Vuoden 2021 ensimmäisen Ylioppilaslehden kansijuttu käsittelee Egyptin kansannousua, josta on tullut kuluneeksi kymmenen vuotta.
Kuten kansannousussa, ei juttuhankkeessakaan kaikki mennyt toiveiden mukaan. Koronaviruksen takia en voinut lähteä Kairoon, eikä se olisi ollut muutenkaan turvallista. Viime vuosina ja etenkin tänä keväänä Egypti on estänyt toimittajia pääsemästä maahan. Liikaa kyseleviä on ystävällisesti ohjattu lähimpään vankilaan.
Jutun haastattelut tehtiin etänä toimittajia auttavan fikserin avulla. Turvallisuussyistä hän ei myöskään haastatellut viranomaisia tai tuntemattomia ihmisiä kadulla. Vain muutama haastateltava esiintyy jutussa nimellään. Egyptiläinen valokuvaaja kuvasi heistä ainoastaan yhden.
Egyptissä on yhä työttömyyttä, korruptiota, poliisiväkivaltaa ja sensuuria – kaikkea sitä, mistä mielenosoittajat halusivat kymmenen vuotta sitten päästä eroon. Ei tullut demokratiaa, eikä varsinkaan sananvapautta.
Ylioppilaslehden jutussa mainitaan sana arabikevät vain kerran. Se johtuu siitä, että harva egyptiläinen käyttää vuoden 2011 tapahtumista sitä nimeä.
Kyse ei ollut vain keväästä, ajatellaan. Presidentti Hosni Mubarakin hallintoa vastustaneet poliittiset liikkeet eivät ilmestyneet tyhjästä, vaan tyytymättömyys oli kytenyt pitkään.
Egyptissä kevät ei loppunut kesään, vaan jatkui läpi syksyn ja talven aina seuraavaan vuoteen, sitä seuraavaan ja niin edelleen.
Kevät on toiveikas sana. Keväällä siirrytään pimeydestä valoon, mutta monen mielestä Egyptissä on nyt pimeämpää kuin ennen vuotta 2011. Jo vuonna 2012 puhuttiin hyytävästä islamilaisesta talvesta.
Myös Syyriassa ”arabikevät” on edelleen käynnissä. Sisällissota on jatkunut kymmenen vuotta.
Mutta mikä olisi sopiva sana kuvaamaan Egyptin tilannetta keväällä 2011 ja sen jälkeen? Tapahtuiko Egyptissä vallankumous?
Riippuu, mitä vallankumouksella tarkoitetaan.
Jos vallankumous määritellään niin, että maan johtaja painostetaan eroamaan ja tilalle tulee toinen, niin kyllä. Silloin Egyptissä oli kaksi vallankumousta, ensimmäinen vuonna 2011, toinen vuonna 2013.
Jos vallankumous taas määritellään niin, että sen seurauksena yhteiskunnan instituutiot muuttuvat perustavanlaatuisesti, niin ei. Egyptissä ei todellakaan tapahtunut vallankumousta.
Mitä sitten tapahtui?
Ihmiset osoittivat mieltään, ja presidentit vaihtuivat. Nyt Egyptiä johtaa armeija. Sillä on viime vuosikymmeninä ollut paljon valtaa.
En muista kansannoususta paljoa. Kun se alkoi, join energiajuomia koulussa ja shoppailin Forumin H&M:ssä. Olin 16-vuotias ja lukion ensimmäisellä luokalla Helsingissä.
Yhden asian muistan. Kun mielenosoittajat ohittivat isäni asunnon Hurghadassa, hän iski nyrkkiään ilmaan innoissaan – niin kauan, että käsi venähti.
Viimeksi kävin Egyptissä syksyllä 2011, puoli vuotta kansannousun jälkeen.
Lensin äitini ja parhaan ystäväni kanssa Hurghadaan syyslomalle. Muita turisteja ei juuri ollut, eivätkä he ole vieläkään kunnolla palanneet.
Söimme isäni parvekkeella leipää ja rapuja tomaattikastikkeessa, ystäväni kanssa vesijumppasimme hotellin uima-altaassa.
Yöllä joimme salaa mojitoja tyhjässä yökerhossa.
