Pääkirjoitus: Äärimmäisen kiinnostava kirjoitus eläkejärjestelmän kantokyvystä

Kaikki keinot työeläkejärjestelmän tasapainottamiseen ovat hankalia, mutta kallista systeemiä ei voi kaataa vain nuorten niskaan, kirjoittaa Ylioppilaslehden päätoimittaja Tuija Siltamäki.

T:Teksti:

|

K:Kuvat: Antti Yrjönen

Sekaannuin männävuonna eläkeaiheisen podcastin tekemiseen. Ajattelin, että voisi olla ihan kiva tietää eläkkeistä edes jotain, jos vaikka sattuu vahingossa elämään niin vanhaksi, että asia tulee ajankohtaiseksi.

Kivempi olisi ollut olla tietämättä.

Suomen eläkemenot ovat 20 vuodessa nousseet noin 11 miljardista yli 31 miljardiin euroon. Eläkeikäisiä ihmisiä on entistä enemmän ja heille maksetaan entistä parempia työeläkkeitä.

Systeemi on kallis ja rasittaa julkista taloutta. Ellei maksajia ilmaannu jostain lisää, sitä pitää alkaa tasapainottaa.

Työeläkkeet rahoitetaan pääosin palkasta perittävillä työeläkemaksuilla. Niiden osuus on tällä hetkellä keskimäärin 24,4 prosenttia palkasta. (Paina se mieleesi, niin olet paremmin kartalla kuin 87 prosenttia suomalaisista.)

Maksuja on menneinä vuosina myös rahastoitu ja sijoitettu myöhempää käyttöä varten.

Työeläkemaksuja voisi periaatteessa korottaa, mutta se tekee myös työntekijöiden palkkaamisesta työnantajalle kalliimpaa.

Edesmenneen taloustieteilijän Alberto Alesinan mukaan siitä voi seurata noidankehä. Jos palkkaaminen on liian kallista, nuoret eivät työllisty eivätkä rahoita eläkejärjestelmää.

Ansaitut eläkkeet puolestaan kuuluvat perustuslain omaisuudensuojan piiriin, eikä niiden leikkaamista ehdota itsetuhoisinkaan poliitikko.

Eläkkeiden kireämpi verotus ei sekään nauti laajaa kannatusta. Työeläkelaitosten hallinnoimille rahastoille on haastavaa saada parempaa tuottoa, koska lain mukaan rahastoidut eläkkeet on sijoitettava tuottavasti ja turvallisesti.

Niinpä ratkaisuksi on alettu tarjota työtä. Nuoret pitäisi saada nopeammin
työelämään, vanhukset pysymään siellä kauemmin ja kaikki siinä välissä tekemään enemmän töitä.

En jaksa uskoa, että se yksin riittää. Tasapainoa on haettava muualtakin.

Kunnon töitä (ks. viime lehden pääkirjoitus) ei meinaa nytkään riittää kaikille halukkaille, eivätkä kaikki selviydy nykyisenkään työelämän paineista.

Toissa vuonna mielenterveyssyyt olivat ensimmäistä kertaa yleisin syy jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle. Erityisen paljon ovat lisääntyneet nuorten naisten masennusperäiset työkyvyttömyyseläkkeet.