Prolog – Fredag den 19 februari
Sinä päivänä naiset nähtiin viisi kertaa.
Ensin Valtioneuvoston linnassa, Senaatintorin laidalla. He painoivat keltaisen empirepalatsin seinässä olevaa nappulaa ja astuivat sisään vallan linnakkeeseen. Pyöröoven jälkeen he kääntyivät raput ylös oikealle pieneen sivuhuoneeseen, jonka jykevän tiskin takana istui keski-ikäinen nainen. Hän tervehti pleksin takana seisovia tummiin pukeutuneita hahmoja.
Kolmikosta pisin taitteli auki paperiarkin ja painoi sen vasten pleksiä.
”Oletteko nähnyt tätä miestä?” hän kysyi. Kasvoilla oli maski, kädessä hanskat. Paperista ei tulisi löytymään sormenjälkiä.
”Tuota, tiedätkö, en ota nyt kantaa mihinkään tuollaiseen, en ole välttämättä oikea henkilö siihen”, aulavahti vastasi.
Hän tuskin tiesi, että pian sama kummallinen näytelmä toistuisi muissakin valtionhallinnon virastoissa. Muutamaa minuuttia myöhemmin naiset kipusivat ylös Säätytalon portaita, soittivat ovikelloa, hiipivät aulaan, vetivät taskustaan ruttuiselle kopiopaperille tulostetun kuvan ja kysyivät, onko tätä ruskeahiuksista, sinisilmäistä miestä näkynyt. Kieltävän vastauksen saatuaan he katosivat kelmeään kevätaurinkoon.
Sosiaali- ja terveysministeriössä heidät näki punaiseen nahkatakkiin pukeutunut mies, jazzkitaristi Aki Hauru, joka istui kadulla vaatimassa hallitukselta rahaa. Viikon jatkuneen mielenosoituksen aikana silminnäkijä oli nähnyt monia päättäjiä, kuten kuntaministeri Sirpa Paateron ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun, mutta sinisilmäistä miestä hän ei ollut havainnut – tai niin hän ainakin naisille väitti.
”Nevöhööd.”
Tuntui kuin salaperäisyyden verho ympäröisi hänen liikkeitään. Ulkoministeriössä vartiointiliikkeen mies vaikeni kuin muuri.
”Me ei anneta henkilöstöstä infoa.”
Vasta Pyöriäinen-korttelissa Esplanadin puiston laidalla sijaitsevassa oikeusministeriön kivisessä linnassa naisia lykästi.
”On”, vastasi vartija.
”Onko?” kysyivät naiset. Heidän äänestään huokui riemu ja hämmennys.
”On”, vartija vahvisti ja jatkoi.
”Hänhän istuu täällä.”
Kapitel 1 – Den okända ministern
Tiistaina 10. joulukuuta 2019 valtioneuvoston nettisivuilla julkaistiin tiivis tiedote.
Siinä kerrottiin, että tasavallan presidentti on nimittänyt Suomen 76. hallituksen. Vieressä oli kuva ministereistä. Rivissä oli 15 mustiin pukeutunutta hahmoa. Useimmat heistä ovat sittemmin tulleet tutuiksi televisiosta, tiedotustilaisuuksista, lehtien palstoilta ja kansista.
Tutuimmat ovat keskellä. Haavisto, Andersson, Kulmuni, Marin, Ohisalo, Kiuru, Lintilä. Kolmantena oikealta, Sirpa Paateron ja Aino-Kaisa Pekosen välissä seisoo mies, jolla on helmenharmaa kravatti.
Mies on Thomas Blomqvist, 56-vuotias raaseporilainen kunnallispoliitikko, rkp:n kansanedustaja ja pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri.
Niissä tehtävissä Blomqvist aloitti jo Antti Rinteen hallituksessa kesäkuussa 2019.
Samoihin aikoihin Ilta-Sanomat paljasti, että vain joka toinen suomalainen tunnistaa rkp:n uuden ministerin. Tammikuussa 2020 Helsingin Sanomat kirjoitti kolmikymppisten naisten rivistön rikkovasta ”keski-ikäisestä solmiomiehestä”, ”Suomen tuntemattomimmasta ministeristä”.
Kuka hän on, lehti kysyi.
Me vastaamme.
Kapitel 2 – Pojken som hjälpte med läxor
Tenholassa alkoi tiettävästi liikkua ihmisiä jo rautakaudella. Keskiajalla siellä oli väkeä enemmänkin. Siitä on todisteena joskus vuosien 1460–1480 paikkeilla rakennettu kivikirkko, joka seisoo keskellä nykyistä Tenholan kylää. Se sijaitsee Uudenmaan läntisimmässä kolkassa, 15 kilometriä Tammisaaresta luoteeseen ja sata kilometriä Helsingistä länteen. Asukkaita on noin 2 500.
Thomas Blomqvist syntyi Tammisaaressa vuonna 1965. Lapsuutensa hän vietti Tenholassa perheen maatilalla.
Koulukaverit silloisesta Tenala-Bromarf experimentgrundskolanin kyläkoulusta muistavat kiltin, rauhallisen ja hauskan pojan.
Anne Lindholm ja Martin Kevin olivat tulevan ministerin kanssa samalla luokalla ensimmäisestä yhdeksänteen.
”Jos ei osannut vaikkapa matematiikan tehtäviä, saattoi aina kääntyä Thomaksen puoleen”, Lindholm muistelee.
Kevin sanoo, että Blomqvist saattoi olla hyvin kiinnostunut sellaisista asioista, joita muut lapset eivät ymmärtäneet vielä lainkaan. Hän oli esimerkiksi från dag ett perillä valtionhallinnosta ja tiesi, mitä eroa on hallituksella ja eduskunnalla.
Viidennellä luokalla Blomqvist kiinnostui historiasta. Kuudennella ja seitsemännellä hän kirjoitti äidinkielen tunneilla esseitä Urho Kekkosesta, Puolan solidaarisuusliikkeestä ja Lech Walęsasta.
Pienessä kylässä lapset olivat tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa.
Lindholm ja Blomqvist olivat samassa urheiluseurassa, kilpailivatkin, ainakin pituushypyssä ja juoksussa. Blomqvist hyppäsi pidemmälle, mutta lyhyillä matkoilla Lindholm oli nopeampi.
Yksi laji oli kuitenkin ylitse muiden: Hiihto. Se vei Blomqvistin mukanaan.
Raaseporin autopesussa ministeriä ei väitetysti ole näkynyt, mutta puhelimeen kutsuttu Marica Sundström muistelee harrastaneensa nuorena hiihtoa samassa hiihtoseurassa kuin Blomqvist. Kerran teini-ikäinen Blomqvist opetti nuoremmille hiihtäjille hiihtotekniikkaa, Sundström kertoo.
Martin Kevin kertoo, että hänestä ja Blomqvistista tuli hyviä ystäviä. Teini-ikäisinä he kävivät pitkiä keskusteluja maailmasta ja asioista. Tonårfilosofera, Kevin kuvailee.
Lukiossa tiet hetkeksi erkanivat. Blomqvist kirjoitti ylioppilaaksi Ekenäs gymnasium -lukiosta vuonna 1984. Todistuksessa komeili pelkkiä laudatureja. Ruotsi äidinkielenä, pitkä suomi, pitkä englanti, pitkä matematiikka, lyhyt saksa, reaali.
Sen myötä tie maailmalle oli auki.
Armeijan jälkeen ylivääpelin tie vei vuonna 1985 Helsingin yliopistoon, maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan.
Kapitel 3 – Pappas spår
Vuonna 1991 Blomqvist palasi Tenholaan.
Blomqvistin isä oli jatkanut tilalla isänsä työtä, ja nyt olisi Blomqvistin vuoro.
Nuori isäntä oli uudistusmielinen. Edellinen sukupolvi oli kasvattanut tilalla lypsylehmiä 1970-luvun alkuun asti, minkä jälkeen keskityttiin pienporsastuotantoon. Se loppui vuonna 1984. Olisi pitänyt investoida uuteen sikalaan, mutta uusi isäntä ei pitänyt sitä järkevänä. Hän ei ollut valmis viettämään kaikkea aikaansa maatilalla, vaikka se olikin aina ollut hänelle tärkeä. Kavereiden kanssa leikkiminen ja urheileminen oli kyllä kivaa, mutta jos pääsi isän kanssa traktoriin tai maataloustöihin…
Nykyisin Blomqvist asuu tilalla vaimonsa Mian ja pariskunnan kolmen lapsen kanssa.
Viljelymaata on 85 hehtaaria, pelloilla kasvaa sokerijuurikasta ja viljaa. Eläimiä on lähinnä lemmikkeinä. Lapsilla on kaksi kania, joiden nimiä Blomqvist ei muista. Kesäksi hankitaan kesäkanoja.
Koulukavereista Martin Kevin on muuttanut Espooseen, mutta Anne Lindholm viihtyy seudulla edelleen. Hän pitää Bakfickan-nimistä ravintolaa ja Frimanshandel- sekatavarakauppaa. Blomqvist asioi siellä toisinaan.
Sekatavarakaupan myyjä, Lindholmin alainen, ei suostu paljastamaan, mitä ministeri liikkeestä ostaa.
”Mutta meillä myydään maataloustarvikkeita.”
Raaseporissa sijaitsevasta Finbygrändin maatalousmuseosta sen sijaan kerrotaan, että ministeri on vieraillut museossa viimeksi joitakin vuosia sitten.
”Sen jälkeen hän on ollut kiireinen mies”, sanoo Filip Karlsson. Hän tuntee Blomqvistin maanviljelypiireistä. Karlsson kuvailee ministeriä tarkaksi, huomaavaiseksi ja miellyttäväksi ihmiseksi.
”Silloin kun jutellaan hänen kanssaan, hän kuuntelee. Ei mikään kiire saada vastata. Hän kuuntelee, mitä ihmisellä on sanottavaa ja sitten hän vasta kommentoi.”
”Niin kuin telkkarista kai huomaa, hän ehkä saisi puhua enemmän. Olette kai nähnyt hänet haastettaluissa, aika rauhallinen mies.”
Blomqvistin naapuri, maanviljelijä Henrik Kevin on hoitanut osaa Blomqvistin viljelyksistä, kun tämä ei ole ehtinyt. Henrik Kevin on Martin Kevinin pikkuserkku ja tuntenut Blomqvistin vuosia ja sanoo ministerin olevan ”hyvin tavallinen”.
”Hänellä ei mene yli. Ei hän ole sellainen, että hän keksisi jotain isoa juttua.”
Eikä oikein sellainenkaan, joka toisi omia asioitaan esiin, Kevin kuvailee.
”Se on ehkä ongelma hänelle poliitikkona.”
Kapitel 4 – David och Goliat
Suomessa rkp on pieni puolue, mutta Raaseporissa suuri. Valtuuston 43 paikasta rkp:n hallussa on niukka enemmistö, 22 paikkaa.
Blomqvist valittiin Tammisaaren kaupunginvaltuustoon vuonna 1993. Vuonna 2005 hän aloitti valtuuston puheenjohtajana.
Tammisaaren kaupunki lakkautettiin vuonna 2009. Samalla Tammisaari, Karjaa ja Pohja yhdistyivät Raaseporin kaupungiksi. Se tiesi muutoksia myös Thomas Blomqvistille. Kun Tammisaari lakkasi olemasta, Blomqvistista tuli Raaseporin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja.
Raaseporin kaupunginhallituksen valtuutettu Kimmo Koivunen (sd) kuvailee Blomqvistia ”erittäin asialliseksi”.
”Puhuu selkeää suomen kieltä ja ruotsin kieltä.”
Koivusen mukaan Blomqvist pitää valtuustossa esillä ”yleisasioita”.
”Hänellä ei ole mitään keihäänkärkiä, mitä pitäisi painottaa. Hän ei halua profiloitua yhden asian mieheksi.”
Valtuutettu Tanja Konttinen (vihr) sanoo, että Blomqvist on rauhallinen ja reilu. Vuoteen 2019 asti valtuustoa johtanut Blomqvist oli hänestä hyvä puheenjohtaja, joka otti huomioon valtuutettujen mielipiteitä ja luotsasi valtuustoa eteenpäin.
Eduskuntaan Blomqvist yritti päästä ensimmäisen kerran vuonna 2003. Ääniä tuli hieman yli 2 000. Se ei riittänyt läpimenoon.
Neljä vuotta myöhemmin jokin oli muuttunut. Ääniä tuli 7 280 ja Blomqvistista kansanedustaja.
Viime eduskuntavaaleissa rkp sai läpi yhdeksän ehdokasta. Blomqvist oli 6 137 äänellä heistä mediaani. Neljä läpipäässyttä ehdokasta sai enemmän ääniä kuin hän, neljä vähemmän. Blomqvist oli vahvasti keskellä myös kaikkien ehdokkaiden joukossa: hän sai 97. eniten ääniä.
Kansanedustajakollegana hän on pidetty. Rkp:n kansanedustaja Anders Adlercreutz sanoo, ettei ikinä ole kuullut puoluetovereilta poikkipuolista sanaa Blomqvistista. Kaikissa tilanteissa rauhallinen, asiallinen, äärimmäisen luotettava, äärimmäisen reilu, hän kuvailee.
Sellaiseksi Blomqvistia kuvailevat monet muutkin. Asiapoliitikko. Kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Miellyttävä, rauhallinen, kiltti. Ottaa muut huomioon.
Anni Dahlén aloitti Blomqvistin eduskunta- avustajana keväällä 2017. Tällä hetkellä Dahlén on vanhempainvapaalla.
Dahlén luonnehtii Blomqvistia samoin kuin moni muu, rauhallinen, asiallinen ja niin edelleen, mutta hyvin pian avustajana aloitettuaan hän huomasi Blomqvistin olevan myös hyvin kiireinen ja työteliäs mies. Avustajat auttavat kansanedustajia kirjoittaman puheita, lehtikirjoituksia ja tiedotteita, mutta Dahlénin mukaan Blomqvist miettii itsekin tekstejä tarkkaan.
”Hän on hyvin tarkka siitä, miten asiat muotoillaan.”
Välillä on tuntunut siltä, että kiireistä kansanedustajaa on pitänyt muistuttaa sanomaan ei. Dahlénin mukaan myös aiemmat avustajat ovat välillä ehdottaneet Blomqvistia luopumaan joistakin tehtävistä, jotta hänelle jäisi enemmän vapaa-aikaa.
”Toisaalta ajattelen, että kun on päässyt noin pitkälle, on myös velvollisuus ottaa vastaan tehtäviä silloin kuin niitä tarjotaan. Siinä mielessä mahdollisuudet kieltäytyä tehtävistä ovat aika pienet.”
Viime vaalikaudella Blomqvist valittiin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaksi ja rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.
”Hän on hyvin nöyrä ja vastuuntuntoinen ihminen. Kun häntä pyydetään johonkin, hän ottaa sen vastaan”, Dahlén sanoo.
Kapitel 5 – Ministern
Thomas Blomqvist ei halunnut ministeriksi, ainakaan aluksi, eikä vielä toisellakaan kaudella. Tehtävät olivat kyllä kiinnostavia, mutta hyvin vaativia.
Kolmannella ja neljännellä kaudella Blomqvist alkoi ajatella toisin. Hän oli ollut ryhmäpuheenjohtajana ja tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana ja aavisteli, että hallitusneuvotteluissa saattaa tulla vastaan tilanne, jossa häntä pyydetään ministeriksi. Jos niin käy, hän on valmis lähtemään mukaan, hän päätti.
Salkkuja tuli kaksi: pohjoismainen yhteistyö ja tasa-arvo.
Rkp:n toinen ministeri on puolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson. Henriksson ja Blomqvist ovat jakaneet ministerityöryhmät niin, että Blomqvist kuuluu neljään. Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmään, ilmasto- ja energiapoliittiseen ministerityöryhmään ja lapsija nuorisopoliittiseen ministerityöryhmään sekä sote-ministerityöryhmään.
Korona-aikaan kokouksia on järjestetty niin, että osa osallistujista on etänä, osa livenä. Ministerityöryhmistä kerrotaan, että toisin kuin monet muut ministerit, Blomqvist osallistuu kokouksiin usein paikan päällä.
Muitakin kokouksia ja tapaamisia piisaa. Pitää tavata EU-komissaareja, diplomaatteja, muiden maiden ministereitä, toisten Pohjoismaiden yhteistyöministereitä, kansanedustajia, puoluehallituksen väkeä, lobbareita ja istua ministeriryhmissä, seurantaryhmissä, kyselytunneilla, iltakouluissa, rahavaliokunnissa, valtioneuvoston istunnoissa ja eduskuntaryhmän ryhmäkokouksissa.
Sitten on tietysti tapahtumia, kuten naisten oikeuksia käsittelevä Commission on the Status of Women. Sen piti olla maaliskuun puolivälissä New Yorkissa, mutta korona perui matkan sekä viime että tänä vuonna. Tänä vuonna Blomqvist piti Pohjoismaiden yhteisessä tilaisuudessa puheenvuoronsa sukupuolten välisestä tasa-arvosta etäyhteydellä.
Silloin kun vapaa-aikaa on, Blomqvist viettää sen perheensä kanssa Tenholassa. Hän urheilee, lukee kirjoja ja opettelee lausumaan runoja ulkoa. Hänellä on tapana esittää niitä läheisilleen näiden merkkipäivinä.
Puoluetoveri, kansanedustaja Eva Biaudet sanoo, että viime vuosina Blomqvist on lausunut Karin Boyen runoja.
”Ehkä se liittyy tasa-arvoajatteluun, että hän on lisännyt naisrunoilijoita. Hän rakastaa Runebergia ja Sven Dufvaa. Hänellä on aika perinteinen, klassinen maku. Karin Boye on modernimpaa.”
Biaudet ja Blomqvist ovat ystäviä. Biaudet ei enää muista, missä he ovat tutustuneet. Hän luonnehtii Blomqistia epätavalliseksi mieheksi.
”Hän ei istu stereotyyppiseen mielikuvaan suomalaisesta miehestä. Todella herkkä ja antelias ja vahva.”
”Hän ei ole kauhean macho.”
Kapitel 6 – Fixaren
Blomqvist on aina ollut rkp:ssä maanviljelijöiden ehdokas. Se näkyy tavallaan myös hänen arvoissaan. Entisen kollegan Mats Nylundin mukaan Blomqvist on liberaali, mutta edustaa myös talonpoikaisaatetta.
”Viljelymaan ja metsän pitää olla paremmassa kunnossa, kun jätät sen seuraavalle sukupolvelle. Tämä on perusarvo, jonka voin vannoa, että hän itse myös mainitsee. Siihen liittyy se, että otat huomioon ympäristön ja ilmaston sekä ihmiset”, Nylund kuvailee.
Nylund ja Blomqvist tutustuivat Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundissa eli ruotsinkielisten maataloustuottajien keskusliitossa. He olivat samaan aikaan SLC:n hallituksessa 2000- ja 2010-luvuilla. Blomqvistin vastuualueena oli kasvisviljely, Nylundin kotieläintuotanto.
Kansanedustajan tehtävät vuonna 2019 lopettanut Nylund toimii nykyisin SLC:n puheenjohtajana ja rkp:n puoluehallituksessa.
Eduskunnassa heidän työhuoneensa olivat vierekkäin. Jommankumman työhuoneessa saattoi käydä säännöllisesti läpi sekä politiikan että maatalouden asiat.
Miehet tuntevat toisensa hyvin. Nylund antaa Blomqvistista paljastavan luonnehdinnan: luotettava.
Samaa mieltä on Anders Adlercreutz, joka kertoo, että parrasvaloihin hakeutumisen sijaan hän ”fiksaa” ja ”järjestelee” asioita. Hän ei käytä kyynärpäätaktiikkaa, vaan sovittelee ja pyrkii löytämään yhteisen näkemyksen.
Klippa, kuin kallio, Nylund sanoo.
”Kun minulla on ollut jotain erittäin vaikeaa asiaa, enkä ole oikein tiennyt, että miten pitäisi mennä eteenpäin, toimia tai jopa ajatella siitä, mikä on ongelman ydin, olen aika usein mennyt Thomaksen luokse”, Nylund kertoo.
Myös Nylund kuvailee Blomqvistia kiltiksi, mutta kiltteys ei tarkoita, että tältä puuttuisivat rajat. Hänellä on myös ”jämpti” puoli.
”Mutta hän ei koskaan huuda ja riehu.”
Biaudet ei puhu jämptiydestä, vaan sitkeydestä. Hän sanoo, että on pitkälti Blomqvistin ansiota, että rkp sai kesällä 2020 sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta käydyissä hallituksen neuvotteluissa haluamansa muutokset läpi. Blomqvist jaksoi neuvotella väsymättä. Tunteja, päiviä, viikkoja.
Olisiko moni muu jaksanut, sitä Biaudet ei tiedä. Hän epäilee, että Blomqvistin kova fyysinen kunto tekee hänestä myös sitkeän neuvottelijan.
”Joskushan se on niin politiikassa, että se, joka jaksaa pisimpään, voittaa.”
Kapitel 7 – Den dolda sidan
Kesällä 2020 Blomqvist kutsui rkp:n eduskuntaryhmän maatilalleen Tenholaan. Seurustelun lisäksi oli ohjelmaakin: Blomqvist laittoi kansanedustajat ajamaan traktori-peräkärry-yhdistelmää ja avusti kokemattomampia kuljettajia.
”Se oli hengenvaarallisen näköistä, kun hän hyppi siellä”, kuvailee tapahtumat omin silmin nähnyt kansanedustaja Eva Biaudet.
Olisikin virhe ajatella, että hiljainen ministeri olisi myös huumorintajuton. Vuonna 2017 Blomqvistin vieressä eduskunnassa istunut kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo paljastaa, että vierustovereilla oli tapana kuiskutella ruotsiksi vitsejä istuntojen aikana.
”Enemmän se oli sellaista tilannekomiikkaa. Jos joku ministeri puhui jotain ja kumpikaan ei sitä ymmärtäny, kyseltiin toisiltamme, että ymmärsitkö.”
Wallinheimolla on omat epäilyksensä Blomqvistin suhteen.
”Hän on luultavasti paljon huumorintajuisempi kuin suuri yleisö luulee.”
Mutta jotkut asiat hän ottaa todella vakavasti.
Sen paljastaa lapsuudenystävä Martin Kevin. Hänen mukaansa Blomqvist on erittäin kilpailuhenkinen ihminen, joka inhoaa häviämistä.
Se näkyy erityisesti hiihtämisessä. Lapsena Blomqvist kävin isänsä kanssa hiihtämässä ja alkoi itkeä, kun ei pysynyt perässä. Hän sisuuntui ja alkoi harjoitella.
Hiihdossa Blomqvistia kiehtovat sen monipuolisuus ja vaativuus. Laji vaatii kestävyyttä, nopeutta, koordinaatiokykyä, rytmitajua ja voimien optimointia.
Blomqvist treenaa edelleen tavoitteellisesti ja ganska hårt. Kesällä hänet saattaa nähdä kylällä rullahiihtämässä, toisinaan jopa Vasaloppet-hiihtokilpailussa. Vasaloppetiin Blomqvist on osallistunut peräti kuudesti, Marcialongan hiihtoon neljästi.
Blomqvist on tuttu näky myös eduskunnan hiihtomestaruuskilpailuissa. Helmikuussa 2016 voiton vei Blomqvistin lisäksi keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen.
Kosonen kirjoitti siitä Twitteriin ja julkaisi kuvan:
”Voittajien hyvin maireat hymyt. Eduskunnan hiihtomestaruuskilpailut, Thomas Blomqvist & mie #voittoontärkein.”
Lapsuudenystävä Martin Kevin kertoo, ettei kilpailuvietti rajoitu urheilusuorituksiin.
Erityisen paljon Blomqvist inhoaa lautapeleissä häviämistä.
Etenkin, jos kyse on sellaisesta pelistä, jossa pärjääminen ei perustu tietoon vaan tuuriin ja nopan heittämiseen. Niissä häviäminen saa hänet suunniltaan.
”Hän tulee hyvin vihaiseksi”, Kevin sanoo.
Epilog – Tisdag den 16 mars
Thomas Blomqvist ilmestyy Teamsikkunaan hieman yhdeksän jälkeen aamulla.
”Hieman mietin, että mitä hittoa on tekeillä.”
Blomqvist istuu työhuoneessaan oikeusministeriössä. Toisessa ikkunassa on hänen erityisavustajansa Anders Portin, joka seuraa tapahtumia. Naisten on aika saada vastauksia.
Mikä sai Blomqvistin lähtemään politiikkaan?
Bottan lauluiltama, ainakin tavallaan.
Opiskeluaikoina Blomqvist asui Koskelassa. Torstaisin hän pelasi kavereidensa kanssa lentopalloa. Sen jälkeen mentiin oluelle ja puhuttiin politiikkaa, joskus kiivaastikin. Kerran Bottan lauluiltaman – ja ehkä jokusen oluen – jälkeen seurue pysähtyi Eduskuntatalolle. Silloin Blomqvist käveli ensimmäisen kerran sen rappuset ylös ja laski, kuinka monta niitä on. Ei ihan hirveän montaa, hän havaitsi.
”Koetettiin myös, että aukeaisiko ovi, mutta ei se auennut. Siellä oli kyllä valot päällä, ja nyt tiedän, että siellä oli varmaan täysistunto käynnissä.”
Opiskelijapolitiikkaan hän ei kuitenkaan pyrkinyt. Hän oli kiinnostuneempi muista asioista, kuten runojen lausumisesta. Siitäkin piti kilpailla. Kavereiden kanssa kisattiin, kuka osaa eniten Vänrikki Stoolin tarinoita ulkoa. Niitä lausuttiin silloinkin, kun ei ehkä olisi pitänyt, Blomqvist tunnustaa ja huokaa.
”Muun muassa siinä 55 bussissa Koskelaan joskus keskellä yötä. Ehkä kaikki kanssamatkustajat eivät arvostaneet sitä. Tai en mä tiedä! Ehkä arvostivat!”
Tenholaan palattuaan Blomqvist lopulta lähti ehdolle kunnallisvaaleihin, tutun kehotuksesta.
Hyvä on sitten. Entä miten huonosti parrasvaloissa viihtyvä mies kestää julkisuutta?
”Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että esiinnyn julkisuudessa, koska tää ministerin työ tietysti on paljon sitä.”
Sen sijaan Blomqvist ei pidä siitä, että julkisuuteen hakeudutaan, vaikkei olisi mitään asiaa – ja että pitäisi hakeutua, että saa otsikkoja ja näkyvyyttä. Joskus hän yrittää avustajiensa kanssa miettiä, miten saisi julkisuutta ja ajamilleen asioille näkyvyyttä.
”Se on mulle ehkä vieras laji, en ole siinä kovin hyvä.”
Blomqvist ajattelee, että politiikan henkilöityminen on johtanut siihen, että joskus poliitikko on tärkeämpi kuin asia, jonka eteen tämä tekee töitä. Muutos on ollut huomattava sinä aikana, kun Blomqvist on toiminut kansanedustajana. Hyvää on myös, että henkilöityminen voi lisätä ihmisten kiinnostusta politiikkaan. Siitä hän ei ole kuitenkaan ihan vakuuttunut.
Mutta Blomqvistin mielestä ihmiset eivät ole politiikassa se juttu. Hän puhuu mieluummin yhteisten asioiden hoitamisesta.
”Ja mä hoidan niitä niin kauan kuin mulla on se valtakirja siellä eduskunnassa. Sitten kun se valtakirja viedään minulta tai mä päätän luopua siitä, niin sitten mä en oo enää kansanedustaja, vaan sitten mä oon taas Thomas.”
