Neurologien vastaanotoilla käy paljon nuoria työssäkäyviä naisia, jotka etsivät apua pahentuneeseen migreeniin. Monille se on perinnöllinen sairaus, joka on tullut näkyväksi vasta aikuisena. 16 prosenttia naisista sairastaa migreeniä.

Migreenistä kärsiviä 15-vuotiaita tyttöjä on kaksi kertaa enemmän kuin poikia. Kolmenkympin kohdalla naiset kärsivät migreenistä jo yli kolme kertaa useammin kuin miehet. Noin 40 prosenttia naisista kokee migreeniepisodin jossain vaiheessa elämää, vaikka kaikki eivät oireita tunnistakaan.

Neurologi Ville Artto kuvaa migreenitutkimusta palapeliksi, jonka yksittäiset osat tunnetaan melko hyvin.

Migreeniä kutsutaan neurovaskulaariseksi aivosairaudeksi, koska kohtaus kulkee tiettyjä hermoratoja pitkin ja päätyy aivokuoren verisuoniin. Migreenikkoja on laitettu toiminnallisiin magneettikuviin kohtauksen eri aikoina, ja silloin on nähty, mitkä hermoverkot loistavat kuvissa poikkeuksellisen keltaisina.

Tutkijoiden käsitys on, että kohtaus alkaa hypotalamuksesta, jonka tehtävä on pitää elimistö tasapainossa, esimerkiksi kylläisenä, levänneenä ja lämpimänä. Nature-lehdessä julkaistiin viime syyskuussa tutkimus, jossa oli kuvattu potilaita toiminnallisessa magneettikuvassa. Sen perusteella tutkija ehdotti, että hypotalamus saattaisi kohtauksessa ”menettää kontrollin” niistä järjestelmistä, joita se normaalisti säätelee.

”Migreenissä ihmisillä on hermostossa jokin poikkeava yliherkistyminen asioille. Kynnys on matalammalla kuin normaalisti”, Artto sanoo.

Kivun selitys on periaatteessa yksinkertainen. Hermoihin liittyvät pään verisuonet venyvät mekaanisesti, ja ihminen tuntee sen sykkivänä särkynä. Kipujärjestelmän välittäjäaineet lisääntyvät kohtauksen aikana, ja tämä voimistunut kipuviesti saa hermoston hälytystilaan. Tila kestää neljästä tunnista kolmeen päivään.

Migreeni elää elimistön biologisten rytmien mukaan.

Migreenin aktiivisuus esimerkiksi lisääntyy keväisin, ja kohtaukset alkavat yleensä aamulla tai aamupäivällä. Ne saattavat toistua melko säännöllisesti tiettyinä päivinä viikosta.

Neurologi Mikko Kallelan mukaan juuri syklisyys tekee migreenistä arvaamattoman ja vaikean hoitaa. Ihmisen omilla elämänvalinnoilla ei välttämättä ole suurta merkitystä. Kohtausten syntyminen riippuu siitä, missä syklin vaiheessa ärsyke tulee vastaan.

Myös migreenin laukaisevia tekijöitä on tutkittu kysymällä niistä migreenikoilta. Laukaisijoiksi on raportoitu esimerkiksi stressi, paastoaminen, säätilat, valvominen, liian pitkään nukkuminen, hajut, valoärsykkeet ja niskakipu.

Neljä viidestä migreeniä sairastavasta kertoo, että ennen kohtausta heillä on outoja oireita: makeanhimoa, uupumusta, keskittymisongelmia, mielialan vaihtelua, valoherkkyyttä ja pakonomaista haukottelua.

Nature-lehdessä julkaistiin vuonna 2018 katsaus tutkimuksiin, jotka käsittelevät migreenin esioireita. Tutkijat arvelivat, että potilaat eivät ehkä tunnista ennakko-oireita tai he luulevat niitä ärsykkeiksi, joista migreenikohtaus on alun perin syntynyt. Potilaat sanovat, että kohtaus tuli suklaan syömisestä, vaikka itse asiassa makeanhimo kertoo, että kohtaus on alkanut.

Neurologian erikoislääkäri Marja-Liisa Sumelahti kuvaa eroa ärsykkeiden ja oireiden välillä veteen piirretyksi viivaksi.

”Minua ja muitakin tutkijoita kiinnostaa nyt todella paljon, mikä on altisteiden merkitys. Onko olemassa sellaisia altisteita, jotka laukaisevat aktivaation hypotalamuksessa?”

Ärsykkeiden joukosta nousee esiin kaksi, joita tutkijat pitävät kohtauksen varsinaisina altisteina: stressi ja kuukautiskierto.

Ne saattavat tarjota ratkaisun siihen, miksi migreeni on naisilla niin paljon yleisempää kuin miehillä.

Ensinnäkin migreenikohtaukselta suojaavat esimerkiksi hyvin nukuttu yö, rentouden kokemus ja onnellisuus. Sumelahden mukaan tärkeää on myös perusturvallisuus ja hallinnan tunne omasta elämästä. Naisilla ne ovat huonommalla tolalla kuin miehillä.

18–49-vuotiaista naisista noin kaksi kolmasosaa tuntee itsensä stressaantuneeksi vähintään pari kertaa viikossa tai melkein joka päivä. Miehistä näin kokee vain noin puolet.

”Hyvä elämä parantaa resilienssiä”, Sumelahti sanoo.

Myös naishormonien vaikutuksesta migreeniin on saatu uutta tutkimustietoa.

Pari vuotta sitten markkinoille tulleet biologiset estolääkkeet estävät kipujärjestelmän välittäjäaineet sitoutumista reseptoreihin. Noin puolet vaikeaa kroonista migreeniä sairastavista saa tästä lääkeryhmästä apua, puolet ei.

Apuun sisältyy mutta.

Hieman ennen kuukautisia monilla migreeniä sairastavilla naisilla alkaa pitkä ja normaalia kivuliaampi kohtaus. Estolääkkeet eivät yleensä auta niihin, ja kohtauslääkkeitä täytyy ottaa peräkkäin monta päivää. Hormonaalisen syklin aiheuttama migreeni vaivaa Sumelahden mukaan erityisesti 31–35-vuotiaita naisia. Tuossa ikäryhmässä siitä kärsii noin joka viides nainen.

Lundin yliopiston professori Lars Edvinsson on tutkinut migreeniä kolme vuosikymmentä. Hänen tänä vuonna julkaistut tutkimuksensa liittyvät hormonialtisteisiin. Kun kuukautiset ovat alkamassa, estrogeeni- ja oksitosiinitasot laskevat nopeasti. Samaan aikaan kipujärjestelmän välittäjäaineet lisääntyvät. Estrogeeni säätelee elimistössä esimerkiksi serotoniinia, ja se vaikuttaa hermorataan, joka vaimentaa kipua.

”Migreenin ainekset ovat silloin valmiit”, Sumelahti sanoo.

Estrogeenin lisäksi migreeniä tuottavat muutkin naishormonit. Kun kohdun limakalvo irtoaa, elimistöön vapautuu valtava määrä prostaglandiini-hormonia, joka laukaisee migreenikohtauksia.

Naishormonien ajama migreenikohtaus on sen verran sitkeä, että ne näkyvät särkypäiväkirjoissa sellaisillakin potilailla, joilla keltarauhashormonin käyttö on lopettanut kuukautisvuodon kokonaan.

60–70 prosentilla migreeni helpottuu raskauden toisen ja kolmannen jakson aikana, kun estrogeenin määrä tasoittuu. Estrogeenin vaikutus on joillakin potilailla niin suuri, että he saavat neurologilta lähetteen gynekologille. Silloin voidaan jopa käynnistää vaihdevuodet ennenaikaisesti, jotta kuukautismigreeni ei vie viikkoa jokaisesta kuukaudesta.

”Nämä ovat hurjia tarinoita”, Sumelahti sanoo.