Asiaton kysymys: Yritätsä nyt spleinata mulle, mikä on kirja, Kosmoksen kustantaja Mikko Aarne?

Ylioppilaslehti kysyy sen, mistä valtamedia vaikenee.

T:Teksti:

K:Kuva: Ylioppilaslehti

Moi Mikko! Minulla on tarjous, josta et uskalla kieltäytyä: Idea esikoiskirjalle. Olet ensimmäinen, jolle tätä tarjoan.

Kerro lisää!

Bitchaan nyt ideani sinulle. Kyseessä on rohkeasti eri lajityyppejä sekoittava autofraktiivinen konseptirunonovelli, jossa ammennetaan länsimaisen kapitalismin kritiikistä ja uushenkisyydestä, keskiluokan analyysiä unohtamatta. Omakohtainen tarina 25–30-vuotiaan itäisessä kantakaupungissa asuvan naisen puhkeamisesta kukkaan, itsensä etsimisestä ja ehkä vähän löytämisestäkin. Aito kuvaus heikkouksista: perfektionismista, kympintyttöydestä, hapanjuurileipä-addiktiosta ja siitä, että olen tosi huono vastaamaan Tinder-viesteihin ja käytän ihan liikaa rahaa leikkokukkiin.

Tää kuulostaa…

Tyst! Älä keskeytä! Minun tarinani vaatii tulla kuulluksi. Minun päälleni on puhuttu tässä elämässä jo ihan tarpeeksi. Tällaista rehellistä ja raakaa autokirjallisuutta ei ole Suomessa vielä nähty! Tänne tuoreet tuulahdukset saapuvat ulkomailta aina vähän jälkijunassa.

Mmm. Joo. Kyllä. Tota. Tota joo. Öö. Mikä sai sut ottamaan yhteyttä juuri Kosmokseen?

Musta tuntuu, että Kosmosilla on semmosta rohkeutta, mitä tää freshi proggis niinku vaatii. Jos haluut referenssejä, niin oon tallentanut mun Instan highlightseihin mun ränttäyksiä sukupuolesta, seksuaalisuudesta, kapitalismista ja noituudesta. Asteikolla 1-5 kuinka monta kertaa viikossa teille tarjotaan tällaista kirjaa?

Öö. Yllättävän harvoin.

Olen aina halunnut olla kirjailija, mutta patriarkaatti on seissyt unelmieni edessä.

Eli kuvailisitko sä, että tää mun idea on aika omaperäinen ja ainutlaatuinen?

Paradoksaalista kyllä, on. Enemmänkin tuolta Sisä-Suomesta kotoisin olevat elämänsä iltapuolella olevat mieskirjailijat tarjoavat meille käsikirjoituksia, joissa parodioidaan paikallispolitiikkaa.

Tähän väliin pari sanaa minusta itsestäni. Olen siis diplomi-insinööri ja toimittaja sekä multinarrative story teller. Olen aina halunnut olla kirjailija, mutta patriarkaatti on seissyt unelmieni edessä.

Tää kuulostaa tosi hienolta paketilta, ja musta kuulosta siltä, että jollain mainostoimistolla voisi olla käyttöä tämmöselle multinarrative storytellerille. Ootko semmosesta kokeillu?

No hyvä, että mainitsit ton, koska tää voisi olla aika hedelmällistä sisältöyhteistyötä. Ymmärrät varmaan, että tämä tuo teillekin lisää seuraajia?

Ongelma on tietysti se, että me ei haeta seuraajia, vaan me haetaan lukijoita.

Eikö ne oo sama asia?

No on siinä hienoinen ero.

Mä ymmärrän, että tätä saattaa olla vaikea ymmärtää.

Mä en nyt ihan oikeesti saa kiinni siitä, mikä ero on seuraajalla ja lukijalla.

Niin mä ymmärrän, että kirjat tietyssä mielessä on informaatioteknologiaa, mutta ne on niin sanottua old school informaatioteknologiaa.

Siis yritätsä nyt spleinata mulle, mikä on kirja?

En oikeastaan. Tai itse asiassa ehkä mä nyt taidan spleinata sulle, mikä on kirja. Se on tosiaan semmosta hyvin vanhaa informaatioteknologiaa. Se on tavallaan sosiaalinen media, mutta se on hyvin hidas sosiaalinen media. Ja se toimii vähän eri logiikalla kuin nämä uudemmat sosiaaliset mediat.

Itehän en oo kauheen kova lukemaan kirjoja, tää ois tuorein silmin vähän ulkopuolelta tehty teos. Mä tykkään nopealukuisista kirjoista. Mieluiten kuuntelen äänikirjoja 2,5-kertaisella nopeudella, viime viikollakin meni 15.

Miksi sä haluat tehdä tästä kirjan etkä instastooreja?

Mä koen, että myös mun kaltaisten ihmisten täytyy olla edustettuina kirjallisuudessa. Kuka tahansa voi kirjoittaa instastooriin, mutta ihan kuka tahansa ei voi kirjoittaa kirjaa. Musta mun kaltaiselle ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus.

*Yskii*

Kaikilhan on nykyään oma kirja. Miksei mullakin vois olla?

Nivoisin romaanissa yhteen paitsi oman myös koko ikäluokan tarinan. Mulle sopii hirveen hyvin sukupolveni äänenä oleminen. Kuuntele nyt vaikka: Sukupolvensa ja -puolensa ääneksi noussut, ihana ja viisas, Sonia El Kamel, kyllä sillä Kirjamessujen päälavan täyttää, vai mitä?

Joo. Kyllä. Mä edelleen mietin vaan sitä, että miks sä haluut tehdä tästä kirjan. Mä ymmärrän, että sä ajattelet, että sulla pitäisi olla oikeus, mutta miksi sä haluut sen oikeuden saada sun ääni kuulluksi nimenomaan kirjassa?

Kaikilhan on nykyään oma kirja. Miksei mullakin vois olla?

Niin. Aikaisemmin sä sanoit, että sä haluaisit kirjan sen takia, että kaikilla voi olla some, mutta ei kirjaa, ja nyt sä sanot, että kaikilla voi olla kirja ja kaikilla on kirja. Mä en ihan nyt ymmärrä sitä logiikkaa. Käytännössä homma toimii sillä tavalla, että nyt sun pitäisi saada jotenkin sieltä sun Instagram-storyistä tekstejä käsikirjoitukseksi. Kirjoitat johonkin Word-tiedostoon niitä sun juttuja, ja sitten lähetät ne mulle sähköpostilla. Mikko.aarne@kosmoskirjat.fi. Sitten katsotaan. Voi myös kokeilla semmosta, että lukee itse kirjoja. Sieltä saattaisi löytyä joku oma mieluisa tapa kertoo tarina.

Mä en ole siis lainkaan tottunu saamaan kielteisiä vastauksia. Paitsi ehkä joka viikonloppu Kompleksissa, mutta noin muuten.

Okei. Tosiaankin nyt sun pitäis saada sitä tekstiä tekstiksi, kirjoittaa se tiedostoon ja lähettää se sähköpostilla. Sitten katsotaan, miltä se teksti näyttää.

No mä oon joka tapauksessa ajatellut varata meille pöydän Kosmoksesta. Monelta ja milloin sulle sopis?

Mä ehdotan jotain muuta kuin Kosmosta, koska siellä ei ole kunnollista vegaaniruokaa.

No mitä sä ehdottaisit, missä voitaisiin nähdä?

Mä ehdotan, että katsotaan ensin se käsikirjoitus ja sitten sitä illallista.

No jos mä laitan sulle mailiin pari idistä katalogikuvaa varten?

Joo, mutta laita se käsikirjoitus. Se on se, mikä ratkaisee.

Mulla on jo nimi tälle kirjalle. Haluisitko sä kuulla sen?

No tottakai.

Sen nimi on Päähenkilö.

Tosi kekseliästä ja uniikkia.