SYL vaatii opiskelijoille ikuista opinto-oikeutta, ekonomisti tyrmää – “Ei ole hirveän tehokas ratkaisu siihen, että joillekin opiskelu on kuormittavaa”

Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä kokeilisi ikuisen opinto-oikeuden sijaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämistä. SYL:n puheenjohtajan Annika Nevanpään mukaan ikuinen opinto-oikeus helpottaisi opiskelijoiden paineita.

T:Teksti:

K:Kuvat: SYL, ETLA / Matti Rajala

Mihin ongelmaan ikuinen opinto-oikeus olisi ratkaisu, SYL:n puheenjohtaja Annika Nevanpää?

AN: Opiskelijoiden hyvinvointi on romahtanut läpi 2000-luvun. Myös suorituspaineet ovat kasvaneet koko ajan. Olemme pitäneet pitkään esillä opiskelijoiden surkeaa toimeentuloa ja yrittäneet tarttua siihen, mutta koska näyttää siltä, että sitä ei päästä parantamaan edes tämän hallituksen kanssa, lähestyimme ongelmaa toisesta päästä. Helpotetaan ihmisen vapautta järjestellä oma toimeentulo, hyvinvointi ja opiskelu itse parhaaksi katsomallaan tavalla.

Miksi opinto-oikeuden pitää olla juuri ikuinen?

AN: Vuoteen 2005 saakka se oli ikuinen. Sillä, onko opinto-oikeudella takarajaa, vai onko se määrittelemätön, on iso symbolinen arvo.

Mitä ajattelet SYL:n ehdotuksesta, ekonomisti ja Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä?

VV: Minun on kyllä vähän vaikea suhtautua siihen. On varmasti yksilökohtaisia eroja siinä, miten paineita koetaan, mutta jos jollakin tavalla vertaa eri ihmisryhmiä ja maita, minusta on vaikea nähdä, että suomalaiset korkeakouluopiskelijat olisivat jotenkin erityisen stressatussa tilassa tai että heidän toimeentulonsa suhteessa muuhun väestöön olisi erityisen ongelmallinen. Opiskelijoiden pienituloisuus on tilapäinen ongelma, joka ei ole verrattavissa esimerkiksi eläkeläisköyhyyteen. Minusta ikuinen opinto-oikeus ei ole hirveän tehokas ratkaisu siihen, että joillekin opiskelu on kuormittavaa.

“Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa mielenterveystilastot menevät koko ajan huonompaan suuntaan.”

Mihin SYL:n käsitys opiskelijoiden kuormituksen tasosta perustuu?

AN: Sillä, meneekö opiskelijoilla paremmin vai huonommin kuin muissa maissa, ei ole mitään merkitystä, koska se että meikäläisillä menee huonommin, on eri asia kuin se, että meikäläisillä menee huonosti. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa mielenterveystilastot menevät koko ajan huonompaan suuntaan. Ne ovat tosi huonolla tolalla erityisesti nyt koronan myötä. Jopa 60 prosenttia opiskelijoista on uupumisriskissä.

Millaiset olisivat ikuisen opinto-oikeuden kustannukset, Vesa Vihriälä?

VV: Yritin miettiä päässälaskuna: Meillä on joka vuosi vähän yli 20 000 uutta opiskelijaa. Jos 10 prosenttia vuotuisista opiskelijoista lisäisi opiskeluaikaansa vuodella, ja vuotuinen laskennallinen kustannus korkeakouluopiskelijalle on about 15 000 euroa, se tarkoittaa noin 30 miljoonan euron lisäkustannuksia vuodessa. Eihän se mikään maailmanlopun kustannus ole, mutta muistettakoon, että viime keväänä hallitus teki kehysriihessä mielestäni huonon päätöksen leikata tutkimusrahoitusta 35 miljoonalla eurolla. Toisaalta, jos opiskelijat eivät tosiasiassa paljon rasita yliopistoja lisäaikana eikä opintotukea lisätä, todellinen lisäkustannus jäisi vähäiseksi.

Miten SYL on ajatellut ikuisen opinto-oikeuden rahoittaa?

AN: On käytännössä mahdoton laskea, millainen hintalappu tälle tulisi, koska siihen vaikuttaa niin moni yksityiskohta.

Vesan johtama ”eturivin ekonomistien” työryhmä ehdotti viime vuonna maltillisten lukukausimaksujen ottamista käyttöön korkeakouluopetuksessa. Mitä tässä oli taustalla?

VV: Se perustuu siihen havaintoon, että korkeakoulutetut tulevat menestymään elämässään keskimäärin tavattoman paljon paremmin kuin ne, jotka eivät korkeakoulutusta saa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan hyöty on keskimäärin yli 400 000 euroa elinkaaren aikana. Tästä näkökulmasta olisi kohtuullista, että he osallistuisivat jollakin tavalla koulutuksensa rahoittamiseen. En tunne yhtään ekonomistia, joka olisi jyrkästi tätä periaatetta vastaan.

(Vihriälä haluaa lisäksi huomauttaa, että: Lukukausimaksujen riskinä nähdään usein yhdenvertaisuuden heikentyminen. Se, että huonommasta sosioekonomisesta taustasta tulevat jäisivät helpommin korkeakoulutuksen ulkopuolelle. Vihriälän mukaan riski on olemassa, mutta hallittavissa. Iso-Britannian korkeakoulujen lukukausimaksuista julkaistiin vuonna 2019 tutkimus Economics of Education Reviewssä. Sen mukaan lukukausimaksujen takia entistä useampi pääsi korkeakouluopiskelun piiriin, koska koulujen rahoituksen määrä kasvoi. Tutkimuksessa ei löytynyt evidenssiä sosioekonomisten erojen kasvusta. Iso-Britanniassa lukukausimaksun voi maksaa tulosidonnaisella opintolainalla. Jos valmistumisen jälkeen jää tietyn tulotason alle, ei lainaa tarvitse maksaa takaisin.)

Korkeakouluopiskelun isoin ongelma on se, että liian pieni osa nuorista pääsee halustaan huolimatta opiskelemaan. Aloituspaikkoja tarvitaan lisää ja tämä edellyttää lisärahoitusta. Toisaalta koulutuksen julkinen rahoitus on jo kansainvälisessä vertailussa suuri BKT:hen verrattuna ja julkinen talous muutenkin ahtaalla. Yksityinen rahoitus tulisi tarpeeseen.

“Jos koulutuksen rahoitusta halutaan laajentaa, ei minusta voi sulkea pois sitä, että siihen käytettäisiin myös yksityistä rahaa.”

Kuinka maltillisista lukukausimaksuista nyt puhuttaisiin?

VV: Jos se olisi 2 000 euroa per vuosi, ja meillä olisi ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa vajaa 300 000 opiskelijaa, se olisi noin 600 000 000 euroa rahaa, mikä on aika paljon, kun yliopistojen budjetti on yhteensä vähän yli 2 miljardia ja ammattikorkeakoulujen 900 miljoonaa

Viime vuonna SYL tyrmäsi ehdotuksen, entä nyt, Annika?

AN: Kyllä mä tyrmään. Tämä on monimutkainen ja mahdollisesti saavutettavuutta heikentävä asia, joka on korjattavissa asialla nimeltä progressiivinen verotus.

(Vihriälä haluaa esittää progressiivisesta verotuksesta kaksi lyhyttä huomautusta. Yksi: Progressiivisen verotuksen kautta myös paljon tienaavat korkeakouluttamattomat joutuvat ”opiskelijoiden maksumiehiksi”. Kaksi: Progressiivisen verotuksen kiristäminen voi lisätä riskiä siitä, että kansainväliset opiskelijat käyttävät Suomea ilmaisena koulutusalustana ja suuntaavat valmistuttuaan muualle tienaamaan ja maksamaan veroja.)

AN: Kun yliopistosta valmistuneet lääkärit lähtevät työelämän, he alkavat verotuksen kautta maksaa koulutustaan takaisin ilman erillistä lukukausimaksujärjestelmää.

“Ennaltaehkäisy on usein paljon tehokkaampaa kuin pahaksi päässeiden ongelmien hoito.”

Ikuinen opinto-oikeus poistettiin vuonna 2005 siksi, että Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus halusi rajata opintoaikoja ja saada opiskelijat nopeammin työelämään väestön vanhenemisen takia. Mitä ratkaisuja te ehdotatte tähän ongelmaan?

AN: On outoa ajatella, että työura alkaa vasta, kun on maisterin paperit kädessä. Ihmiset työskentelevät myös opintojen ohella. Jos meillä olisi aloituspaikkoja niin paljon, että ihmiset pääsisivät kouluun silloin, kun he sinne haluavat, saataisiin nuorempia maistereita ja pidempiä työuria. Ja ajatelkaapa, kun opiskelijoilla olisi sellainen toimeentulo, että he voisivat keskittyä vain opiskelemiseen!

VV: Aloituspaikkojen määrän lisäämisestä on minusta avainasemassa, että pystymme tarjoamaan isommalle osalle korkeakouluopiskelua, joka lisää heidän tuottavuuttaan ja talouden suorituskykyä. Jos koulutuksen rahoitusta halutaan laajentaa, ei minusta voi sulkea pois sitä, että siihen käytettäisiin myös yksityistä rahaa. Lisäksi suomalainen yhteiskunta täytyy tehdä houkuttelevammaksi ulkomaalaisille ihmisille. Parhaillaan on lausunnolla lakiesitys, joka helpottaisi ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden oleskelulupakäytäntöjä, kuten työnhakua varten valmistumisen jälkeen.

(Toim. huom. nykylain mukaan tutkinnon Suomessa suorittanut ei voi saada oleskelulupaa ilman allekirjoitettua työsopimusta tai sitovaa työtarjousta.)

Entä mitä toimia jaksamisen edistämiseksi voitaisiin tehdä oppilaitoksissa?

AN: Parannettavaa on jokaisella koulutusasteella. Esimerkiksi opintospykologien määrästä on puhuttu paljon. YTHS tarjoaa varsinaista mielenterveysapua, ja opinto-ohjaaja osaa auttaa kurssien valitsemisessa, mutta siitä väliltä puuttuu paljon varhaisen puuttumisen malleja. Terapiatakuu on tosi tärkeä, mutta meiltä pitäisi löytyä keinoja siihen, ettei joutuisi koskaan edes hakeutumaan terapiaan.

Miltä nämä ennaltaehkäisevät toimenpiteet ekonomistista kuulostavat?

VV: Ennaltaehkäisy on usein paljon tehokkaampaa kuin pahaksi päässeiden ongelmien hoito.