Pääkirjoitus: Uusi työelämä, vanha maailma

Jos väliaikaisia ratkaisuja aletaan markkinoida pysyvinä, koska jotkut kuvitteelliset nuoret niitä muka haluavat, kaventuvatko oikeiden nuorten mahdollisuudet perinteiseen työllistymiseen entisestään, kysyy Ylioppilaslehden päätoimittaja Tuija Siltamäki pääkirjoituksessaan.

T:Teksti:

K:Kuvat: Antti Yrjönen

Osallistuin hiljattain webinaariin, joka käsitteli millenniaaleja, työelämän tulevaisuutta ja sen sellaista. Sellaiseksi on maailma mennyt: puhutaan kaiket päivät näytöille ja kuvitellaan, että joku kuuntelee.

Webinaarissa laskutuspalvelun edustaja kertoi kevytyrittäjyyden iloista. Kevytyrittäjät ovat freelancereita, jotka käyttävät laskuttamiseen laskutuspalvelua. Termin on keksinyt markkinointitarkoituksiinsa Ukko.fi-laskutuspalvelu.

Kevytyrittäjyys on yksi niistä pitkällä aikavälillä kestämättömistä konsepteista, joita nuorille aikuisille “uuden työelämän” ilmiöinä markkinoidaan. Alustatalous, vuokratyö, itsensätyöllistäminen ja muut epätyypillisen eli muun kuin kokoaikaisen ja vakituisen työn muodot sopivat ilman muuta opintojen kylkeen tai muiksi väliaikaisiksi ratkaisuiksi, mutta pysyviksi työllistymiskeinoiksi niistä ei ole.

Se johtuu siitä, ettei muu yhteiskunta muutu yhtä nopeasti kuin työelämäpuheen trendit. Esimerkiksi työttömyysturvan silmissä on vain yrittäjiä ja palkansaajia, suomalainen sosiaaliturva on rakennettu pitkälti vakituisen ja kokoaikaisen työn ehdoilla ja asuntolainaneuvotteluissa vakituisen työn tekijät tapaavat menestyä paremmin kuin silpputyöläiset. Trendeihin uskominen johtaa varattomuuteen.

Millenniaalihöpötys on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa löperössä ja typerässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kaikki saavat tietysti olla niin väärässä kuin haluavat, mutta olkinukkesukupolvianalyysien levittäminen voi olla haitallista. Jos väliaikaisia ratkaisuja aletaan markkinoida pysyvinä, koska jotkut kuvitteelliset nuoret niitä muka haluavat, kaventuvatko oikeiden nuorten mahdollisuudet perinteiseen työllistymiseen entisestään?

Kuvaavaa on se, että näitä epätyypillisiä vaihtoehtoja tyrkytetään nimenomaan nuorille ja työttömille eikä keskiluokkaisille aikuisille. Jos alustatalous on kerran niin mahtava mahdollisuus, miksette itse lähde räntäsateeseen polkemaan ruokaa krapulaisille?

Epätyypillisen työn määrä ei ole räjähtänyt käsiin, mutta se on vakiintunut osaksi suomalaisia työmarkkinarakennetta. Se pitää ottaa huomioon, kun sosiaaliturvaa nyt uudistetaan.

Ennen kuin epätyypillisellä työllä voi saavuttaa samanlaisen toimeentulon kuin tyypillisellä työllä, sitä on epärehellistä markkinoida kestävänä ratkaisuna.