Kahden vuoden kauteni Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtajana on tulossa päätökseensä. Vielä ei ole selvää, onko jatkoa luvassa, mutta tuskin. Yleensä Ylioppilaslehden uudet päätoimittajat ovat ensitöikseen leikanneet vitseistä ja hauskuudesta.
Kahden vuoteni aikana internetissä on tapahtunut paljon, ja minulla on ollut ilo raportoida siitä teille. Samaan aikaan on kirkastunut sosiaalisen median luoma kehityskulku, jota voi kutsua rakenteelliseksi tyhmyydeksi. Sen yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat olemaan lopulta mittavia: samaan aikaan, kun ihmiset ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä toistensa kanssa enemmän kuin koskaan, tämä kanssakäyminen luo vähemmän hyvää ja edistystä kuin koskaan.
Sosiaalinen media on tyhmyyskone, joka vahingoittaa jokaista ikä- ja sosiaaliluokkaa omalla tavallaan. Ennen pitkää nämä vauriot leviävät yhteiskuntamme ja demokratiamme peruspilareihin. Niistä olen yrittänyt teitä huumorin keinoin varoittaa.
Sosiaalinen media on tyhmyyskone, joka vahingoittaa jokaista ikä- ja sosiaaliluokkaa omalla tavallaan.
Kirjeenvaihtajakauteni aikana olen käynyt paikoissa, joihin vain harvalla on pääsy. Mieleeni on jäänyt erityisesti riskialtis juttukeikkani Facebookiin, jossa pääsin näkemään yhteiskunnan vaarallisinta väkeä, korkeakoulutettuja perheenäitejä ja -isiä, jotka ovat täysin menettäneet kontaktinsa ympäröivään maailmaan.
Heillä on valtaa ja rohkeutta olla tyhmiä ja ilkeitä sekä heimoutua tavalla, joka olisi nuoremmille lastensuojeluilmoituksen arvoinen juttu.
Heihin verrattuna ”cancel-kulttuuri”, Instagram-narsismi tai ajatusten torikauppiaat Twitterissä ovat harmittomia amatöörejä.
Vastoinkäymisiltäkään en ole välttynyt. Niin Helsingin Sanomat kuin typerä Instagram-tili koettivat nyysiä sekä konseptini että nimeni surkuhupaisin seurauksin.
Myös tärkeän vaikuttajatyöni saama huomio on ollut harmillisen vähäistä. En muista, että minua olisi mainittu kertaakaan edes Jodelissa. Myöskään yhtään cancel-vaatimusta ei ole tullut postilaatikkoon.
Kahden vuoden aikana näkemäni kehitys on kuitenkin ollut rohkaisevaa. Ihmisten halu keskustella ja osallistua internetissä on laskemaan päin. Äänessä ovat enää lähinnä he, joiden fragiileissa persoonallisuuksissa on jotain perustavanlaatuista vikaa. He, jotka myyvät jotakin, tai he, jotka ovat tehneet elämässään vääriä valintoja ja joutuneet viestintätehtäviin. Usein kyse on näiden kolmen kombosta.
Somekeskustelun rauhoittuminen on johtanut myös siihen, ettei paheksuttuja häpeäpaaluja tai kansantuomioistumia enää tarvita. Ihminen onnistuu tekemään itsestänsä muun yhteisön silmissä kieroon katsottavan hylkiön jo osallistumalla keskusteluun – puhumattakaan, että leikkisi oman elämän presidenttikampanjaa painamalla
jokaiseen
vakavaan
ulkopoliittiseen
twiittiin
jeesustelurivinvaihdon.
Surullisten uutisten ohessa minulla on teille myös iloisempaa kerrottavaa. Olen malttamattomana odottanut, että pääsen julkistamaan tämän teille.
Nimittäin. Olen ihaillut tapaa, jolla upeat ja tärkeät kollegat ovat onnistuneet laajentamaan mediaimperiumejaan välittämättä siitä poikkeuksellisesta vahingosta, minkä nämä kaupallistamistoimenpiteet heidän itsenäisesti luomilleen brändeille kovin halpaan hintaan aiheuttavat.
Huhtikuussa Tympeät tytöt ilmoitti ryhtyvänsä yhteistyöhön Makian kanssa, ja saamieni tietojen mukaan Ruskeat tytöt lähtee seuraavaksi collaboon toisen toksisen jäbämerkin, Billebeinon kanssa. Näistä inspiroituneena minulla on ilo julkistaa todellinen hyväntekemisen ja arjen intersektionaalisuutta sekä dialogia puolustava Kulttuurisotakirjeenvaihtajan Hyvin sanottu -vaatemallisto.
Suomen vastuullisimpien yhtiöiden, Ylioppilaslehden, Yleisradion ja Finlaysonin, yhteistyönä suunnittelema mallisto koostuu T-paidoista, huppareista, lippiksistä sekä tietenkin pussilakanoista, joissa ei tällä kertaa ole suvakkikuvastoa. Niiden väri on sananvapauden väri, Yleisradion turkoosi. Puuvillan alkuperää emme ole täysin pystyneet selvittämään, mutta kankaat ovat iloisten turkkilaisten naisten ompelemia.
Tällä mallistolla herättelemme Suomea uskomaan dialogiin: erimielisyys ei ole vihollisuutta, kulttuurisota on jokaisen oma valinta.
Mallisto auttaa omilla, innovatiivisilla keinoillaan luomaan Suomea, jossa internet on mukava paikka ilman typeriä riitoja.
Riittää, kun ottaa Yleisradion turkoosin, Finlaysonin valmistaman tyynyliinan ja vetää sen kulttuurisotakirjeenvaihtajan esimerkkiä seuraten päähänsä. Sitten ei enää näe tai kuule, mitä internetissä tapahtuu.
