Loukussa (Netflix)
Islantilaisen rikosdraaman Loukussa (Ófærð) kolmas tuotantokausi ilmestyi Netflixiin syyskuussa pitkän odotuksen jälkeen. Resepti on tuttu aiemmilta kausilta: joku murhataan näennäisen uneliaassa islantilaiskylässä, ja murhaa päätyy tutkimaan sama tuttu poliisikaksikko. Tapahtumapaikan asukkaista kaikki ovat toisilleen sukua tai ainakin toistensa eksiä, appivanhempia tai nuoruuden koulukavereita. Myös murhaa selvittävien poliisien omat menneisyyden traumat puskevat esiin joka nurkan takaa.
Kauniit maisemat kompensoivat aavistuksen sinkoilevaa juonta. Sinkoilu saattaa johtua siitä, että Netflix on puristanut kauden vain kuuden jakson mittaiseksi, vaikka viime vuonna Islannin yleisradioyhtiön esittämänä kausi oli kahdeksan jakson mittainen. Anni Härkönen
Helsinki-syndrooma (Yle Areena)
Miikko Oikkosen käsikirjoittama Helsinki-syndrooma on panttivankidraama, joka houkuttelee katsojan 1990-luvun pankkikriisistä kärsineen rikollisen puolelle. Peter Franzénin esittämä huippuälykäs yrittäjä kaappaa Helsingin Sanomien toimituksen saadakseen sen paljastamaan valtiovallan siunauksella tehdyt rikokset. Tunnelma on kauttaaltaan tiivis ja elähtäneeseen panttivankigenreen saadaan lisää eloa kaappaajaa syventävillä takaumilla.
Sarjassa viitataan reaalimaailman tapahtumiin, kuten viime talven Convoy-rekkamielenosoituksiin ja terrorismitutkija Leena Malkkiin, vaikka alkuteksteissä korostetaan sarjan olevan mielikuvituksen tuotetta. Kiinnostavaa on, antaako sarja lisää pontta salaliittoteorioille, joilla selitetään 90-luvun pankkikriisin vuoksi koettuja vääryyksiä. Petri Jääskeläinen
Snabba Cash (Netflix)
Ruotsin vaalit olivat jengirikollisuusvaalit, mutta walla bror, tätä tarinaa et löydä mediasta! Fiktiivinen minisarja Snabba Cash kertoo Tukholman maahanmuuttajalähiöistä ponnistavista huono-osaisista rikollisista ja valehtelevista start-up-yrittäjistä, jotka tekevät mitä vain menestyäkseen. Taas ei-valkoiset ihmiset kuvataan tappelevina huumekauppiaina, joku voisi kritisoida. Sarja on kuitenkin täynnä parempia huonoja maahanmuuttajia, eli hahmot ovat moniulotteisia ja uskottavia.
Toinen tuotantokausi on juuri ilmestynyt Netflixiin, ja se on edellistä rajumpi: lapset päätyvät jengeihin, saavat kadulla turpaan ja syövät yksin kotona riisiä ketsupilla. Jos sarja ei ole tuttu, aloita ensimmäisestä tuotantokaudesta – se on erittäin jännä ja seksikäs! Päähenkilöt ovat niin hyvännäköisiä, että heikottaa. Sarjassa puhutaan orten svenskaa, eli pahamaineista lähiöslangia, jossa eri kielet menevät iloisesti sekaisin. Tosielämän lähiötarinoita taas voi seurata IG-tililtä @ortensverige ja pian oma soittolista täyttyy poliittisesti epäkorrektista ruotsalaisesta lähiöräpistä. Bitch, du är begravd skicka Marabou-choklad. Adile Sevimli
