Uskomaton kalajuttu

Suomen vihaisimman, kuuluisimman ja yksinäisimmän meriahvenen ympärille velloo vakavia epäilyksiä. Ylioppilaslehti paljastaa, millainen kohukala Mikko on, kun kamerat sammuvat.

T:Teksti:

K:Kuvat Sonya Mantere

Sähäkkä, rohkea. Lähes päällekäyvä luonne. Omanlaisensa sielu. Hyvä valtiomies.

Näillä sanoilla haastateltavat luonnehtivat Mikkoa, Suomen kuuluisinta meriahventa. Suuri yleisö tuntee Sea Lifen vaikuttajakalan televisiosta, somesta ja iltapäivä- ja juorulehtien sivuilta, mutta vain harva todella tietää, millainen on ahven akvaariolasin takana.

Ylioppilaslehti haastatteli tätä artikkelia varten useita Mikon lähipiiriin kuuluvia ihmisiä sekä kalan vähintään kerran tavanneita tietolähteitä. Osa haastateltavista on seurannut julkkiskalan uraa aitiopaikalta jo vuosia.

Haastatteluiden perusteella vuoroin Suomen vihaisimmaksi (Helsingin Sanomat), kuuluisimmaksi (Maaseudun Tulevaisuus) ja yksinäisimmäksi (Kodin Kuvalehti) julistetusta kalasta piirtyy ristiriitainen kuva, josta on vaikea sanoa, mikä on totta ja mikä pelkkä kalajuttu.

Yhtäältä Mikkoa kuvaillaan sympaattiseksi ja uteliaaksi kalakaveriksi, toisaalta ahneeksi ja arvaamattomaksi saalistajaksi, joka ei pelkää käyttää kovia keinoja saavuttaakseen haluamansa.

”Siinä on sellaista uhkaa taustalla”, eräs viihdealalla toimiva haastateltava luonnehtii.

Kalasta piirtyy ristiriitainen kuva.

Sitä joulukuista tiistaita kukaan ei unohda. Dramaattinen tapahtumasarja käynnistyi Aapo-myrskyn aattona vuonna 2019.

15-kiloinen meriahven oli aiemmin nauttinut siitä, että sitä harjattiin karvaisella ikkunapyyhkimellä. Painautunut pyyhkimeen kiinni ja vaihtanut väriä vaaleanharmaasta tummansiniseksi, jopa pilkulliseksi. Ehkä karkeampi harja tuntuisi siitä mukavammalta, työntekijät ajattelivat.

Niinpä he kiinnittivät jatkovarren päähän valkoisen pulloharjan ja yrittivät kokeeksi vetää sitä irti. Se pysyi paikoillaan.

Sea Lifen kuraattori Emilia Friman laski harjan altaaseen kohtalokkain ja tunnetuin seurauksin.

Mikko ui nopeasti paikalle, nykäisi harjaa hampaillaan, ui kierroksen, nyki uudestaan.

Harja irtosi varresta. Kaikkien kauhuksi.

Pian kalan kidasta pilkotti pelkkä kahva.

Kuoleeko se tuohon, Frimanin mielessä välähti.

Käynnistyi massiivinen pelastusoperaatio. Akvaariohuoneen ovet suljettiin. Henkilökunta soitti eläinlääkärille ja haki pumppuja ja letkuja

Intendentti Markus Dernjatin suoritti nopeita laskutoimituksia. Paljonko vettä pitäisi laskea pois 14 000 litran altaasta, jotta nukutusaine riittäisi tainnuttamaan riuskan kalan?

Altaan tyhjentämiseen meni yli tunti. Kun Mikon selkä näkyi jo pinnalla, Dernjatin hyppäsi altaaseen ja kauhoi nukutusaineen ämpäristä veteen.

Mikko kellahti kyljelleen.

Yksi työntekijöistä veti harjan varovasti pois.

Altaaseen laskettiin puhdasta vettä, ja harja nostettiin siniselle tuolille akvaarion viereen. Virottuaan Mikko uiskenteli katsomaan menettämäänsä saalista, ja Dernjatin kuvasi siitä videon.

Kotiin päästyään Dernjatin julkaisi sen Sea Lifen Facebook-sivuilla.

”Loppu hyvin, kaikki hyvin”, hän kirjoitti.

Jo samana iltana soitti toimittaja.

Sitten toinen.

Ja kolmas.

Pian alkoivat syytökset.

Julkkiskalan alkutaipaleesta tiedetään vähän, mutta huhut nuoruuden verisistä virheistä varjostavat sen uraa edelleen.

Ylioppilaslehden selvitystyön perusteella tuntematon, tulitikkuaskin kokoinen sinieväahven saapui Suomeen vuonna 2004.

Meriahvenet eivät lisäänny akvaariossa, joten kala oli todennäköisesti pyydystetty jossakin päin Intian valtamerta ja lennätetty Isoon-Britanniaan akvaariotukkuun. Sieltä vantaalainen yleisöakvaario Siniriutta tilasi sen itselleen.

Vantaan Petikossa kala nimettiin Mikoksi ja sijoitettiin samaan altaaseen mustavalkokeltaisen pantterisäppikala Sepon kanssa. Mikko oli vahva ja kasvoi nopeasti.

Pian alkoivat syytökset.

Murheellisen Mikko-meriahvenen synkkä menneisyys, Iltalehti otsikoi.

Lehden mukaan nuori kala myytiin kotiakvaarioon, jossa se söi kaverinsa. Veriteon jälkeen ongelmakala palautettiin Siniriuttaan.

Siniriutan omistaja Kim Söderberg kiistää väitteet jyrkästi. Hänen mielestään toimittajat kirjoittavat mitä sattuvat, eikä Mikkoa edes myyty minnekään. Sea Lifeen Mikko siirtyi, koska Vantaan yleisöakvaario suljettiin.

”Mikko on ollut symppis ihan alusta asti”, Söderberg vakuuttaa.

Kohukala Mikko Meriahven kohuakvaariossa.

Parikymmensenttiseksi kasvanut Mikko sijoitettiin Sea Lifessa samaan altaaseen mureenoiden ja siipisimppujen kanssa. Oliko se viisasta?

Siipisimput ovat trooppisia meripetoja, joiden selkä- ja sivuevissä on myrkkypiikkejä.

Pian tapahtui jotakin, mitä yleisöakvaariossa ei pitäisi tapahtua.

Ei koskaan.

Ei milloinkaan.

Silminnäkijä todisti, kuinka Mikko yritti syödä lähes itsensä kokoisen siipisimpun. Sen jälkeen molemmat kalat katosivat.

Työntekijät arvelivat, että hyökkääjäkala oli vetäytynyt pahoinvoivana mureenoiden käyttämään onkaloon. Mikko tuskin selviäisi myrkystä, alkaisi karmea kuolinkamppailu.

Hoitajat saattoivat vain odottaa.

Kului joitakin päiviä, ehkä viikko.

Altaan pohjalta löytyi nuhjaantunut, tunnistamaton raato. Onko se Mikko, hoitajat ajattelivat.

Se olikin siipisimppu, jonka Mikko oli arvioiden mukaan oksentanut.

Mikko kiidätettiin pois altaasta. Päällisin puolin kaikki oli hyvin, mutta pinnan alla kupli. Entiseen ei ollut enää paluuta.

Vuosien aikana Mikkoa on pakkosiirretty eri altaisiin. Kun liian pieneksi käyneen virikkeettömän altaan arveltiin aiheuttavan kalalle masennusta, sille rakennettiin uusi ja suurempi. Siellä kohukala alkoikin uiskennella vilkkaammin ja istuskella mielellään betonisessa, sille varta vasten rakennetussa luolarakennelmassa.

Vaikka vaikuttajaa ei ole enää päästetty muiden kalojen altaisiin, on Mikko löytänyt ystäviä muualta. Tammikuussa 2020 Seiska uutisoi, että Emma-palkittu räppäri Pyhimys, oikealta nimeltään Mikko Kuoppala, lahjoitti pulloharja-tempauksen innoittamana Mikolle vessaharjan.

”Mikko on usein tsempannut minua”, Pyhimys viestittää lyhyesti sähköpostitse. Hän kertoo Mikkojen olevan toistensa faneja.

Musiikkiala on Suomessa pieni, ja meriahven taitaa verkostoitumisen. Pyhimys paljastaa, että on juuri saanut Vain elämää -sarjaakin tähdittäneeltä Jukka Pojalta kuvan Mikosta.

Jukka Poika vahvistaa tiedon Ylioppilaslehdelle.

”Mikko olisi aika hyvä valtiomies”, rakastettu reggaeartisti arvelee. Hänen mielestään kalan lähes muuttumaton ilme henkii luotettavuutta. Artisti tosin kertoo kuulleensa huhuja Mikon äkkipikaisuudesta.

Missä puolueessa valtiomies voisi toimia?

”Vakauden olemus puhuttelee kyllä laajalti, mutta olisiko Mikko kuitenkin keskustassa omimmillaan”, laulajalegenda pohdiskelee.

Jotakin oli tehtävä.

Sattuma puuttui julkisuuspeliin karulla tavalla. Maaliskuussa 2020 korona vei työt lähes koko viihde- ja kulttuurialalta. Poikkeustila kuritti myös Mikkoa: Sea Life suljettiin, ja julkkiskala muuttui apaattiseksi. Fanitapaamiset olivat sula mahdottomuus.

Ei kai Mikko-meriahven ole taas masentunut? MTV-uutiset tivasi.

Jotakin oli tehtävä.

Työntekijät toivat akvaarion eteen ison pöydän, jonka ääressä he alkoivat lounastaa. Jotkut järjestivät siinä palavereita.

Sitten Mikolle päätettiin hankkia televisio.

Intendentti Markus Dernjatin tiedusteli isolta kodinkoneliikkeeltä, olisiko firma kiinnostunut sponsoroinnista. Liike kieltäytyi.

Hädän hetkellä suomalaiset osoittivat auttamisenhalunsa. Apuun riensi tuttu somerolainen hitsauspaja, joka lainasi Mikolle arvioiden perusteella ainakin 46-tuumaisen taulutelevision.

Dernjatin etsi Youtubesta korallivideoita, joissa kamera pysyisi paikoillaan. Useimmissa kamera liikkuu sukeltajan mukana.

Kymmentuntista videota alettiin näyttää akvaarion edessä säännöllisesti. Mikko vaikutti kiinnostuneelta.

Koettelemukset eivät kuitenkaan loppuneet siihen.

Toisena koronakeväänä Mikko syöksyi päin akvaarion muovista taustaseinää. Irronneet akryylinpalaset kalasteltiin altaasta vauhdilla pois – pois kalan tunnetusti turhankin hyvien ruokahalujen tieltä.

Sitten Mikko lopetti syömisen, vaikka trooppisen meren kalat eivät paastoa. Lähipiirin mielestä kohukala vaikutti turvonneelta. Heräsi vakava epäilys.

Mikko pyydystettiin haavilla pienempään astiaan, nukutettiin ja tutkittiin ultraäänellä. Suomut olivat kuitenkin niin paksuja, ettei kuvista saanut mitään selvää.

Työntekijät tunnustelivat käsin Mikon nielua. Muovinpaloja ei löytynyt.

Jäljellä oli vielä viimeinen keino, vaikea sellainen. Jos Mikko ei alkaisi syödä, se olisi vietävä röntgeniin, eläinlääkäri sanoi.

Se edellyttäisi monimutkaisia järjestelyjä: Mikko olisi kuljetettava pakettiautolla Viikkiin, nukutettava ja kuvattava nopeasti, sillä kala voi olla poissa vedestä vain muutaman minuutin.

Operaatioon ei tarvinnut koskaan turvautua.

Kesäkuussa Seiska kertoi ilouutisen. Nälkälakko oli historiaa.

”Mikko on malliesimerkki kohuista selviytymisestä.”

Joulupäivänä katsojat hieraisivat silmiään.

Televisiossa heitä tervehti seestynyt, hyväkuntoinen, koko perheen kala.

MTV Uutiset Liven insertin alussa punaiseen tonttulakkiin ja neuleeseen sonnustautunut toimittaja kiinnitti akvaarion edessä hehkuvaan joulukuuseen tähden.

Ensin tonttulakkipäiset lapset esittivät kysymyksiä: Miten paljon altaassa on vettä? Otatteko veden merestä? Miten Mikko istuu?

Sitten jaettiin joululahja.

”Osaatteko arvata mitä täällä on?” toimittaja kysyi ja piteli kädessään käärettä.

”Kalaa!” lapset huusivat.

Mikko hotkaisi lahjan hetkessä. Sillä ei ollut tonttulakkia.

”Joulu on taas, joulu on taas, kattilat täynnä puuroo”, lapset lauloivat.

Lopuksi he värittivät Mikosta piirroskuvia ja pitelivät niitä akvaarion lasia vasten.

”Olihan se ihan maagista laulaa sille”, MTV:n videotoimittaja Jere Silfsten hehkuttaa Ylioppilaslehdelle.

Toimittaja kertoo miettineensä, mikä olisi sellainen asia, jota Mikon kanssa ei ollut vielä koettu.

”Sellainen, joka myös antaisi Mikolle jotain, ei pelkästään ottaisi.”

Toisena koronakeväänä Mikko syöksyi päin akvaarion muovista taustaseinää.

Vaikka Mikkoa on uitettu kohusta toiseen, rajutkaan syytökset eivät vaikuta himmentävän sen suosiota.

”Mikko on malliesimerkki kohuista selviytymisestä”, sanoo konsulttitoimisto Ellun Kanojen kriisiviestinnän liiketoimintajohtaja Antti Pikkanen. Hän työskenteli Ylioppilaslehden päätoimittajana vuosina 2014–2016, eikä ole tavannut kalaa koskaan kasvotusten.

Mikko ei pyytele tekojaan julkisuudessa anteeksi tai muuta kritisoitua käytöstään, vaan toistaa ylpeästi virheitään.

”Se on selvästi syy, miksi hänestä tykätään”, Pikkanen valaisee.

Hän muistuttaa, että politiikassa samankaltaisella metodilla pärjäävät myös Teuvo Hakkaraisen kaltaiset hahmot, joilta äänestäjät suorastaan odottavat huonoa käytöstä.

Mikon huikealle kansansuosiolle johtaja-Antti löytää yksinkertaisen selityksen: vastoinkäymisten kanssa kamppaileva kala puhuttelee suomalaiskansallista selviytyjämentaliteettia.

Hän kiinnittää huomiota myös uutisoinnin yksityiskohtiin Mikon ruokahalusta, painoindeksistä ja lihaksikkaasta olemuksesta.

”Tällainen perinteinen maskuliininen tarina vetoaa kriisiaikoina.”

On aika marssia pääkallopaikalle.

Intendentti Markus Dernjatin nappaa pöydältä mukillisen pakasteesta sulatettuja villakuoreita. Intendentti tunnetaan tähden oikeana kätenä, joka esiintyy usein Mikon kanssa haastatteluissa. Skypen välityksellä Dernjatin on osallistunut jopa brittiläisen ITV:n aamuohjelmaan.

”Siinä on meidän tärkein kala, ei Mikko”, Dernjatin sanoo ohittaessaan pandakillien altaan. Äärimmäisen uhanalaista makean veden kalalajia elää luonnonvaraisena ainoastaan huoneen kokoisessa lammessa Nuevo Leónin osavaltiossa Meksikossa.

Ylioppilaslehti ei ole siitä kiinnostunut.

Sea Lab -merilaboratorion seinää koristavat koskettavat piirroskuvat ja fanikirjeet.

Jännitys tihenee.

Tiivistyy.

We love you very much and do you think it’s fun swimming in the aquarium?

Mutta missä on kaikkien tuntema kala?

Tähti loistaa poissaolollaan.

Dernjatin tömisyttelee jalkojaan. Hänen mukaansa altaan ylänurkassa lymyilevä julkkis erottaa ruoka-ajan jo askelista. Akvaristit kävelevät rivakasti, yleisö varovaisemmin. Vaikka Mikko kärsii kaihista, se tunnistaa työntekijät myös paidan väristä.

Viimein kala uiskentelee esiin. Alkukankeuden jälkeen mediakala vilkastuu ja hotkaisee villakuoreet, joita Dernjatin pudottelee muovipihdeillä.

Pian huoneeseen saapuu äiti lapsensa kanssa. Seuraa yleisön ja tähden liikuttava kohtaaminen: Mikko katselee ihmisiä kiinnostuneen näköisenä ja kellahtaa välillä kyljelleen pohjahiekalle niin kuin se yrittäisi raapia itseään.

”Mikko-merihai!” äiti sanoo.