Rähinä kantautuu kuulokkeisiin.
”There is snowing like hell… LUUK AT THIS. But remember! Eeeeven is snowing. You need to push yourself ! You need to rock every single day!”
Katselen Instagram-videota samalla kun kävelen kauppaan.
Aurinko ei ole näyttäytynyt viikkoihin, enkä ole päivän aikana tehnyt muuta kuin istunut tietokoneella.
Taas todella ”just tämmönen” päivä.
”Remember! Do whatSever its takes! That you can: reach your dreams and visöns… And thats… uptoyou! But this snow…” mies videolla pudistelee päätään ja räpyttelee silmiään.
”I hope the sun will shine someday and it would be warm. BUT: this is todayyy.”
”Remember! Do whatSever its takes!”
Motivaatiopuhuja Janne Immonen rypistelee videolla kulmiaan sen näköisenä, että videon kuvaaminen on tuottanut teknisiä haasteita ja puhuminen fyysistä tuskaa.
Immosella on Instagramissa yli 5 000 seuraajaa, joten häntä ei enää oikein voi kutsua mikroinfluensseriksi. Instagramvideoiden lisäksi hän on tehnyt kaikenlaista: Self help -kirjan ja biisejä, joissa tuttu ”This is your day its your life and now its time to rock your day” -mantra soi niin rokkina kuin räppinäkin.
Tänä keväänä hän osallistui myös Diili-bisnesohjelmaan. Instagram-videoillaan Immonen kuitenkin loistaa ominaisimmalla maaperällään.
Rock your day -videot ovat ainoaa self helpiä, jonka seuraaminen kiinnostaa minua. Ei vain siksi, että ne ovat hauskoja, vaan myös siksi, että niillä tavoitettu asenne tuntuu koskettavalta ja todellliselta.
Ne resonoivat sellaisen eksistentiaalisen kriisin kanssa, jolloin on pakko jatkaa elämää silloinkin, kun se tuntuu mahdottomalta.
”If you want something you need to do something every single day”, Immonen muistuttaa yhdellä videollaan.
Neuvo on niin yksinkertainen, että sitä kykenee noudattamaan, vaikka ei olisi ”etuoikeutettu”.
Sitä pystyy noudattamaan senkin jälkeen, kun on avannut Twitterin ja tuntenut aivosolujensa tuhoutuvan.
Joskus tuo something voi olla nimittäin jotain hyvin vähäistä, kuten se, että käy kävelyllä, syö jotain tai kirjoittaa sähköpostin.
Hollantilaisen filosofin, etiikastaan tunnetun Baruch Spinozan mukaan ihmisen tulisi hakeutua sellaisten puuhien pariin, jotka nostattavat elinvoimaa, ja vältellä juttuja, jotka vievät energiaa.
Kuulostaa simppeliltä, muttei ole. Elämä spinozalaisen etiikan mukaan vaatii sitä, että ihminen jossain määrin tuntee itsensä ja on sitoutunut tutkimaan, mikä lisää hänen elämänhaluaan missäkin tilanteessa.
Se, mikä on ”hyväksi” ja mikä ”haitallista”, vaihtelee jatkuvasti, koska ihminen elää alati muuttuvassa suhteessa ympäröiviin toimijoihin, jotka myös vaikuttavat hänen toimintamahdollisuuksiinsa.
”If you want something you need to do something every single day”.
Pandemia-aikana elämä, työ ja sosiaaliset suhteet ovat yhä kiinteämmin riippuvaisia sosiaalisesta mediasta ja niiden elämänhalua syövistä feedback-luupeista.
Janne Immosen videot tuottavat iloa, koska hän ei yritä esittää, että elämä olisi juuri muuta kuin tuskaista ponnistelua.
Vihaan self helpiä. En siksi, että itseavustuksessa itsessään olisi jotain kauheaa. Nautin kaikenlaisten käytös- ja elämäntapaoppaiden lukemisesta, etenkin silloin, kun ne ovat mahdollisimman mielivaltaisia ja yksityiskohtaisia.
Jo lapsena minusta oli kiehtovaa nähdä kirjaston hyllyssä kirja, jonka kannessa oli jakkupukuinen tärkeän näköinen henkilö, joilla on muille ihmisille ”teoria” ”opetettavana”.
Jos self help jäisi vaikuttajaguruille ja itseapukirjoihin, ei olisi mitään ongelmaa. Self help on kuitenkin laimentunut ja levinnyt kaikkialle. Sitä on ruokapakkauksissa, Spotifyn soittolistoissa ja mainoksissa, jotka eivät mainosta mitään, mikä liittyisi self helpiin mitenkään.
Aikuisten ihmisten lehtijuttuihin sitä puristetaan kuin ketsuppia lasten ruokaan 90-luvulla, ikään kuin varmuuden vuoksi: jos lukija kokee saavansa jutusta edes jonkinlaista henkilökohtaista itsetuntemusta tai arjen hyötyä, niin ehkä hän sitten lukee sen, koska kaikki ovat loputtoman kiinnostuneita itsestään.
Itseavustusta ei voi enää kutsua erilliseksi genreksi myöskään kirjallisuudessa, kirjoittaa Nuoren Voiman päätoimittaja Vesa Rantama Särö-lehdessä.
Rantaman mukaan self helpin taustalla oleva ihmiskuva on sinänsä myönteinen: ihmiset eivät ole psykologisesti tuhoontuomittuja tapauksia, vaan voivat jopa kehittyä ja vieläpä auttaa itseään siinä.
Self help kytkeytyy myös politiikkaan ja yleiseen individualismiin. Jos esimerkiksi masennuksen kaltaisia ongelmia käsitellään aina yksilöpsykologisina vaivoina, unohtuu se, että myös yhteiskunnan rakenteissa voi olla henkistä kärsimystä tuottavia ominaisuuksia, ja että myös ne ovat muutettavissa.
Janne Immonen edustaa Cheekin perintöä ja jatkaa sitä dialektisella tavalla.
Helsingin Sanomien uusi Visio-talouslehti on määritellyt yhdeksi funktiokseen palvella lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita uudenlaisista itsensä kehittämisen tavoista.
Vision, niin kuin monen muunkin kulttuuri- ja mediatuotteen, kohderyhmä on maksukykyinen keskiluokka ympäri maan.
He voivat jo aika hyvin ja haluavat varmistaa, että hyvä meininki jatkuu, eivätkä heidän lapsensa putoa menestyksen kelkasta.
Yhdysvaltalainen tutkija Catherine Liu kutsuu tätä tendenssiä hyveiden hamstraamiseksi.
Suomessakaan keskiluokan itsensäkehittämisellä ei ole mitään rajaa.
Jotain eetoksen ubiikkiudesta kertoo, että vuonna 2021 Gasellit-yhtye tekee meditaatiosovelluksen ja räppää joogamaton ostamisesta ja neliöiden hinnoista.
Muusikkokaverini tuhahti, että Gasellien hyvinvoiva aktiivirannekejäbämeininki saa hänet ikävöimään Cheekiä.
Janne Immonen edustaa Cheekin perintöä ja jatkaa sitä dialektisella tavalla.
Rock your day on tislattua self helpin ydinmehua ilman lisäaineita.
Immonen on yritysshamaani siinä kapitalismin vaiheessa, jossa kaupallisen menestys ja raha ovat ainoita globaalisti jaettuja kieliä, mutta jossa lisäarvon luonti perustuu yhä enemmän absurdiin merkityksenluontiin ja spekulaatioon.
Tämän kaiken keskellä hän huutaa sen kysymyksen, joka monella on lopulta mielessä: eikö meille luvattu, että riittää, kun vain päättää tehdä?
Kertomuksen vaarat on analysoinut, että Janne Immonen huvittaa yleisöä, koska hän näyttäytyy tahattomana parodiana uusliberaalista menestyseetoksesta.
Tällainen mielikuva on helppo muodostaa, jos on tutustunut Immosen tuotantoon vain pinnallisesti. Väitän, että Immosen viesti on lopulta käänteinen.
Everything you need to do is not nice – just do it.
Amerikkalaistyyliseen positiivisen psykologian sijaan hänen ajattelunsa voi paikantaa erilaisiin idän filosofioihin tai vaikka suomalaiseen sisuun, jossa yksilö uhraa itsensä itseään suurempaa varten ja työskentelee sinnikkäästi.
Everything you need to do is not nice – just do it.
Työn ei tarvitse olla mitään nautintoa, leikkiä, itseilmaisua tai edes ”kivaa”, eikä se aina myöskään voi olla: you don’t need to love about what your doing!
Se on radikaali viesti, sillä pakko rakastaa työtään johtaa riittämättömyyden tunteeseen ja pahimmillaan useisiin uupumuksiin jo ennen työelämään siirtymistä. Sigmund Freud sanoi, ettei psykoanalyysi onnistuneimmillaankaan voi luvata juuri sen enempää kuin muuttaa hysteeristä murheellisuutta tavanomaisen onnettomuuden tilaksi.
Immonenkaan ei missään vaiheessa erehdy lupaamaan tietä huippuhetkiin, menestykseen, valtaan tai edes hyvinvointiin.
Pikemminkin Immosen ajattelussa työn on herätettävä tunne siitä, että sen taustalla on need to do, että se on tarkoituksenmukaista toimintaa.
Rock your day on asenne, jossa ihminen upottaa itsensä tekemiseen yhä uudelleen. Siinä voi nähdä viitteitä jopa taolaisesta ajattelusta, joka kehottaa uppoutumaan käsillä olevaan toimintaan mahdollisimman täysipainoisesti, oli kyse mistä tahansa taidosta.
Tekeminen saa ihmisen unohtamaan itsensä. Janne Immonen kehottaa elämään ja rokkaamaan päivää ”every single day, joka ikisessä hetkessä, joka ikisessä ajassa”.
Hänen aikakäsityksensä on kerroksellista, jatkuvasti avautuvaa, uusia mahdollisuuksiaan paljastavaa.
Motivational monday -videossaan hän määrittelee, että lopulta vain nykyhetki on totta: ”The secret is that you need to do something every every day because then everything starts to change”.
Mieleen nousee 1800-luvulla syntynyt, aikaa teoretisoinut filosofi Henri Bergson.
Bergsonilaisessa aikakäsityksessä ”tulevaisuusajattelu” on turhaa, koska tulevaisuus rakentuu tämän hetkisellä toiminnalla.
”You say ’some day’, but some day is not here. Remember every single day, some day is not here and its not coming, time is today, so start today.”
Bergsonin mukaan elämää ei voi muuttaa haaveilemalla hetkestä, jolloin maailma on muuttunut toisenlaiseksi, vaan on tultava tähän hetkeen ja tunnusteltava hetkessä avautuvat mahdollisuudet.
”Sitten ensi viikolla, kunhan nämä tämän viikon kiireet helpottavat, kesällä, sitten kun pandemia on loppunut, niin sitten…”, huomaan toisinaan ajattelevani.
”STOP! Ala elää nyt!” Janne Immonen huutaa.
”JUUUUUUU HAVE TO FOKUS YOURRRRR ENEERGY!!!!”
Gilles Deleuze ja Félix Guattari kirjoittivat vuonna 1972 ilmestyneessä Anti-Oidipus – teoksessa halukoneista, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa kapitalistisessa kontrolliyhteiskunnassa.
”Don’t think about what the society says that you need to have your own apartment and your own car….You have to think about what you want! And then you need to start working your freedom”, kyseenalaistaa Immonen motivational monday -videoissa.
Nietzshceläisessä hengessä rock your day ei tyydy hyväksymään yhteiskunnan odotuksia sellaisenaan. Se kehottaa löytämään todellisen tahdon sisältään ja toimimaan sen mukaisesti itse.
Halun uudelleenkytkennät ovat luotavissa uudelleen.
Ja miten ne löytyvät?
Start to write things down! kuuluu Janne Immosen tärkein ja ainoa käytännön ohje.
Ei meditaatiosovelluksia, ei manifestaatiomantroja, vaan kynä käteen ja kirjoittelemaan, kunnes on selvillä se, kuka on ja mitä tahtoo.
Immonen ei päästä helpolla: kirjoittaminen se vasta tuskallista toimintaa onkin. Ei kuitenkaan hätää, koska neuvo siitä, miten kirjoittaminen onnistuu, löytyy jo seuraavalta videolta:
”Every day Every Day You have to push yourselff !!” Immonen huutaa ja hakkaa samalla rytmikkäästi isoa shamaanirumpua.
”JUUUUUUU HAVE TO FOKUS YOURRRRR ENEERGY!!!!” Janne Immonen osoitttelee kohti kameraa.
Ei armoa. Vaan hän on oikeassa.
Jos katsoisin vain Instagramin ole armollinen itsellesi -self-care-meemejä, en saisi tehtyä mitään ja pidemmän päälle ahdistaisi vain lisää.
Janne Immonen pakottaa unohtamaan itsensä ja tekemään. Pakko se vissiin on vain rokkaa tätäkin päivää.
