Sähköpostiini kilahtaa viesti, joka vaikuttaa kummallisesti verhoillulta uhkaukselta: ”Olet kiinnostunut meistä? Tiedät varmaan sen sanonnan: kun ajattelet paholaista, hän ajattelee sinua.”
Mitähän nyt taas?
Viestin lähettäjäksi paljastuu Black Order -nimisen esoteerisen uusnatsiverkoston suomalainen solu, Louhi loosi.
Kirjoitin kesällä 2022 Iltalehteen selvityksen kyseisestä verkostosta. Se julkaisi aiemmin tänä vuonna videon, joka antoi ymmärtää verkoston levittämän satanismisuuntauksen radikalisoineen niin sanotun Kankaanpään ryhmän jäsenet.
Joulukuussa 2021 viranomaiset kertoivat epäilevänsä viittä kankaanpääläistä nuorta miestä terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelusta. Neljää heistä epäiltiin terroristisessa tarkoituksessa tehdystä tahallisesta räjähderikoksesta.
Epäily on poikkeuksellinen, sillä se on ensimmäinen äärioikeistoon liitetty ja pidätykseen johtanut terrorismitutkinta Suomessa.
Suojelupoliisi (supo) kertoi tapauksen liittyvän akselerationistiseen äärioikeistoideologiaan. Siinä nykyisen yhteiskunnan romahdusta pyritään edistämään väkivallalla, kuten terrori-iskuilla. Syntyi poikkeuksellinen mediamylläkkä. Lisää yllätyksiä oli luvassa.
Kesällä 2022 Kankaanpään tapauksen tutkinnassa avustanut Euroopan poliisiviranomainen Europol kertoi terrorismintorjunnan vuosiraportissaan, että Kankaanpään ryhmä inspiroitui akselerationismin lisäksi apokalyptisistä ja satanistisista ideoista. Kansainvälisesti ne ovat nousseet esiin muissa viime vuosien äärioikeistoon liittyvissä terrorismitutkinnoissa.
Nyt Europol kertoo Ylioppilaslehdelle, että se sai tiedon satanistisesta ideologiasta tutkinnassa avustaneelta keskusrikospoliisilta (krp).
Kyse ei siis ole Europolin omasta tulkinnasta, vaan Suomen viranomaisten tutkinnasta. Yksikään suomalaisviranomainen ei ole suostunut vahvistamaan medialle tietoa satanismikytköksistä, eikä Europolkaan avaa väitteitä enempää.
Kankaanpään tapauksen tutkinnanjohtaja Toni Sjöblom kertoo, että tapauksen esitutkinta valmistuu aikaisintaan loka–marraskuussa. Syyttäjälle tapaus on yhä lähdössä syyteharkintaan terrorismirikoksena.
Tuijotan sähköpostin päällä vilkkuvaa kursoria ja päätän vastata Louhi loosin viestiin. Julkisesti verkosto on linjannut kieltäytyvänsä kaikista mediayhteydenotoista. Haluan kysyä, mikä on verkoston yhteys Kankaanpään ryhmästä julkaistuihin satanismiväitteisiin.
Tietenkin olen myös kiinnostunut minua ajattelevasta paholaisesta. Mitä Louhi loosi haluaa viestiä minulle.
Yleensä vastaavat verkostot lähestyvät toimittajia lähinnä uhkaillakseen heitä huonoina pitämiensä artikkelien jälkeen.
Tällä kertaa verkosto haluaakin keskustella, joten aloitan viestinvaihdon heidän kanssaan.
Viime vuosina osa Suomen äärioikeistosta on alkanut levittää esoteerisia näkemyksiä julkaisuissaan ja keskusteluryhmissään. Se on herättänyt kiinnostukseni, sillä maailmalla viranomaiset ovat jo havainneet yhteyksiä esoterian ja äärioikeiston väkivallantekojen välillä. Esoteria itsessään on silti paljon muutakin kuin perustelu väkivallalle.
Esoteerisuudella tarkoitetaan salattua, piilevää tietoa, joka on tarkoitettu vain harvoille. Tieto voidaan saavuttaa henkisillä kokemuksilla, vihkiytymällä kirjojen ja henkisten opettajien oppeihin sekä harjoittamalla rituaaleja. Sellaisia ovat esimerkiksi henkien kutsuminen, magia tai uhrausten tekeminen jumalolennoille.
Esoteerisuus voi kuulostaa korkealentoiselta, mutta sen vaikutus pilkistelee esiin kaikkialla yhteiskunnassa – jos sitä osaa vain etsiä.
Torilla syksyn tuoreiden kasvisten perässä kulkiessa tai Alkon viinihyllyllä sopivaa palanpainiketta illallisen kyytipojaksi etsimässä silmiin osuu mainintoja biodynamiikasta. Tämä viljelytapa perustuu vanhaan esoteeriseen tietoon.
Antroposofi Rudolf Steiner hankki selvänäkemällä salaista tietoa reilu sata vuotta sitten biodynamiikasta – käytännössä ymmärrystä lehmän lannassa ja kvartsissa sijaitsevista kosmisista voimista ja niiden vaikutuksista viljelyyn.
Steinerin oppien mukaan lehmän lanta ja kvartsi pakataan lehmän sarvissa maahan ja sarvi kääntää kosmiset voimat multaan. Biodynaaminen viljely muistuttaa siis luomuviljelyä kosmisilla lisämausteilla. Maallisia vaikutuksia menetelmällä ei tiettävästi ole tieteellisesti todistettu olevan.
Kaupunkikuvassa esoteerisuuden vaikutus näkyy tätäkin selkeämmin. Kirkkojen maalaustaiteeseen ja rakennusten seiniin on lisätty esoteerista symboliikkaa: Tampereen tuomiokirkon kattoa koristava käärme on paitsi kristillinen, myös esoteerisen eli salatun tiedon symboli.
Esoteerisuutta on luonnossakin. Pakanauskonnon harjoittajat, kuten Suomen muinaisuskontoon keskittynyt Karhun kansa, palvovat tänäkin päivänä esimerkiksi pyhiä kivimuodostelmia.
Joogaharjoitukset taas lienevät monelle tutuin arkinen esoteerisuuden muoto niihin kuuluvien henkisten harjoitteiden, chakrojen ja kolmannen silmän avaamisen vuoksi.
Esoteerisuus on historian saatossa vaikuttanut tieteeseen, taiteeseen ja politiikkaan, mutta enää se ei ole kulttuurisen kansallismaisemamme keskiössä samalla tavalla kuin ennen.
Nykyisin esoteerisuus on viihdettä, alakulttuurien elämäntapa ja akateemisen tutkimuksen kohde, mutta myös Black Orderin ja Louhi loosin kaltaisten radikaalien verkostojen innoittaja.
”Spiritualismin suosio kasvoi esimerkiksi maailmansotien yhteydessä, jolloin monet surivat menetettyjä läheisiään ja halusivat olla heihin yhteydessä”
Esoterian leviämisestä Suomessa on kiittäminen esimerkiksi Minna Canthia, Akseli Gallen-Kallelaa, Eino Leinoa ja muuta Suomen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuuriälymystöä. He kiinnostuivat kahdesta merkittävästä Suomessa levinneestä esoteerisesta suuntauksesta, spiritualismista ja teosofiasta.
Turun yliopiston dosentti Tiina Mahlamäki kertoo, että spiritualismi saapui Suomeen 1800-luvun lopulla kulttuuriväen mukana. Mahlamäen ja Nina Kokkisen toimittamassa kirjassa Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa käsitellään Suomen esoteeristen liikkeiden historiaa ja nykyisyyttä.
Kulttuuriälymystö toi matkoiltaan uusia virtauksia Suomeen.
”He matkustivat ympäri Eurooppaa ja saattoivat kokeilla spiritualismia matkoillaan esimerkiksi Pariisissa. Ilmiö tuli Suomeen Minna Canthin ja hänen kaltaistensa taiteilijoiden mukana”, Mahlamäki kertoo.
Spiritualismissa kommunikoidaan tuonpuoleisessa asuvien henkien kanssa meedioiden avulla. Suuntaus perustuu ruotsalaisen filosofin, tutkijan ja mystikon Emanuel Swedenborgin ajatuksiin tuonpuoleisesta.
Minna Canthin Kanttilassa kulttuuriväki istui hämärässä, kynttilän valaisemassa huoneessa ja otti esiin Ouija-lautoja eli pahveja, joiden päällä oli kirjaimia ja numeroita. He kutsuivat henkiä keskustelemaan liikuttelemalla osoittimena toimivaa lasia merkkien kohdalle.
”Spiritualismin suosio kasvoi esimerkiksi maailmansotien yhteydessä, jolloin monet surivat menetettyjä läheisiään ja halusivat olla heihin yhteydessä”, Mahlamäki sanoo.
Mahlamäki kertoo, että kulttuurielämässä spiritualismi näkyi esimerkiksi näytelmissä, kuvataiteessa ja kirjallisuudessa. Henget saattoivat kommunikoida automaattikirjoittamalla. Esimerkiksi kirjailija Helmi Krohnin joidenkin teosten on väitetty syntyneen siten, että henget ottivat kirjailijan valtaansa välittääkseen viestejä tuonpuoleisesta tämänpuoleiseen maailmaan.
Henkiä voitiin kutsua paikalle myös meedioiden istunnoissa. Osa spiritualisteista haki hengiltä parannusta ja osa keskittyi tutkimaan spiritualismin yhteyksiä kristinuskoon ja muihin uskontoihin.
Mahlamäen mukaan spiritualismi oli tapa jäsentää maailmaa siten, että kuoleman jälkeen on olemassa henkien maailma, johon voidaan ottaa yhteyttä. Näin on ajateltu kautta historian, mutta 1700-luvulla Swedenborg tarkensi oppia.
Spiritualismi liittyi myös 1800-luvun tieteelliseen kehitykseen. Tuolloin ihminen valjasti tarpeisiinsa sähkön, magnetismin ja röntgenin kaltaisia näkymättömiä voimia. Uskottiin, että tiede voisi kehittyessään tavoittaa myös henkimaailman.
”Ajateltiin, että esimerkiksi valokuvilla voitiin taltioida henkimaailmaa ihmissilmää tarkemmin”, Mahlamäki sanoo.
Esimerkiksi sana pyramidi juonsi juurensa suomen kielen sanoista pyhät raamit, jotka ympäröivät faaraon hautaa, ja Pariisin kielellinen tausta oli sanoissa pari sijaa, syntyihän kaupunki Seine-joen kahdelle saarelle
Spiritualismista Yhdysvalloissa versonut teosofia taas on Helena Petrovna Blavatskyn tulkintaan pohjautuva uskonnollis-mystinen oppi, joka yhdistelee useista uskonnoista poimittuja piirteitä, kuten jälleensyntymistä, karman lakia, erilaisia mytologioita ja käsityksiä ”roduista” osana ihmiskunnan kehitystä.
Teosofia vaikutti myös suomalaisten kansallisen identiteetin etsintään 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Käsitykset ihmisten rotueroista olivat tuolloin yleisiä tieteellisessä keskustelussa, ja kansakunnat etsivät identiteettiään niiden avulla. Rodun käsitteellä haluttiin korostaa kansojen erityispiirteitä ja luoda vastapainoa suurvaltapolitiikalle, vaikka Tänä päivänä teorioilla on toki paljon negatiivisempi sävy.
Tampereen yliopiston tutkijatohtori Antti Harmainen kertoo, että Teosofisen seuran rotukäsitykset levisivät muuallakin Euroopassa kuin Suomessa.
”Teosofisen seuran edustamien rotukäsitysten viehätysvoima piili vuosisadan vaihteessa siinä, että ne olivat suhteellisen suopeita pieniä tai muuten länsimaisten suurvaltojen puristuksessa olleita kansoja ja kulttuureja kohtaan. Pienet ja marginaaliset kansat kuvattiin uomiinsa jähmettyneen länsimaisuuden valtavirtaa uudistaviksi lähteiksi, mikä oli tietenkin hyvä täky vaikkapa suomalaisille, jotka halusivat tunnustusta Euroopassa”, Harmainen sanoo.
Teosofiassa ihmiskunta jakautuu seitsemään ”juurirotuun”, jotka taas haarautuvat seitsemään ”alarotuun”. Teosofiselle seuralle keskeinen ”juuriroduista” oli tuolloin nykyihmisen edustama ”arjalainen rotu”, joka synnytti hindulaiset, persialaiset, kreikkalais-roomalaiset ja myöhemmät eurooppalaiset kulttuurit.
Esoteerisuuden ja politiikan suhteita käsittelevässä tutkimusartikkelissaan Harmainen kirjoittaa, että teosofien mukaan arjalaisten ”itseään ylivoimaisena pitävä rotu” oli 1900-luvun taitteessa tosin jo rappeutumassa suurvaltakamppailujen vuoksi. Vähemmistöjä ja ei-eurooppalaisia kansoja alistavat arjalaiset olivat teosofien mukaan harhapolulla. Ihmiskunnan edistystä tavoitteleva katse piti suunnata muuallekin kuin suurvaltoihin – kuten piskuiseen Suomeen.
Blavatsky ylisti Kalevalaa esoteerisen tiedon lähteenä, ja teosofisissa rotuopeissa suomalaisiin suhtauduttiin merkittävänä, vaikkakaan ei arjalaisena, rotuna. Tätä suomalainen kulttuuriälymystö piti positiivisena kansainvälisenä julkisuutena.
Teosofit Suomessa ja maailmalla odottivat ”Pohjoisen kansan” nostavan ihmiskunnan uuteen kukoistukseen. Blavatsky hahmotteli visioissaan suomalaisille roolia tietäjä- ja taiteilijakansana.
Harmaisen mukaan Teosofisen seuran rotu- ja kansallisuuslinjaukset innostivat merkittäviä nuorsuomalaisia taiteilijoita, kuten kuvataiteilijoita Pekka Halosta ja Akseli Gallen-Kallelaa sekä kirjailijoita J. H. Erkkoa, Arvid Järnefeltiä ja Eino Leinoa.
He kasvoivat totuudenetsijöiksi, jotka kääntyivät sisäänpäin löytääkseen vastauksia siihen, miten maailma on rakentunut. Taiteeseensa he saattoivat kätkeä esoteerisia symboleja.
Tutkija Nina Kokkinen nostaa tästä esiin esimerkkejä Totuudenetsijät-kirjassaan: Gallen-Kallelan kädessä Tuonelan joella -teoksessa on lasta, joka voi viitata vapaamuurariuden korkeimpaan asteeseen, ja Hugo Simberg on saanut inspiraation Kuoleman puutarhan sielua kuvastaviin kukkasiin ruotsalaisen spiritualistin ja mystikon Swedenborgin ajatuksista.
Toisinaan pyrkimykset osoittaa Suomen kansan merkittävyys saivat nykysilmin tarkasteltuna erikoisia mittasuhteita. Kirjailija, taidemaalari, kuvanveistäjä, egyptologi ja aikansa yleisnero Sigurd Wettenhovi-Aspa halusi todistaa Suomen kansan polveutuvan Egyptistä ja Intiasta ja suomalaisten kuuluvan Euroopan korkeimman sivistyksen joukkoon, jopa arjalaisten yläpuolelle.
Näkemyksiään Wettenhovi-Aspa perusteli muun muassa kielellä: esimerkiksi sana pyramidi juonsi juurensa suomen kielen sanoista pyhät raamit, jotka ympäröivät faaraon hautaa, ja Pariisin kielellinen tausta oli sanoissa pari sijaa, syntyihän kaupunki Seine-joen kahdelle saarelle.
Wettenhovi-Aspan näkemyksiä suomalaisten ylväästä perimästä pidetään nykyisin huvittavina ja häneen on suhtauduttu Suur-Suomi-kiihkoilijana.
Turun yliopiston tohtorikoulutettava Pekka Pitkälä kertoo, ettei Wettenhovi-Aspan näkemysten kohdalla kannata puhua rotuopeista: hän jopa hylkäsi rodun käsitteen, sillä suomen kieli ja kalevalainen mytologia olivat hänelle keskeisempiä.
Pitkälän mukaan osa aikalaisista suhtautui Wettenhovi-Aspan teoksiin myös tosissaan tai jonkinlaisina taideteoksina, joissa idea oli tärkein.
Wettenhovi-Aspalla oli kaksijakoinen suhde kansallissosialismiin: hän piti saksalaisia sivistystasoltaan alhaisempana kuin suomalaisia, mutta toisaalta hän osoitti tukeaan natsi-Saksalle ja ihaili Adolf Hitleriä.
Wettenhovi-Aspan maalauksessa vuodelta 1942 Hitler tekee ylpeänä natsitervehdyksen suomalaisen järvimaiseman edessä.
Uusnatsiverkosto Black Orderin julkista materiaalia selatessa käy nopeasti selväksi, että verkosto haluaa antaa itsestään kuvan rituaaleja harjoittavana salaseurana. Tummanpuhuvassa materiaalissa toistuvat riimut ja muut vanhat esoteeriset symbolit. Kaiken tarkoituksena on yhdistää kuvitteellinen ”arjalainen” kansa.
Esoteerisuuden ja nationalismin väliset yhteydet saivat erityisen synkkiä kaikuja viimeistään toisen maailmansodan tietämillä, kun natsi-Saksa oli noussut valtaan. Hitler vastusti vapaamuurareita, okkultisteja ja muita esoterian harjoittajia, mutta hänen sisäpiirinsä tutki esoteriaa löytääkseen perusteita ”arjalaisten” ylivertaisuudelle.
Osa tutkijoista on tulkinnut Blavatskyn teosofiasta johdettujen rotukäsitysten inspiroineen natsi-Saksan ideologiaa. Varsinkin ariosofia-nimisen esoteerisen suuntauksen asema oli keskeinen: se yhdisteli pakanauskontoja, teosofiaa, ajatuksia rotupuhtaudesta ja kansallisuusaatetta. Ariosofeilla oli myös yhteyksiä natsipuolueen johtoon, minkä vuoksi näkemykset saivat sijaa kansallissosialistisessa politiikassa.
Äärioikeistoon perehtynyt tutkijatohtori Tommi Kotonen kertoo, että esoteria kiinnostaa äärioikeistoa nimenomaan holistisesta, kansallista yhtenäisyyttä korostavasta näkökulmasta. Kotosen mukaan esoteerisuudella on ollut olennainen rooli fasistisessa ja kansallissosialistisessa ajattelussa kautta historian.
”Esoteerisuudella haetaan selitystä sille, miten maailma makaa. Esoteerisuudesta kumpuava henkisyys on kontrasti materialismille ja yksilökeskeisyydelle, joita vastaan fasistiset liikkeet ovat kamppailleet alusta lähtien”, Kotonen sanoo.
Hänen mukaansa esoteerisuus kytkeytyy kansallissosialismissa ”henkisen rodun” ja filosofi Friedrich Nietzschen yli-ihmisen kaltaisten konseptien kehittämiseen.
Kotonen kertoo, että jo Suomen esoteerisuuden varhaisessa historiassa on yhteyksiä äärioikeistoon. Kenties kotimaassaan tunnetuin – ja surullisenkuuluisin – esimerkki on uusnatsi Pekka Siitoin, joka nuorena vietti aikaa maan kuuluisimman selvänäkijän Aino Kassisen oppilaana.
Kassiseen luotettiin niin paljon, että maan historian suurmiehet tukeutuivat hänen kykyihinsä. Esimerkiksi Risto Ryti, Carl Gustaf Emil Mannerheim ja Johannes Virolainen hakivat Kassiselta säännöllisesti neuvoja päätöksentekonsa tueksi.
Pekka Siitoin oli Kassisen lahjakkain oppilas, mutta häntä kiinnostivat Kassisen edustaman teosofian sijaan enemmän saatanalliset ja kansallissosialistiset aatevirtaukset.
Sittemmin Siitoimeen joukkoineen on suhtauduttu enemmän provosoivana vitsinä kuin vakavasti otettavana uhkana (hänen seuraajansa toteutti muun muassa yhdessä toisen miehen kanssa Oulussa vuonna 1986 epäonnistuneen lentokonekaappauksen, jossa he pyrkivät lamauttamaan vastarinnan hypnoottis-magneettisella katseella eli tuijottamalla pistävästi kuin Hitler ikään).
Siitoimen joukko syyllistyi aikanaan myös tuhopolttoon ja väkivaltaisuuksiin. Siitoin kutsui itseään Valtakunnanjohtajaksi ja julkaisi omakustanteena valtavasti salanimillä kirjoittamaansa okkultistista ja henkistä kirjallisuutta.
Teosofia voi Kotosen mukaan tarjota aineksia monenlaisiin poliittisiin suuntauksiin. Ei ole itsestään selvää, että sen kannattajat suuntautuisivat fasismiin, eikä teosofien rotunäkemyksiä voi automaattisesti samastaa fasistisiin tulkintoihin arjalaisen rodun muita kansoja ylhäisemmästä perimästä. Teosofien rodut eivät automaattisesti tarkoittaneet kansallisuuteen sidottuja rotuja.
Historiallisesti teosofia, kuten spiritualismikin, ovat vaikuttaneet esimerkiksi sosialististen ideologioiden taustalla. Niissä perusteltiin, että ihmisten tasa-arvoa pitäisi edistää fyysisessä maailmassa, sillä ihmisten hengetkin olivat samanarvoisia toistensa kanssa. Näin teosofia ja spiritualismi ovat innoittaneet myös työväenliikettä ja tasa-arvopolitiikkaa.
Esimerkiksi Pekka Ervastin kaltaisten merkittävien teosofivaikuttajien puheita ja kirjoituksia seurattiin työväenliikkeen parissa tarkasti. Suuri osa aktiivisista teosofian seuraajista edustaakin täysin eri arvoja kuin fasismi.
Teosofisen seuran linjausten mukaan sen on tarkoitus ”muodostaa ihmiskunnan yleisen veljeyden ydin huolimatta rodun, uskontunnustuksen, sukupuolen, yhteiskuntaluokan taikka ihonvärin eroavaisuudesta”. Suomessa Teosofinen seura järjestää esimerkiksi luentoja, retriittejä ja lukupiirejä, joissa tutkitaan eri uskontoja.
Vanhan esoteerisen opin lisäksi nykypäivän äärioikeistolaiset terroristijärjestöt hakevat inspiraatiota erityisesti 1970-luvulla perustetusta Order of Nine Angles -satanismisuuntauksesta (ONA).
Se ei liity mitenkään saatananpalvontaan eikä rauhanomaisempiin satanistisiin oppeihin. ONA keskittyy yksilön ja yhteiskunnan radikaaliin muuttamiseen – tarkalleen ottaen nykyisen länsimaisen demokratian ja sen arvojen tuhoamiseen. Satanismia ja kansallissosialismia pidetään ONA:ssa keinoina luoda uusi maailma tuhoamalla vanha sen tieltä.
ONA:n äärimmäisimmät kannattajat pyrkivät rituaalien ja opiskelun avulla kehittämään valmiuttaan edistää tätä tuhoa. Käytännössä he yleensä vähintäänkin tukevat väkivaltaisia iskuja, jolleivät itse toteuta niitä.
Tuhon edistämistä varten suuntauksen seuraajat perustavat toisistaan irrallisia soluja eri puolille maapalloa. Yhdysvaltain viranomaisten mukaan ONA:an pitäisi suhtautua kuin al-Qaidan kaltaisiin islamistisiin terroristijärjestöihin.
ONA:n ideologia on innoittanut rikoksista syytettyjä useissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Isossa-Britanniassa. Osa tapauksista liittyy äärioikeistolaiseen terrorismiin.
Esimerkiksi eräs yhdysvaltalainen sotilas vuosi tietoja sotilasyksikkönsä liikkeistä ONA:a edustavalle ryhmälle. Hänen tarkoituksenaan oli toteuttaa poliittisesti motivoitunut massamurha yksikössään siten, että ONA-ryhmä välittäisi tiedot iskun toteuttaville jihadisteille. Suunnitelma epäonnistui.
Europol kuvaa vuoden 2021 terrorismintorjunnan vuosiraportissaan ONA:a samoilla sanoilla kuin Kankaanpään rikosepäilyä, mutta yksikään viranomainen ei kommentoi yhteyttä julkisesti.
Black Order, joka minuakin sähköpostillaan lähestyi, on yksi suomalaisista ONA-materiaalin levittäjistä. Ylioppilaslehden tietojen mukaan sen suomalaisen solun, Louhi loosin ydinryhmä on pieni, mutta sen aatemaailman kasvanut näkyvyys ja vihjailemat yhteydet Kankaanpään terrorismiepäiltyihin tekevät verkostosta merkittävän: ryhmän levittämät näkemykset voivat radikalisoida seuraajiaan väkivaltaan.
Louhi loosi väittää jäsentensä toimineen Ukrainan sodassa taistelemassa Venäjää vastaan sekä partioimassa Liettuan rajalla syksyllä 2021 estääkseen pakolaisten tulon maahan. Tietoa ei voi vahvistaa julkisista lähteistä, vaikka suomalaisia äärioikeistolaisia onkin toiminut molemmissa paikoissa.
Verkosto on myös kustantanut kirjan, jossa väitetyt suomalaiset ONA:n harjoittajat kertovat suuntauksesta ja kokemuksistaan siitä. Kirja esittelee aatteellisen pohdinnan lisäksi konkreettisia ohjeita poliittiseen väkivaltaan vastustajia, kuten antifasisteja vastaan sekä lennokkaita kuvauksia rituaaleista, joiden suorittaminen vaatii ihmisuhreja.
Tietoa siitä, ovatko ohjeet johtaneet mihinkään, on vaikea saada. Äärioikeiston esoteerinen keskustelu on usein opillista, eikä sitä välttämättä onnistuta yhdistämään konkreettiseen toimintaan.
Louhi loosin edustaja suostuu kertomaan lisää Black Orderin aatteellisista näkemyksistä ja toiminnasta nimimerkin Fenrir takaa. Ylioppilaslehti julkaisee hänen vastauksensa asian poikkeuksellisuuden vuoksi, vaikka ei ole voinut varmistaa kysymyksiin vastanneen kirjoittajan henkilöllisyyttä.
Sama nimimerkki on ollut Ylioppilaslehden tietojen mukaan aiemmin pitkän linjan äärioikeistovaikuttajien käytössä ja vastauksissa sitä on saattanut käyttää useampi kuin yksi henkilö. Fenrir on myös ONA:n julkaiseman lehden nimi.
Fenrir kertoo sähköpostitse Black Orderin saaneen alkunsa 1990-luvulla laajemmasta ”tumman pakanallisuuden perinteestä, jonka keskeisin vaikuttaja on ollut ONA”.
”Näkemyksemme mukaan ONA on ylivertainen esoteerinen polku ja vihkimysjärjestelmä, joka kykenee aiheuttamaan harjoittajassaan samanlaisia muutoksia huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin monet tunnetummat esoterian suuntaukset”, Fenrir kirjoittaa.
Black Orderilla ei ole Fenririn mukaan ”vastaavien päämäärien saavuttamiseen ohjaavaa vihkimysjärjestelmää” kuin ONA:lla.
Verkoston omassa julkisessa materiaalissa ei suoraan kehoteta samanlaiseen nykyisen länsimaisen demokratian tuhoa edistävään toimintaan kuin ONA. Se kuitenkin levittää ONA:a ja muita esoteerisia oppeja. Fenririn mukaan myös osa Black Orderin jäsenistä harjoittaa ONA:a.
Fenrir kirjoittaa, että Black Orderia kiinnostaa enemmän yhteiskunnan kulttuurinen ja henkinen taso kuin kansallissosialistinen politiikka, ja siksi se toimii metapolitiikan parissa.
Metapolitiikalla Black Order tarkoittaa sitä, että se pyrkii muuttamaan yleistä arvomaailmaa ja ilmapiiriä levittämällä tietoa esoteriasta sen sijaan, että se keskittyisi päivänpolitiikkaan tai fasististen sote-alueiden kehittämiseen. Verkosto ajattelee, että se jatkaa natsi-Saksaa inspiroineiden esoteeristen suuntausten levittäjien työtä.
Fenririn mukaan esoteria voi poisohjelmoida yhteiskunnan negatiivisista, ehdollistavista vaikutteista.
”Esoteria voi parhaimmillaan olla tapa vapauttaa itsensä eräänlaisesta hypnoosista, johon yhteiskunta jäsenensä alistaa.”
Black Orderin oppi tavoittelee tiivistettynä kuvitellun, ”arjalaisen” kansan yhtenäistämistä ”luonnon lakeihin” pohjautuvilla valinnoilla, joissa ”yhteiskuntaa heikentävien” ihmisten on kuoltava arjalaisen aineksen tieltä. Vaikka verkosto ei Fenririn mukaan pidä itseään poliittisena, sen tavoitteet yhtenevät poliittisen äärioikeiston kanssa.
”Yksilölliset elämät ovat vähemmän tärkeitä Kansan selviämisen kannalta”, verkosto kirjoittaa materiaaleissaan. Verkoston haaveiden huipentumana on länsimaisen (siis ei nykyisen rappiollisen, vaan myyttisen) sivilisaation matkustaminen tähtiin, jossa yksilö kehittyy ”Galaktikseksi Ihmiseksi”.
”Se on rotumme ainutlaatuinen kohtalo”
Eli Black Orderin tavoitteena on tehdä suomalaisista galaktisia, henkisiltä kyvyiltään ylivertaisia arjalaisia puuhastelemalla mystisessä salaseurassaan. Mikäpä siinä sitten.
Nämä tavoitteet ovat ainakin osittain samoja kuin ONA:n äärimmäiset visiot, jotka myös päätyvät lopulta galaktiseen arjalaisten herrarotuun.
Kysyttäessä yhteydestä Kankaanpään terrorismiepäiltyihin Fenrir ei halua ottaa kantaa siihen, ovatko epäillyt lukeneet tai inspiroituneet heidän julkaisemastaan materiaalista.
Jos tällaista kuitenkin selviäisi esitutkinta-aineistosta, Fenririn mukaan epäillyt ovat varmasti lukeneet muutakin radikaalimpaa aineistoa.
Julkaisemallaan kirjansa mainosvideolla Black Order viittasi Kankaanpään tapauksen lisäksi useisiin muihinkin radikaalioikeistolaisiin ryhmiin.
”Mikäli olemme onnistuneet inspiroimaan tällaisia henkilöitä tai ryhmiä, se on meille kunnia-asia”, Fenrir kirjoittaa.
Saan Black Orderilta myös kirjasuosituksen: Aki Cederbergin kirja Pyhä Eurooppa antaa kuulemma hyvän kuvan heidän kiinnostuksensa kohteista.
Teos on porvoolaisen kirjailijan, muusikon ja taiteilijan Cederbergin matkakertomus eurooppalaiseen esoteeriseen perintöön. Jykevän kokoinen kirja on itsessään kuin rituaaliesine.
Osaisiko Cederberg selventää, miksi äärioikeisto on nyt kiinnostunut kansan yhdistämiseen pyrkivästä esoteerisuudesta?
Aki Cederberg vastaa videopuheluun kotoaan. Haastattelupyyntöön Cederberg suhtautui aluksi varauksella: hän ei halua tulla liitetyksi mihinkään marginaalissa oleviin poliittisiin tai esoteerisiin liikkeisiin ja kertoo, että koko poliittinen spektri on ottanut hänen kirjansa vastaan hyvin.
”Minua kiinnostaa yhdistyminen, ei vastakkainasettelun kärjistyminen”, hän sanoo.
Henkisen suuntansa Cederberg kertoo löytäneensä jo nuorena – tosin ei yksittäisistä esoteerisista kirjoista, vaan matkatessaan ensin suomalaisten ja eurooppalaisten pakanaperinteiden pariin ja sieltä edelleen Intiaan, jossa hän sai vihkimyksen naga-babojen hinduperinteeseen (naga-babat ovat hindujen esoteerisen perinteen elävä muoto, kuin sikäläinen vastine eurooppalaisille pakanahenkisyyden harjoittajille).
Cederberg kertoo halunneensa löytää Eurooppaa yhdistävän, elävän, henkisen perinteen.
”En ole nurkkapatriootti, vaan pyrin yleiseurooppalaiseen näkemykseen yhtenäisyydestä.”
Cederbergin matkoista on syntynyt kaksi kirjaa, Pyhä Eurooppa ja Journeys in the Kali Yuga (suomeksi julkaistu nimellä Pyhiinvaellus). Cederberg toimittaa myös pohjoisen henkisen perinteen mukaisia siirtymäriittejä, kuten nimenantoja ja vihkimisiä.
Viime vuonna Cederberg perusti oman esoteerisen kulttuurilehtensä, Porvoon kipinän, johon kirjoittavat pääosin hänen tuntemansa porvoolaiset kulttuurivaikuttajat.
Cederbergin mukaan kulttuurinen maaperä on nyt hedelmällinen esoteeristen ajatusten esiin tuomiselle. Kenties hieman samaan tapaan kuin aikaisemmin historiassa.
”Jumalat ovat kansan korkein henki sen ilmentyessä sille itselleen. Kultakauden taiteilijat, kuten Gallen-Kallela ja muut, olivat tuon hengen välittäjiä, uusien jumalkuvien luojia. Heidän työnsä kautta kansa pystyi kokemaan myyttinsä uudessa muodossa”, Cederberg sanoo.
Esoteerisuudessa ei hänen mukaansa ole kyse menneisyyteen jumiutumisesta.
”Siinä on keskeistä se mikä on ikuista, ei se, mikä on historiallista.”
Cederbergin mukaan henkinen perimä antaa nykyihmiselle sielun sekä mahdollisuuden käsittää itsensä osana sukupolvien ketjua ja löytää juurensa.
”Jos ihmisellä ei ole juuria, hänen on vaikea kurkottaa korkealle. Tämä pätee kaikkiin nykyihmisiin ja näkyy modernin maailman pinnallisuudessa.”
Cederbergin mielestä ihminen on etääntynyt pyhästä, luonnosta ja itsestään. Esimerkkejä hänellä on useita. Luonnon kohtelu hyödykkeenä. Viihdekeskeinen ja nopeisiin ärsykkeisiin keskittyvä kulttuuri. Ihmisten yleinen onnettomuus korkeasta elintasosta huolimatta.
”Nykykulttuuri on kuin hidastettu auto-onnettomuus, jota katsomme sivusta. Nykyihmisellä ei ole suuntaa, vaan hän on hatarien ideologioiden pauloissa. Uskontoa tai sen puutetta korvataan uusilla mysteerikulteilla sekä poliittisilla hurmioliikkeillä oikealla ja vasemmalla”, Cederberg sanoo.
Kansallissosialismin aikainen esoteerinen liikehdintäkin oli kuin Hengen ja tiedon messut natsilipuilla. Siellä oli kaikenlaista astraalitason tirehtööriä.
Nämä ”hurmioliikkeet” voivat hyödyntää esoteerisia virtauksia poliittisten näkemysten levittämiseen. Cederbergin mukaan esimerkiksi äärioikeisto on laaja kenttä, samoin sen suhde esoteriaan.
”Kansallissosialisteja esoteria kiinnosti tasan sen verran, kuin se palveli natsi-Saksan ideologiaa. He käyttivät pakanaestetiikkaa hyväkseen.”
Kirjassaan hän kirjoittaa kansallissosialistien ymmärtäneen ”maagisen prinsiipin, jonka mukaan estetiikka on voimaa”.
Hänen mukaansa kansallismieliset taas tuntevat kiinnostusta Suomen muinaisuskontoja kohtaan, mutta kiinnostuneita löytyy muualtakin kuin oikeistopiireistä.
Kysyttäessä Black Orderista ja ONA:sta Cederberg vaikuttaa jopa hieman huvittuneelta. Hänen mukaansa ONA on marginaali-ilmiö, jota ei voi käsittää laajempana henkisenä liikehdintänä, vaan ”se haluaa käsittääkseni olla antagonistinen, dialektinen vastavoima”. Black Orderia Cederberg ruotii vielä suorasukaisemmin:
”Siinä esitetään kansallissosialismi pakanallisena liikkeenä, mitä se ei ole, ja tukeudutaan natsiufomeininkiin ja esoteeriseen hitlerismiin. Se ei ole sitä henkistä perinnettä, jota itse edustan tai jota haluan edesauttaa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, jos kirjojani luetaan noissa piireissä, mutta kehottaisin heitä olemaan kriittisempiä omia lähtökohtiaan kohtaan. Toki kansallissosialismin aikainen esoteerinen liikehdintäkin oli kuin Hengen ja tiedon messut natsilipuilla. Siellä oli kaikenlaista astraalitason tirehtööriä.”
Cederberg ei pidä ONA:n ja Black Orderin kaltaisia marginaalisia ryhmiä yhdistävänä, vaan pikemminkin lähtökohdaltaan tuhoavana voimana. Ne ovat kaukana Suomen kultakauden taiteilijoitakin inspiroineista, kansaa yhdistäneistä pakanallis-henkisistä esoteerisista ajatuksista. Hän ei kuitenkaan pidä henkisten virtausten käyttöä politiikan edistäjänä vain äärioikeiston ilmiönä.
”Sitä tapahtuu kaikkialla poliittisella kentällä. Voidaan esimerkiksi harjoittaa ulkoisesti noituutta, mutta käytännössä se on vain modernia feminismiä. On aina ongelmallista, jos henkisen toiminnan taustalla on päällimmäisenä poliittinen vaikutin, sillä henkisyyden pitää lähteä sisäisestä kipinästä eikä poliittisin perustein”, Cederberg sanoo.
Cederberg haluaa kannustaa välttämään absoluuttista hyvä–paha-jaottelua ja ymmärtämään, että oikeistonkin huolet ovat aitoja. Hän arvioi, että nykyisessä vastakkainasettelussa ja ilmapiirissä on kyse jonkinlaisesta henkisestä kriisistä, joka ilmenee ”[historioitsija ja kulttuurifilosofi] Oswald Spengleriä mukaillen ”toisena uskonnollisuutena” ja ”uskontoa korvaavina poliittisina ideologioina”. (Spengler on suosittu ajattelija myös nykyisen radikaalioikeiston piirissä ja hän osoitti aikanaan tukea Italian fasisteille.)
”Esoteerinen ja henkinen perinne pyrkii ihmisen jalostumiseen, ja se olisi hyväksi kaikille”, Cederberg sanoo.
Suomen äärioikeiston aiempaa näkyvämpi kiinnostus esoteriaan johtuu myös äärioikeiston rakennemuutoksesta.
Tutkijatohtori Tommi Kotosen mukaan esoteerisuus on korostunut Suomen äärioikeistopiireissä Pohjoismaisen vastarintaliikkeen lakkauttamisen jälkeen samalla kun muu äärioikeistolainen liikehdintä on painunut näkymättömiin.
”Tällainen [liikehdinnän] sisäänpäin kääntyminen voi tapahtua tilanteissa, joissa avointa poliittista toimintaa on rajoitettu”, tutkijatohtori Tommi Kotonen sanoo.
Perinteisen järjestötoiminnan sijaan aktiivit voivat radikalisoitua pienemmissä ryhmissä tai yksin uppoutuessaan väkivaltaan kehottaviin aatesuuntauksiin. Black Orderin metapoliittinen levitystyö on osa tätä muutosta, sillä se tuo ONA:n kaltaisia äärimmäisiä aatteita uusille yleisöille.
Kotosen mukaan moni metapolitiikan parissa ajattelee, että pelkkä vallitsevan järjestelmän kukistaminen ei riitä, vaan lisäksi on muutettava ihmisten ajattelurakenteet.
Myös suomalaisten esoteerikoiden keskuudessa on viime vuosina alkanut kuulua radikaalioikeistolaista ajattelua ihailevia äänenpainoja.
Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön tutkimuskoordinaattori Jussi Sohlberg tuntee Suomen esoteerisen kentän hyvin, ja viime aikoina hän on havainnut radikaalioikeistolaisen ajattelun yleistyneen kentällä.
”Jonkinlainen alakulttuuri on muotoutunut esoteeriselle kentälle. Kyse on 30–40-vuotiaista miehistä, jotka vähintäänkin sympatisoivat tai suhtautuvat uteliaasti radikaalioikeistolaisiin ajatuksiin”, Sohlberg sanoo.
Syitä kasvaneelle kiinnostukselle on vaikea arvioida, ja kiinnostuksen aste vaihtelee aatteen kanssa flirttailusta aitoon esoteeristen oppien tosissaan harjoittamiseen.
Sohlberg sanoo, että yhtäältä ainakin esoteerisen symboliikan viehätys ja toisaalta kiinnostus kansakunnan juurien tutkimiseen voivat vetää radikaalioikeistoa puoleensa.
Sohlberg kertoo, että radikaalioikeistolaisuudessa on tiettyjä yhtymäkohtia traditionalismi-nimiseen suuntaukseen. Traditionalismiin nivoutuvat hänen mukaansa myös Cederbergin Pyhässä Euroopassa levittämät ajatukset.
”Traditionalismissa yhdistyvät muun muassa antimodernismi, yhteisöllisyyden korostaminen, liberalismin korostaminen, uskontojen ydinten esoteerinen samankaltaisuus ja muutoinkin länsimaisen yhteiskunnan kritiikki. Traditionalismia ei voi yksioikoisesti samastaa radikaalioikeistoon, mutta sen elementit saavat kaikupohjaa radikaalioikeiston parista.”
Sohlbergin mukaan traditionalismi ei ole yhtenäinen ilmiö. Jotkut traditionalistit hakevat inspiraatiota Euroopan pakanallisista perinteistä vaihtoehtona juutalaiskristilliselle perinteelle.
Fenririn kertoman perusteella ainakin osa Black Orderin ajatuksista muistuttaa pakanallisuudesta inspiroitunutta traditionalismia, vaikka hän ei nimeä sitä edustamakseen suuntaukseksi.
Cederberg taas ei pidä itseään traditionalismin edustajana, vaikka osa sen ideoista on hänestä tutkimisen arvoisia. Oikeiston suhteesta traditionalismiin Cederberg ei ole täysin vakuuttunut.
”Harva oikeistosta on syvällisesti perehtynyt näin abstraktiin filosofiaan. Oikeistolle traditionalismi on ainakin osittain meemi, kuva monokkelia pitelevästä aristokraattisesta filosofista ratsastamassa Kali Yugan, pimeyden aikakauden, aallolla”.
Sohlbergin mukaan traditionalistisilla ajatuksilla on jonkinlaista kysyntää, sillä Cederbergin Pyhästä Euroopastakin on julkaistu jo kolme painosta. Konkreettisia muutoksia yhteiskuntajärjestykseen traditionalisteilta tuskin kannattaa kuitenkaan odottaa.
”Traditionalistit kannattavat tavallaan romanttisia utopioita, joissa kaivataan myyttistä menneisyyttä, ’vanhaa hyvää aikaa’ ja ’luonnollista hierarkkisuutta’”, Sohlberg sanoo.
Siege-kulttuurissa, kuten Order of Nine Anglesiin liittyvässä perinteessäkin, keskiössä on ajatus nyky-yhteiskunnan rappiosta ja väkivaltaisen yhteiskunnallisen muutoksen välttämättömyydestä.
Esoteriaan ja pakanuuteen suuntautunut radikaalioikeisto on toistaiseksi pieni alakulttuuri, mutta viime vuosina kasvaneen äärioikeiston esoteriakiinnostuksen vuoksi tilanne voi kehittyä tulevina vuosina monenlaisiin suuntiin. Suomen pakanallisista yhteisöistä esimerkiksi Karhun kansa suhtautuu jo kielteisesti poliittiseen äärinationalismiin.
Suojelupoliisi kertoo kiinnittäneensä huomiota Suomen äärioikeiston aiempaa näkyvämpään kiinnostukseen esoteerisuutta kohtaan. Vaikka esoteerinen äärioikeisto ei ole valtavirtaa sen enempää ulkomailla kuin Suomessakaan, supon mukaan on huolestuttavaa, että aatteellisesti se on varsin radikaali ja väkivaltaan myönteisesti suhtautuva joukko.
”Viime vuosina esoteeriset ja satanistiset näkemykset ovat herättäneet kiinnostusta ennen kaikkea äärioikeistolaisessa Siege-kulttuurissa. Yksi todennäköisistä syistä sille saattaa löytyä yhtenevistä aatteellisista näkemyksistä ja tavoitteista. Siege-kulttuurissa, kuten Order of Nine Anglesiin liittyvässä perinteessäkin, keskiössä on ajatus nyky-yhteiskunnan rappiosta ja väkivaltaisen yhteiskunnallisen muutoksen välttämättömyydestä. Niissä molemmissa kannatetaan akselerationistisia toimintamalleja”, suojelupoliisista kerrotaan.
Siege-kulttuurilla tarkoitetaan uusnatsi James Masonin näkemyksistä inspiroitunutta hyvin radikaalia äärioikeiston suuntausta, joka on noussut esiin useissa terrorismitutkinnoissa ympäri maailman. Kankaanpään tutkinnan yhteydessä supo tiedotti Siege-kulttuurin liittyvän tapaukseen.
Käytännössä pieni osa äärioikeistosta perustelee esoteerisilla näkemyksillä tarpeensa käyttää äärimmäistä väkivaltaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen muuttamiseksi.
Supon vuoden 2022 kansallisen turvallisuuden katsauksen mukaan Suomessa terrori-isku-uhan muodostavat ”pääasiallisesti äärioikeistolaista tai radikaali-islamistista ideologiaa kannattavat yksittäiset henkilöt sekä toisaalta salassa toimivat pienryhmät”.
Esoteerisen äärioikeistonkaan uhkaa ei voi poissulkea, vaikka se ei edustakaan valtavirtaa.
Louhi loosi, Black Orderin suomalainen jaosto, julkaisee syyskuun loppupuolella uuden videon. Videolla on akselerationismia ja Siege-kulttuuria ihannoivien ryhmien kuvia ilman selittäviä tekstejä. Monet kuvien henkilöistä poseeraavat aseiden kanssa.
Päätän vielä kysyä verkoston suhteesta akselerationismiin. Vastauksissaan Fenrir avaa sitä lähinnä teoreettisesti.
”Entä akselerationismi vallankumoukseen tähtäävänä strategiana? Pidättekö sitä hyvänä keinona edistää yhteiskunnallista muutosta tai järjestönne tavoitteita”, kysyn Fenririltä.
Hänen mukaansa Black Order ei toteuta käytännössä akselerationistisia strategioita, eikä verkostolla ole poliittisia tavoitteita.
”Jos viittaat jonkinlaiseen aseelliseen tai muutoin väkivaltaiseen toimintaan, ei mikään sellainen liity järjestömme toimintaan millään tavalla”, Fenrir kirjoittaa.
Eli vaikka Black Orderille olisi aiempien viestien perusteella kunnia-asia inspiroida väkivaltaisia akselerationistisia ryhmiä, minkäänlainen väkivalta ei heidän mukaansa kuitenkaan liity heihin mitenkään. Ei, vaikka videolla aseet ovat merkittävässä osassa.
Väkivaltaisuuden sijaan videoilla kuulemma on tarkoitus ilmentää muun muassa ”rohkeutta”, ”sankarillisuutta” ja ”yhteenkuuluvuutta”.
Vaikka vastaavia arvoja kannatetaan muissakin esoteerisissa ja pakanallis-henkisissä yhteisöissä, Cederbergin arvio ONA:n ja Black Orderin pysymisestä henkisten virtausten marginaalissa jatkossakin vaikuttaa erittäin todennäköiseltä.
Aseiden kanssa heiluvat nuoret, nykyisen yhteiskunnan tuhoa haluavat äärioikeistolaiset tuskin ovat se voima, joka yhdistäisi henkisesti eksyneen kansan taakseen.
- Artikkelissa on hyödynnetty seuraavia kirjallisia lähteitä:
- Häkkinen, Perttu & Iitti, Vesa: Valonkantajat (2015).
- Kokkinen, Nina: Totuudenetsijät (2019).
- Mahlamäki, Tiina & Kokkinen, Nina. (toim.): Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa (2020).
- Pitkälä, Pekka: Pyramidit, pyhät raamit. Sigurd Wettenhovi-Aspan (1870–1946) näkemykset suomen kielestä ja suomalaisten historiasta. Pro Gradu –tutkielma (2013). Tervo, Jari: Loiri. (2019).
