja luonnon sopusointua orgaanisemmilla soundeilla, kuten viululla ja ihmisäänellä. Lopussa katsojalle syntyy empaattinen rakkaussuhde kiiltomatoa kohtaan.”
Kaukolammen viimeisin julkaistu työ on vapaapainija-kansanedustaja Tony Halmeen (ps) urasta kertovan Viikinki-dokumentin soundtrack. Siihen hän lähti hakemaan 2000-luvun alun soundeja.
”Siihen aikaan soitin itsekin teknovaikuttaja Eliot Nessin aamubileissä, joissa kävi sekä villasukkatrance-hiippailijoita tanssahtelemassa että nopeat lasit päässään istuvia bodareita hengaamassa aasialaisten tyttöystäviensä kanssa. Halusin kaivaa esiin tuon ajan kylmän trance-meiningin.”
Kaivuutöissä saapui auttamaan samassa taloyhtiössä asuva Jaakko Salovaara, joka tunnetaan Daruden ja Bomfunk MC’sin hittien tuottajana.
Kaukolampi vetää esiin myös Salovaaran käyttämän legendaarisen Roland Jp-8080 -syntikan. Laitteessa on avoinna soundi nimeltään Sand Storm. Se, jos jokin on vuosituhannen vaihteen äänimaiseman ytimessä: isoa, kylmää ja päällekäyvää äänimassaa.
Aiheestaan huolimatta Viikinki-dokumentti ei ole rasismistaan ja väkivaltaisuudestaan tunnetun kansanedustajan kilvenkiillotusprojekti. Sellainen ei sopisikaan Kaukolammen näkemyksiin musiikin tekemisestä.
”Kokeellisen musan tekeminen on musta feminististä toimintaa itsessään. Se vastustaa patriarkaalista, kolmen minuutin speksattua muottia, jota soittolistaradiot edustavat. Parhaat minimalistisen modulaarisynamusan tekijät ovat edelleen naisoletettuja, kuten Laura Naukkarinen, Éliane Radigue, Wendy Carlos ja Caterina Barbieri”.
Kaukolammelle analogiteknologiaan liittyvä käsillä tekemisen meininki on tärkeää. Siinä on hänestä enemmän luonnetta kuin tietokoneen syntikkaohjelmissa.
Taiteen kentällä tällaista käsityöläisyyttä on viime aikoina varjostanut monia taiteilijoita huolestuttava uhka, tekoäly. Varsinkin monet kuvittajat pelkäävät, että se syrjäyttää ihmiset.
Kaukolampi suhtautuu tekoälyyn pessimistisesti, mutta ei pidä sitä uhkana omalle tekemiselleen.
”Mun juttuni on tyyli, enkä usko tekoälyn oppivan sitä mitä osaan.”
Timo Kaukolampi, 51, muusikko
- Mistä tunnetaan: K-X-P- ja Op:l Bastards -yhtyeet, soolotuotanto ja elokuvasoundtrackit.
- Työpöydällä nyt: Uudet K-X-P- ja Haunted Plasma -yhtyeidensä levyt sekä useampi soundtrack.
- Unelmien työprojekti: Olen aktiivisesti pyrkinyt siihen, että kaikki projektini olisivat unelmaprojektejani. Jossain kohtaa olisi mahtavaa tehdä yhteisteos jonkin kuoron kanssa tai tehdä musiikkia ilman elektronisia instrumentteja. Myös lasten kanssa yhdessä syntikoilla tekeminen olisi mahtavaa, sillä heillä ei ole mitään kunnioitusta instrumenttia kohtaan.
- Mikä alalla mättää: En koe olevani tietyllä alalla, vaan piuhojen kanssa puuhasteleva ikuinen musafani harakanpesässäni. Henkilökohtaisessa elämässä olen kiinnostunut vanhenemisesta: miten voi olla samanaikaisesti vanhus ja validi tekijä. Maailma ja populaarikulttuuri ovat niin nuoruuslähtöisiä.
