Sitsirangaistukset nousivat otsikoihin viime marraskuussa, kun Ilta-Sanomat kertoi Metropolia-ammattikorkeakoulun Automaatio-opiskelijoiden kilta ry:n (AOK) vuosijuhlista. Juhlasitseinä järjestetyillä vuosijuhlilla AOK:n perustajajäseniin kuuluvat keski-ikäiset alumnit piiskasivat vyöllä sitsisääntöjä rikkoneita opiskelijoita.
Iltalehti puolestaan uutisoi 4. marraskuuta, että Turun yliopiston biologian ja maantieteen ainejärjestön Halloween-sitseillä opiskelijoita oli painostettu juomaan naudanverishotteja. Biologian ja maantieteen ainejärjestön Synapsi ry:n puheenjohtaja Jenni Autere vahvisti Iltalehdelle, että yksi opiskelija joi sitseillä naudanverishotin osana rangaistusta.
Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) tuomitsi Iltalehdessä opiskelijatapahtumien rangaistukset sopimattomiksi. SYL:n varapuheenjohtaja Aleksi Sandroos piti Turun ja Helsingin tapahtumia räikeinä ylilyönteinä.
Myös Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (HUMAKO) mielestä rangaistukset olivat järkyttäviä ja asiattomia.
”Rangaistuskulttuurin ongelmista pitää pystyä puhumaan avoimemmin. Ongelmia ei saa lakaista maton alle”, HUMAKO:n puheenjohtaja Anette Pottonen vastaa sähköpostitse.
Pottosen mielestä nöyryyttävä rangaistus voi pahimmillaan jättää opiskelijalle pysyviäkin traumoja, jotka voivat oireilla pitkään tapahtuman jälkeen.
Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa journalismia opiskeleva Tuomas Kallio opiskeli aiemmin venäjää ja valtio-oppia Jyväskylän yliopistossa. Siellä hän kyllästyi sitseihin. Kalliota alkoi kyllästyttää se, että sitsaajat käräyttelivät toisiaan jatkuvasti, esimerkiksi kännykän katsomisesta ja vessassa käymisestä ilman lupaa. Rangaistus vaikutti olevan sitsien itseisarvo.
”Eräillä isoimmilla sitseillä pöydässäni istuneet pari joensuulaista opiskelijaa totesivat, että meillä on rangaistusten takia aivan paska sitsikulttuuri”, Kallio kertoo.
Opiskelijajuhla-aktiivi Ella Rajalalla ei ole huonoja muistoja sitseistä. Hän osallistuu erittäin aktiivisesti erilaisiin opiskelijatapahtumiin. Haaga-Heliassa tradenomiksi opiskelevan Rajalan mielestä rangaistukset kuuluvat sitseihin, sillä sitseillä ei rikota sitsisääntöjä esimerkiksi puhumalla päälle tai taputtamalla käsiä. Rangaistukset eivät saa silti mennä yli.
”Jotkut opiskelijat voivat olla rangaistusten suhteen herkempiä kuin toiset opiskelijat. Jos tiettyä rangaistusta ei halua tehdä, rangaistusta voisi vaihtaa. Ketään ei saa pakottaa suorittamaan rangaistusta vasten omaa tahtoa”, Rajala sanoo.
Pitäisikö sitsirangaistuksista luopua kokonaan?
Ei sentään, mutta rangaistuksista on hyvä sopia etukäteen, sanoo humako:n puheenjohtaja Anette Pottonen.
”Rangaistuskäytännöistä pitäisi laatia yhteiset, kaikkien järjestäjien tiedossa olevat pelisäännöt. Näin tiedetään ennalta, millaisia rangaistuksia on käytössä ja kuka niitä saa antaa.”
Pottosen mukaan rangaistusten tulee olla sellaisia, jotka jokainen järjestäjä on itsekin valmis suorittamaan. Hyvä rangaistus voi olla esimerkiksi ryhmärangaistus, josta Ella Rajalalla on hyviä muistoja.
Laurea-ammattikorkeakouluun kuuluvan Laurean Tradenomiopiskelijoiden (Lato ry) retrositseillä Pukinmäessä syksyllä 2020 Rajalaa kavereineen rangaistiin siitä, että he heittivät tupakantumppeja maahan.
”Meille vedettiin rangaistuksena ryhmäjumppaa kasari-ysärimusan soidessa. Rangaistuksenvetäjä oli kunnolla mukana, ja kaikilla oli hauskaa.”
