Ylioppilaslehti käsitteli lokakuussa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan rahoitusta. Sitä on viime vuosina leikattu lähes kahdeksalla miljoonalla eurolla.
Vuonna 2015 humanistisen tiedekunnan perusrahoitus oli 31,7 miljoonaa euroa, vuonna 2021 enää 23,9 miljoonaa euroa.
Leikkaukset ovat opiskelijoiden mukaan heikentäneet opetuksen laatua, mutta toistaiseksi niillä ei näytä olleen ainakaan suoraa vaikutusta humanistiopiskelijoiden työllistymiseen.
Ylemmän korkeakoulutututkinnon suorittaneiden opiskelijoiden vertailussa humanistien työllisyys- ja palkkataso on alhainen, mutta kaikkiin koulutusasteisiin ja aloihin verrattuna kohtuullinen.
Toisaalta Akavan viimeaikaiset työttömyyskatsaukset osoittavat työttömyyden kääntyneen korkeakoulutetuilla rajuun kasvuun koronapandemian seurausten takia.
Koronakriisiä lukuun ottamatta humanististen alojen opiskelijoiden työllisyystilanne on ollut pääosin hyvä.
Opetushallinnon tilastopalvelu Vipusen uraseurantaan osallistui viiden vuoden seurantajaksolla humanistisilta ja taidealoilta vuonna 2015 valmistuneita maistereita Suomen kaikista yliopistoista. Seurantajakson (2015–2020) aikana heistä vain kolme prosenttia ilmoitti elävänsä pääosin työttöminä työnhakijoina.
Sen sijaan työsuhteiden laatu vaihteli, mikä on humanistisille aloille tyypillistä.
Työsuhteiden laadulla voidaan tarkoittaa ainakin kahta asiaa.
Yhtäältä voidaan tarkastella, missä määrin työllistytään vakituisiin ja kokoaikaisiin sekä osa- ja määräaikaisiin työsuhteisiin, toisaalta työllistymistä koulutusta vastaaviin työtehtäviin.
Esimerkiksi viisi prosenttia humanistisen ja taidealan vastaajista ilmoitti työskentelevänsä itsenäisinä ammatinharjoittajina tai freelancereina. Kuusi prosenttia joukosta ilmoitti puolestaan tekevänsä osa-aikatöitä ja neljä prosenttia työskentelevänsä useassa rinnakkaisessa työsuhteessa.
Kuitenkin selvästi suurin osa eli noin puolet (49 prosenttia) vastaajista ilmoitti työskentelevänsä vakituisesti kokopäivätyössä. Seuraavaksi suurin osuus eli 20 prosenttia ilmoitti työskentelevänsä määräaikaisessa kokopäivätyössä.
Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 kaikilta humanistisilta aloilta valmistuneista lähes 80 prosenttia oli työelämässä: yliopistosta valmistuneista 78 prosenttia, ammattikorkeakoulusta valmistuneista 79 prosenttia.
Humanistit työllistyvät monenlaisiin tehtäviin.
Opetushallinnon tilastopalvelun vuoden 2017 tietojen mukaan humanistisen alan yliopistotutkinnon suorittaneista 41 prosenttia työllistyi asiantuntija- ja erityisasiantuntijatehtäviin ja 20 prosenttia toimisto-, asiakaspalvelu- tai myyntitehtäviin. yhdeksän prosenttia humanisteista toimi yrittäjinä.
Kysymys työllistymisestä omaa koulutusta vastaaviin työtehtäviin on humanistisilla aloilla hankala ja monitulkintainen, koska niitä valmistutaan perinteisesti niin kutsutuille generalistialoille.
Generalistialat antavat työelämävalmiuksia, eivätkä pätevöitä spesifisti tiettyyn työtehtävään. Silloin on pitkälti vastaajan omasta arviosta kiinni, missä määrin hän mielestään hyödyntää opinnoissa hankkimiaan taitoja nykyisessä työssään.
Opetushallinnon tilastojen mukaan seurantajaksolla 2015–2020 humanistisen ja taidealan maistereista 51 prosenttia ilmoitti, että nykyisen työn edellytyksenä oli yliopistossa suoritettu tutkinto. 41 prosenttia vastaajista työskenteli ilman tutkinnon vaatimusta. Kahdeksan prosenttia ei osannut arvioida tutkinnon ratkaisevuutta työsuhteen solmimiseen.
Useat humanistisen alan koulutuksen saaneet opiskelijat suorittavat kuitenkin myös opettajan pedagogiset opinnot. Silloin he pätevöityvät spesifisti tiettyyn työtehtävään.
Korkeasti koulutettujen humanistien työllistymisvaikeudet on perinteisesti liitetty työuran alkuvaiheisiin. Juuri generalistialoilla työttömiä on ylipäätään paljon heti valmistumisen jälkeen, mutta määrä vähenee pitkällä aikavälillä.
Palkansaajien tutkimuslaitoksen työmarkkinoihin keskittyvän osaston tutkimusjohtaja Tuomo Suhonen arvelee, että useat tutkimusorganisaatiot tekevät lähivuosina perusteellista analyysiä humanistien asemasta työmarkkinoilla.
”Esimerkiksi meidän osastomme on keskittynyt tähän asti lähinnä tulotietojen selvittämiseen. Koska eri alojen työllistymisestä on nykyisin kattavat rekisterit, tilanne olisi helposti korjattavissa.”
Suhosen mukaan valistuneita arvauksia työsuhteiden osa- ja määräaikaisuuksista voidaan esittää myös pelkkien tulotietojen pohjalta – esimerkiksi hänen ja Juho Jokisen vuonna 2018 toteuttaman tutkimuksen perusteella.
”Vuosituloja katsomalla työllisyyden määrä näyttää jäävän verrattain alhaiseksi juuri humanistisella ja kulttuurialalla, eli lyhyitä työsuhteita solmitaan paljon.”
Humanististen alojen sisällä on myös hyvin palkattuja koulutusaloja.
”Esimerkiksi viestintä- ja informaatioalalta sekä kielitieteistä valmistuneiden ansiotulot ovat hyvin lähellä opettajien ansioita. Silloin puhutaan jo melko hyvistä tuloista”, Suhonen sanoo.
Humanististen alojen sisäiset erot palkoissa ja työllisyydessä jäävät pieniksi, kun verrataan kaikkien koulutusalojen välisiin eroihin.
”Esimerkiksi lääkäreillä on käytännössä täystyöllisyys ja erinomainen palkkakehitys, kun taas kulttuurialan työsopimukset ovat repaleisempia”, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön erityisasiantuntija Liisa Larja.
Suhosen ja Jokisen tutkimuksesta ilmenee myös, että lähes kaikki humanistiset ja taidealat kuuluvat alimpaan tulokolmannekseen.
Vaikka humanististen alojen palkkataso on alhainen, ero monien muiden tieteenalojen opintosuuntiin ei ole suuri. Verrattain pienituloisten yliopistoalojen joukkoon kuuluvat luonnontieteellisistä aloista biologia, geo-, avaruus- ja tähtitieteet sekä luonto- ja ympäristöala.
Yliopistoaloista myös pienituloisemmat johtavat yleensä vähintään kohtuulliseen tulotasoon. Korkeakoulutettu tienaa 40–100 prosenttia enemmän kuin pelkän peruskoulun suorittanut. Kouluttautuminen siis kannattaa, monellakin tapaa.
”Mitä korkeampi koulutus, sitä enemmän on työvuosia ja paremmat tulot”, työ- ja elinkeinoministeriön Liisa Larja toteaa.
