Älkää lähtekö!

Kouvolaan piti tulla kaikkea suurta ja mahtavaa, mutta rakennemuutos, kaupungistuminen ja globalisaatio vesittivät visiot. Ylioppilaslehti kävi katsomassa Suomen suurinta muuttotappiota.

T:Teksti:

K:Kuvat: Touko Hujanen

Kari Haaraoja sai ensimmäisen työpaikkansa 20-vuotiaana Voikkaan puuhiomosta.

1980-luvulla siellä tienasi hyvin muihin aloihin verrattuna, ja kaikki Haaraojan kaverit olivat tehtaalla töissä. Siksi hänkin sinne halusi.

Haaraoja on asunut nykyisen Kouvolan alueella koko ikänsä. Paperialan töitä hän on tehnyt yli 37 vuotta. Siitä hän tuli tunnetuksikin.

Kari Haaraojalla on vapaapäivä töistä.

Vuonna 2005 Haaraoja aloitti Voikkaan paperitehtaan pääluottamusmiehenä. Tehdas toimi lähes 110 vuotta. Se toi alueelle rahaa ja elämää, kunnes tehdas vuonna 2006 yllättäen lakkautettiin. Haaraoja istuu kahvilassa Kuusankosken keskustassa. Väsyttää.

Hän on pukeutunut maastokuvioisiin reisitaskuhousuihin ja susipaitaan. Ääni kuulostaa matalammalta kuin videolla.

Uusi Kouvola syntyi 1. tammikuuta 2009. Silloin Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kouvola, Kuusankoski ja Valkeala lakkasivat olemasta ja tilalle perustettiin uusi kunta. Sen nimeksi tuli Kouvola.

Vuonna 2019 kunnassa asui noin 82 000 ihmistä. Heistä yli kolmannes, noin 30 000 henkilöä asuu Kouvolan keskustaajamassa, joka tunnettiin ennen Kouvolan kaupunkina.

Siellä on korkealle kohoavia kerrostaloja, kampaamoita, kahviloita, kaunis vanha kauppahalli, vaaleanpunainen hotelli, kirjasto ja tavallaan Suomen viimeinen Tiimari.

Loput kouvolalaiset ovat levittäytyneet ympäri isoa kuntaa, joka on pintaalaltaan yli 13 kertaa suurempi kuin Helsinki. Asukkaita on keskimäärin 28 neliökilometrillä, keskustassa 320.

Jaalassa vain alle kolme.

Kouvola on tällä hetkellä Suomen muuttotappiollisin kunta. Tulevaisuudessa väki vähenee entisestään. Tilastokeskus on arvioinut, että vuoteen 2040 mennessä Kouvolan asukasluku pienenee 17 prosenttia.

Silloin täällä saattaa olla 14 000 ihmistä vähemmän kuin nyt. He lähtevät vähitellen. Esimerkiksi vuonna 2019 Kouvolasta lähti 639 henkilöä enemmän kuin sinne muutti.

Ongelma syvenee, kun katsoo Kouvolan väestörakennetta. Alle 18-vuotiaiden kouvolalaisten määrä vähenee vuoteen 2040 mennessä jopa yli kolmanneksella.

Kahdenkymmenen vuoden päästä Kouvolassa on yli 50 prosenttia enemmän yli 75-vuotiaita kuin nyt. Yli 80-vuotiaiden kouvolalaisten määrä lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä.

Silloin heitä on jo 15 prosenttia Kouvolan väestöstä. Se rasittaa kunnan taloutta. Kouvola on kuin Suomi pienoiskoossa. Sen ongelmat saattavat pian olla edessä muissakin maakunnissa.

Lokakuisena torstaina Kouvolan sää on huono, ilma raikas.

Yksi syy Kouvolan vaikeuksille löytyy, kun nuuhkii ilmaa. Ummehtunut sellun haju ei enää tunkeudu sieraimiin yhtä voimakkaasti kuin vielä 1990-luvulla.

UPM Kymi -tehdas sijaitsee Kymijoen rannalla Kuusankoskella.

1900-luku oli paperitehtaiden aikaa. Niihin uskottiin ja investoitiin Suomessa, etenkin nykyisen Kouvolan kunnan alueella. Pitkään se kannattikin.

Vielä 1950-luvulla paperiteollisuus kasvoi nopeasti muun teollisuuden mukana. Sitten maailma globalisoitui, idänkauppa tyrehtyi ja 1990-luvun lama kuritti taloutta.

Nyt paperia on halvempaa valmistaa Uruguayssa kuin Kouvolassa. Sanomalehtiä luetaan yhä enemmän ruudulta, ja paperin kulutus on romahtanut. Niinpä Kouvolan alueellakin paperitehtaiden toimintaa on supistettu ja tehtaita lakkautettu. Voikkaan paperitehdas meni vuonna 2006, Myllykosken vuonna 2011.

Voikkaan tehdas oli 678 ihmisen työpaikka. Irtisanottuja autettiin eläkeputkeen ja koulutettiin uusiin ammatteihin, esimerkiksi rekkakuskeiksi ja sairaanhoitajiksi. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin.

Vuosi tehtaan alasajon jälkeen yli 150 työntekijää oli vielä tyhjän päällä.

“Aluksi Voikkaalla vallitsi maailmanlopun tunnelma”, Voikkaan tehtaan alasajoa johtanut Aki Kohonen sanoi noin vuosi lakkautuspäätöksen jälkeen Suomen Kuvalehdessä.

Mutta hetken Kouvola oli paperiparatiisi.

Suomen suuret murrokset ovat osuneet kovaa Kouvolaan. Suomen kaupungistuminen kiihtyi 1950–1960-lukujen taitteessa. Vuonna 1970 jo yli puolet suomalaisista oli kaupunkilaisia.

Samaan aikaan Suomi alkoi muuttua teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi 1970- ja 1980-luvuilla. Vähitellen tehtaiden tilalle tuli palveluja: koulutusta, tutkimusta, sairaanhoitoa, kuljetusta ja viihdettä. Kaupungistuminen jatkuu edelleen.

Kuusaan sillalta voi ajaa Kuusaantietä pitkin Kouvolan keskustaan.

Kaupunkialueilla asuu jo yli 72 prosenttia suomalaisista. Heitä houkuttelevat etenkin pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu. Vuonna 2019 Uusimaa sai muuttovoittoa yhteensä 8 114 henkilöä.

Kaupunkeihin muuttavat etenkin nuoret. Kouvolan lähtijöistä hieman yli puolet on 15–29-vuotiaita. Kunta tarvitsisi heitä. Tiedetään, että nuoret lähtevät maaseudulta muualle opiskelemaan ja jäävät töiden perässä usein sille tielle.

Kouvolassa ei ole yliopistoa, töitä on sosiaali- ja terveydenhuollossa, kaupungilla ja palvelualalla. Kuusankosken keskustassa yhdessä korttelissa on yli viisi kampaamoa.

Kun ihmisiä valuu esimerkiksi Helsinkiin, kaupunki saa lisää verotuloja ja ostovoimaa, joilla voidaan hankkia lisää palveluja. Kaupunkeihin imeytyneet ihmiset vievät palvelujen ylläpitämiseen käytetyt verorahat mukanaan.

Samaan aikaan muuttotappiokunnassa verotulot vähenevät. Sitten tehdään leikkauksia ja karsitaan palveluita.

Alueen vetovoima heikkenee, nuoret muuttavat pois, ikärakenne vääristyy, verotulot vähenevät entisestään ja niin edelleen. Se ei varsinaisesti houkuttele jäämään eikä varsinkaan muuttamaan Kouvolaan.

Nuoret lähtevät ja saavat omat lapsensa, tulevat veronmaksajat, jossain muualla. Syntyy itseään ahmiva kierre. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, miten se pitäisi pysäyttää.

Kuusankosken uimahallin ulkoallas ei ole käytössä lokakuussa.

Kymmenkunta vauvaa räpiköi matalassa altaassa. Niiden jokellus kaikuu kaakeleista. Kuusankosken uimahallissa on käynnissä uimakoulu.

Uimahallissa on kolme sisäallasta. Ylätasanteella lastenallas, alatasanteella poreallas ja uima-allas. Siinä on ratoja ja hyppytorni. Pasi Manninen on tuonut poikansa Miikan uimaan.

He harrastavat uimahalleissa käymistä. Pasi Manninen pitää kylmäaltaista, Miika veteen hyppimisestä. Kouvolassa uimahallit ovat yksi näkyvimmistä kaupunkipoliittisista aiheista.

Kunnassa on viisi uimahallia: Inkeroisten, Korian, Kuusankosken, Urheilupuiston ja Valkeatalon uimahallit.

Mannisilla on syysloma. Sen kunniaksi he ovat käyneet Kuusankosken hallin lisäksi Valkeatalon uimahallissa, Kotkan Katarina-uimahallissa ja Nastolassa.

“Ei ollut kylmäallasta siellä.”

Kouvolassa uimahallit ovat yksi näkyvimmistä kaupunkipoliittisista aiheista.

Monet kouvolalaiset kaupunginjohtaja Marita Toikasta Pasi Manniseen mainitsevat juuri uimahallit, kun heiltä kysyy, miksi Kouvolassa on hyvä asua.

Uimahallit voivat olla joillekin pieniä syitä jäädä Kouvolaan, mutta niiden kaikkien ylläpitäminen on kunnalle kallista. Ikääntyvät uimahallit ovat aikapommeja.

Valtavien rakennusten peruskorjaaminen maksaa paljon. Korian uimahallin sopimus on päätetty irtisanoa vuoden 2020 loppuun mennessä. Voi olla, että tulevaisuudessa muitakin uimahalleja lakkautetaan.

Mutta mikä? Siitä monilla kuntalaisilla on mielipide. Seitsemänvuotiaan Miika Mannisen mielestä Kuusankosken uimahalli on Kouvolan paras. Isän suosikki on Valkeatalon uimahalli.

“En muista, onko siellä kylmävesiallasta.”

Seitsemänvuotiaan Miika Mannisen mielestä Kuusankosken uimahalli on Kouvolan paras

Pasi Mannisen mielestä Kouvola on mukava paikka. Miksi, sitä hän ei aluksi oikein osaa sanoa. Palvelut ovat lähellä, ja Kouvolasta on rautatieyhteydet joka suuntaan, hän kertoo.

Kouvola on sopivan kokoinen kaupunki, jossa asuu mukavan oloisia ihmisiä, hän lisää.

Valkealassa, Valkeatalon uimahallin vieressä on rantasauna. Sen terassilla istuu eläkeläispariskunta. Mies kertoo asuneensa Kouvolan alueella 70 vuotta.

Hänen mielestään Kuusankoski ja Anjalankoski pilasivat kuntaliitoksen. Kouvolaan liittyi pahasti velkaantuneita pieniä kaupunkeja, ja ne raahasivat Kouvolan kaupungin mukanaan talousvaikeuksiin, hän sanoo.

“Ei missään tapauksessa Kuusankoskea ainakaan. Se on kaikkein pahin, sieltä tulivat typerimmät virkamiehetkin.”

Anjalankoskella kasvaneella Elina Sepällä ei ole yhtä voimakasta mielipidettä, mutta hänenkin mielestään alueen palvelut ovat vähentyneet kuntaliitoksen jälkeen. Jotain on onneksi vielä jäljellä.

Yksi Sepän lempipaikoista Anjalankoskella on Ankkapurhan kulttuuripuisto. Siellä voi esimerkiksi ihastella Anjalan kartanoa, kaunista kaksikerroksista keltaista puutaloa.

Seppä valmistui tradenomiksi Kouvolassa sijaitsevasta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta Xamkista vuonna 2019. Nyt hän on koulussa töissä kampusassistenttina.

Hän ei ole varma, onko nihkeys kuntaliitosta kohtaan muilta opittua.

“Se on ollut aikuisille sokki.”

Kun Seppä muutti ammattikoulun jälkeen Anjalankoskelta Kouvolan keskustaan, hän rakastui kouvolalaisiin musiikkiyhtyeisiin, kuten rockyhtye Lasten Hautausmaahan.

Hän kertoo, että Kouvolassa on elinvoimainen undergroundmusiikkiliike.

Elina Sepän mielestä hiljaisessa ja pimeässä koulussa on aamuisin pelottavaa.

Seppä on lähiaikoina muuttamassa Kouvolan sisällä kerrostalosta puolisonsa omistamaan rivitaloasuntoon. Keväällä hän aikoo istuttaa talon pihalle kukkia ja ulkoiluttaa siellä kahta sinisilmäistä Ragdoll-kissaansa.

Niiden nimet ovat Lelu ja Laila.

Kouvolassa on tuhansia tiili- ja puutaloja. Niiden pihoissa kasvaa omenapuita ja punaviinimarjapensaita. Nyt taloja saisi halvalla.

Vuonna 1953 valmistunut vaaleankeltainen puutalo Kuusankoskella, kaksi kerrosta, 68 neliötä, kuisti, kakluuni ja takka: 119 000 euroa.

136-neliöinen tiiliomakotitalo Inkeroisissa isolla terassilla ja porealtaalla: 120 000 euroa. Sijoitusasunnoksi tai ensimmäiseksi kodiksi 26-neliöinen yksiö kirkkopuiston laidalta, isot remontit tehty: 27 500 euroa.

Helsingin Suutarilasta 26-neliöinen, välttävässä kunnossa oleva yksiö, johon on tulossa putkiremontti: 100 000 euroa. Kouvolan asuntojen hinnat ovat matalia pääkaupunkiseutuun verrattuna, mutta koko maan tasolla keskikastia.

Neliöhinta on tuhannen euron paikkeilla. Se on ilmentymä muuttotappiosta, mutta joillekin se voi olla myös syy muuttaa alueelle.

Hinnat painuvat alas, kun kysyntää ei ole, mutta tarjontaa riittää. Nyt Kouvolasta voi ostaa asunnon summalla, joka on Helsingissä yksiön tai kaksion käsiraha.

Kouvolan asunnoista ei tosin välttämättä saa edes omaansa takaisin, eikä arvonnoususta kannata haaveilla.

Paloesimies Lauri Heinonen höyryää, kun hän pulahtaa Tykkimäen saunan laiturilta Käyrälampeen.

Hollolalainen Lauri Heinonen käy Kouvolan Käyrälammella saunomassa.

Tämä on jo yhdeksäs tai kymmenes kerta syksyn aikana, kun hän on ajanut Tykkimäen saunalle kotoaan Hollolasta varta vasten saunomaan ja uimaan.

Kylpemisen jälkeen Heinosella on tapana käydä kauppakeskus Veturissa syömässä tulinen wok-ateria illalliseksi. Sitten hän ajaa takaisin Hollolaan. Kouvolassa on kaunista, hän sanoo.

Saunakin on moderni, ja laiturilta voi pulahtaa avantoon.

Heinonen ei kuitenkaan voisi kuvitella muuttavansa Kouvolaan. Koti ja perhe ovat Hollolassa.

Julia Lupunen, Sonja Tommiska ja Kaisa Mäkynen juovat siideriä saunan terassilla.

Lupunen on jo muuttanut Helsinkiin. Hän halusi opiskella sairaanhoitajaksi ja “muutenkin pois täältä”. Tommiska on kampaaja ja asuu Kouvolassa. Hän haluaisi lähteä Helsinkiin, sillä siellä hän voisi edetä urallaan.

“Vielä täällä.”

Pakkaajana työskentelevä Mäkynen asuu Kouvolassa eikä suunnittele muuttavansa pois.

Hän on “naimisissa asuntonsa kanssa” ja viihtyy kunnassa hyvin. Halvat asunnot tai mikään muukaan yksittäinen tekijä eivät saa ihmisiä jäämään tai muuttamaan Kouvolaan.

Mikä sitten?

Kouvola mainostaa verkkosivuillaan olevansa “kasvualusta, mahdollisuus uusille avauksille ja uudelle kasvulle”.

“Vuonna 2030 meitä on täällä Kouvolassa 90 000 asukasta”, kaupungin verkkosivuilla lukee.

Kouvolan keskustassa asuu noin 30 000 ihmistä.

Miten se on mahdollista, kun tilastot ennustavat romahdusta? Esimerkiksi kaavoittamalla Kouvolaa niin, että järvien rannoille voi rakentaa nykyistä enemmän asuntoja, kertoo Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka.

Toikka oli ehdolla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kokoomuksen kansanedustajaksi. Silloin hän oli sitä mieltä, että kuntien määrää tulee vähentää merkittävästi, vaikka pakolla.

Niin hän ajattelee edelleen, mutta ei kerro, haaveileeko hän siitä, että Kouvolaan liitettäisiin tulevaisuudessa lisää kuntia. Kouvola yrittää mahdollistaa kesäasuntojen muuttamisen ympärivuotisiksi asunnoiksi, Toikka kertoo.

Kunnassa on noin 8 000 kesäasuntoa, joista suurin osa on Pohjois-Kouvolassa sijaitsevassa Jaalassa. Siellä ei ole yläkoulua, lukiota tai kummoisia uranäkymiä.

Siellä on järviä, mökkejä ja metsiä, joissa liikkuu toisinaan susia ja karhuja. Miten sinne houkutellaan ihmisiä?

“Siitä tulee oma haasteensa, että mitkä kesäasuntoalueista on otettu mukaan tähän pysyvän asumisen osioon.”

“Ei haeta ehkä siihen syrjäisimpään korpimökkiin.”

Toikka luettelee Kouvolan “kasvukärkiä”. Niistä kaksi ensimmäistä ovat lasten ja nuorten kasvu. Lasten lasten ja nuorten kasvu on usein synonyymi koulutukselle.

Ennen kuntaliitosta nykyisen Kouvolan alueella oli 48 peruskoulua. Nyt kunnassa on enää 34 koulua, ja oppilaita on 1 600 vähemmän kuin ennen.

Viime marraskuussa kaupunginvaltuusto päätti, että vuoteen 2029 mennessä Kouvolassa on 20 koulua.

Toikka ajattelee, ettei koulujen yhdistämisessä ole ainoastaan kyse lakkauttamisesta, vaan koulutuksen kehittämisestä. Kun koulurakennusten ylläpitokulut pienentyvät, vapautuneilla varoilla voidaan parantaa opetuksen tasoa.

“Saadaan oppimisympäristöt vastaamaan nykyaikaa.”

Kasvua hakiessa Kouvola on kurottanut itään, aina Kiinaan asti. Vuonna 2004 Kouvolan piti rakentaa suora junayhteys Shanghaihin, mutta Innorail-hankkeesta ei tullutkaan mitään.

Vuonna 2007 Teholan teollisuusalueella tarjoiltiin jo kiinalaisia herkkuja ja samppanjaa. Oli syytä juhlaan: China Center oli avattu.

Vanhan meijerin tiloihin perustetusta kauppakeskuksesta piti tulla kiinalaisyritysten kehto, Kouvolan silmäterä Kaksi vuotta myöhemmin hanke kuivui kasaan.

Siitä on Teholan teollisuusalueella edelleen muistuttamassa alkuinnostuksessa pystytetty paifang, kiinalainen lohikäärmeportti. Pian Kiinasta kuitenkin kantautui iloisia uutisia.

China Center -hankkeesta on jäljellä enää kiinalainen paifang.

Presidentti Xi Jinping julkisti Kiinan uuden Silkkitien vuonna 2013. Se on biljoonan dollarin satama- ja raidehankkeiden verkosto. Vuonna 2017 Kouvola käynnisti konttijunahankkeen Kiinaan.

Ensimmäinen rahtijuna lähti Kouvolasta kohti Xi’ania jo samana vuonna. Vuonna 2018 reitillä kulki 24 junaa.

“Nykyajan bisnesmaailman helmi, Pohjois-Euroopan arvostetuin logistiikkakeskus sijaitsee Kouvolassa”, kehuttiin elinkeinoyhtiö Kinnon mainosvideolla.

Yleisradion MOT-ohjelma kertoi joulukuussa 2019, että Kiinaan kuljetettiin todellisuudessa lähes tyhjiä kontteja.

Se oli kannattavaa, koska Kiina maksoi junille kuljetustukia. Kouvolan kaupunginjohtajan Marita Toikan mukaan uutisointi oli tarkoitushakuista ja antoi toiminnasta väärän kuvan.

Rautatieyhteyttä rakentaneen Cargo Handling Oy:n toimitusjohtaja Jussi Toikka ei halua kommentoida Ylen uutisointia. (Marita ja Jussi Toikka eivät ole sukua toisilleen.)

Näitä raiteita pitkin pitäisi päästä Kiinaan.

Nyt Kouvola havittelee kiinalaista rahaa rakentamalla kuivasatamaa. Se on sisämaassa sijaitseva terminaali, josta on raideyhteys merisatamaan. On arvioitu, että terminaali otetaan käyttöön vuonna 2023.

Sen hinta on 40 miljoonaa euroa, josta Kouvolan veronmaksajat maksavat melkein 30 miljoonaa. EU ja valtio sijoittavat loput.

Suomessa on jo toinenkin kuivasatama, Helsingin Vuosaaressa. Siellä tilaukset kulkevat. Reitit kulkevat Norjan Narvikista Vuosaaren kautta Lounais-Kiinan Chongqingiin ja Itä-Kiinan Hefeihin.

Junat vievät Norjasta Kiinaan muun muassa lohta. Kouvolan läpi ne ajavat pysähtymättä.

Talousjohtaja Hellevi Kunnas istuu kokoushuoneessa kaupungintalon kolmannessa kerroksessa. Hän sanoo, että kaupungilla on paine löytää kuivasatamaan toimijoita.

“Monet päättäjät kyseenalaistavat koko hankkeen.”

Kunnas on asunut Kouvolassa lähes koko elämänsä, silloinkin kun hän opiskeli yliopistossa Lappeenrannassa. Ainoastaan lapsena hän asui muutaman vuoden muualla. Kunnas on tehnyt koko työuransa kaupungin palveluksessa ja kasvattanut lapsensa Kouvolassa.

Talousjohtaja Hellevi Kunnas on palvellut Kouvolaa koko ikänsä.

Kouvolan tilinpäätökset ovat olleet viime vuosina huonoja. Vuonna 2018 kaupunki teki 26 miljoonan euron tappion, ja vuonna 2019 yhteensä 27,7 miljoonan.

Kunnaksen mukaan alijäämä muodostui “lähinnä sote-kustannuksista” ja odotettua alhaisemmista verotuloista.

“Verotuloissa oli isoja muutoksia. Ollaan kuitenkin niin verotuloriippuvaisia”, Kunnas sanoo.

Hän lukee muistiinpanojaan tietokoneen näytöltä. Verotulojen muutokset liittyvät muuttotappion lisäksi vuoden 2019 valtakunnalliseen verokorttiuudistukseen, jossa luovuttiin palkkauskohtaisista tulorajoista ja sivutulokorteista.

Sen vuoksi ennakonpidätykset toimitettiin alkuvuodesta 2019 huomattavasti pienempinä kuin aiemmin.

Kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero korosti valtiovarainministeriön tiedotteessa syyskuussa 2019, että “kunnat eivät ole verotusjärjestelmän, eli verokorttiuudistuksen myötä menettämässä verotuloja, mutta verokertymää siirtyy tältä vuodelta seuraavalle”.

Se on hyvä mutta tiedossa ollut uutinen Kouvolalle, jonka pitää kattaa kertynyt alijäämä neljässä vuodessa. Jos niin ei käy, Kouvolasta voi tulla kriisikunta eli se siirtyy valtiovarainministeriön tarkkailuun.

Silloin valtiovarainministeriön nimittämä työryhmä etsii kunnalle säästöjä valmistelemalla sille talouden tasapainottamisohjelman. Työryhmä saattaa myös suosittaa kuntaliitosta.

Silloin puhutaan valtion holhoukseen joutumisesta, sillä kriisikunta menettää suuren osan omasta päätösvallastaan. Se on harvinaista.

Tuoreimmat esimerkit ovat vuodelta 2015, kun kriisikunta Tarvasjoki pakkoliitettiin Lietoon, Lavia Poriin ja Jalasjärvi Kurikkaan.

Samaan aikaan kun Kouvola yrittää estää kriisikunnaksi tulemisen, se haluaisi tehdä isoja investointeja: rakentaa kouluja ja korjata rakennuksia.

Kunta on etsinyt säästöjä muun muassa keskittämällä palveluja, purkamalla huonokuntoisia rakennuksia ja lomauttamalla lähes kaikki työntekijänsä kolmeksi viikoksi.

“Se on aika väsyttävä tilanne, että pitäisi koko ajan löytää säästöjä. Ei niitä meinaa enää löytyä.”

Kouvolan kaupunginhallitus korotti tuloveroprosenttia 0,5 prosenttiyksiköllä vuodelle 2020. Nyt veroprosentti on 21,25, Helsingissä se on 18.

Kauppatorin laidalla sijaitsevat tornitalot ovat Kouvolan maamerkki.

Kunnaksen mukaan Kouvola pääsee “sopeuttamistoimilla reilusti plussalle sekä tänä vuonna että ensi vuonna” esimerkiksi lomautusten ja veroprosentin noston avulla.

Tänä vuonna valtio on myös maksanut kunnille tukia koronaviruspandemian takia. Kun alijäämät on saatu katettua, Kouvolan talous pitäisi rakentaa kestävälle pohjalle.

Pitää löytää uusia tapoja toimia, talousjohtaja Kunnas sanoo. “Otetaan mukaan kaupungin lisäksi julkiset toimijat, kuntalaiset, järjestöt ja yritykset.”

23. kesäkuuta 2020 Kouvolan lakritsi julkaisi työpaikkailmoituksen. Siinä luvattiin töitä lakritsitehtaalta ja 32,5-neliöinen omistusasunto Kuusankosken keskustasta.

Kouvolan lakritsitehdas ei näytä tehtaalta. Se on kaksikerroksinen sodanaikainen tiilitalo omakotitaloalueella. Tehtaalla on kaksi ongelmaa.

Kesällä 2020 Kouvolan lakritsi tarjosi työpaikkaa lakritsitehtaalta ja omistusasuntoa Kuusankoskelta.

Sen nimessä on Kouvola, eikä se pääse kunnasta eroon, lakutehtailija Timo Nisula kertoo.

Hänen mielestään Kouvola tarvitsee apua. On kouvolalaisten yritysten tehtävä huolehtia omasta seksikkyydestään. Haluavatko ihmiset yrityksiin töihin ja Kouvolaan asumaan?

Siksi Kouvolan lakritsi tarjosi työpaikkaa ja ilmaista omistusasuntoa. Hakemuksia tuli lähes 200. Paikan sai 26-vuotias espoolainen Markus Häärä.

Häärä tulee vastaan lakritsitehtaan portaikossa, mutta häneltä ei saa kysyä mitään. Häärästä on kirjoitettu niin paljon lehdistössä, että lakritsitehtaan johto on kieltänyt puhumasta hänelle.

Elokuussa vielä sai. Silloin hän kommentoi Taloussanomille näin:

“Espoo on ollut vilkas, ihan liian hektinen paikka elää. Kaikki tämä hälinä ja meteli ympärillä on stressannut minua. Olen todella helpottunut siitä, että minulla on nyt pääsylippu pois täältä.”

Samaa mieltä on kouvolalainen terveydenhoitajaopiskelija Meri Salmi. Hän on asunut Helsingissä kaksi kertaa, molempina kertoina puoli vuotta.

Ensimmäisellä kerralla hän oli päiväkodissa töissä, toisella hän asui siskonsa kanssa. Hengailin, hän sanoo.

“Helsinki oli aivan liikaa itelle, kun oli tottunut rauhalliseen paikkaan.” Salmen koti on Kouvolassa.

Paljon melua betonista. Ainakin siihen nähden, miten vähän betonirakennuksia Kouvolassa oikeasti on.

Kuuluisin niistä on Pohjola-talo. Perjantai-iltana sen edustalla seisoskelee nuoria. He ovat tulossa baarista. Leevi Laitinen, Matti Hämäläinen ja Veeti Marttila ja ovat päättäneet jäädä asumaan Kouvolaan.

He ovat kasvaneet Korialla Kouvolan taajamassa. Laitinen ja Hämäläinen ovat sähköasentajia, Marttila on rakennusalalla.

“Täällä on eläkeikäisiä, täällä ei tehdä enää lapsia”, Laitinen sanoo.

“Suoraan sanottuna ongelma on se, että täällä on hyvä asua, mutta ei töitä”, Marttila sanoo.

Matti Hämäläinen ja Leevi Laitinen jäävät Kouvolaan.

Tilastot näyttävät, että etenkin nuoret naiset muuttavat pois maaseudulta. Osa heistä opiskelee korkeakouluissa, rakastuu, menee asiantuntijatöihin ja hankkii lapsia.

Usein matalan syntyvyyden syyksi arvellaan sitä, että naiset häipyvät, kouluttautuvat korkeasti eivätkä tule takaisin. Vaikka Kouvolasta lähteneet naiset pakotettaisiin takaisin, he eivät välttämättä tekisi lapsia kouvolalaisten miesten kanssa.

Ihmisillä on taipumus pariutua samantasoisesti koulutettujen kanssa. Mikseivät miehet itse lähde kouluun?

“Naiset saavat ehkä vähemmän palkkaa, ja ehkä siksi he haluavat kouluttautua korkeammin”, Laitinen sanoo.

“Tai sitten niillä kestää pinna”, Hämäläinen lisää.

Hämäläinen voisi joskus myöhemmin opiskella jotain muuta, mutta nyt ei ole kiire mihinkään. Laitinen suunnittelee ostavansa asunnon Kouvolasta.

“Et sä voittoa siitä saa”, Hämäläinen keskeyttää.

Kouvolaan he silti jäävät. Täällä on rauhallista, niin kaikki sanovat. Kouvola on metsien, järvien, lenkkipolkujen, saunojen, omakotitalojen ja marjapensaiden valtakunta, jonka poikki luikertelee kohmeinen Kymijoki.

Ihmisillä on täällä perheitä, kavereita, töitä ja harrastuksia. On kulttuuria, urheilua ja uimahalleja. Ehkä pian myös formulakisoja.

Kun Voikkaan tehdas lakkautettiin ja kaikki muut lähtivät, pääluottamusmies Kari Haaraoja ja noin 50 muuta jäivät niin sanottuun jälkihoitoryhmään töihin.

He purkivat paperikoneita ja lähettivät niiden osia muihin tehtaisiin. Saksaan, Englantiin ja Lappeenrantaan, muun muassa.

Kun Voikkaan tehdas oli purettu, Haaraoja aloitti kuorimon päivämiehenä UPM:n Kymin sellutehtaalla Kuusankoskella vuonna 2013. Kuorimossa puu kuoritaan ja siitä tehdään haketta.

“Jonkinlainen yleismies Jantunen”, hän kuvailee tehtäviään.

Kari Haaraoja täyttää joulukuussa 58 vuotta. Hän on omasta mielestään liian vanha oppimaan uutta ja liian nuori jäämään eläkkeelle.

“Kaikki tehdään nykyään tällä”, Haaraoja sanoo ja näpyttelee ilmaa kuin siinä olisi näppäimistö.

Haaraoja sanoo, että hän on tottunut käyttämään töissä enemmän hauista kuin järkeä. Siksi hänellä ole minkäänlaista inspiraatiota uusien järjestelmien opettelemiseen.

Hän ei tosin usko pääsevänsä edes eläkkeelle.

“Kupsahdan sitä ennen.”

Haaraoja ei kuitenkaan jaksaisi kouvolalaista pessimismiä, ainaista valitusta siitä, miten huonosti asiat ovat.

“Tää on aina tätä, että eihän tänne mitään tule.”

Heinäkuussa moottoriurheilukeskus Kymiringiin kaavailtu ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjan Suomenosakilpailu peruuntui koronaviruspandemian takia.

Kisat on nyt lykätty kesälle 2021. Sillä välin radalla on järjestetty esimerkiksi vanhojen autojen esittelyajoja.

Kymiringissä oli tarkoitus järjestää MotoGP-kisat kesällä 2020.

Rata sijaitsee Iitissä, Kouvolan rajalla. Kun rataa testataan, autojen ja moottoripyörien surina kuuluu Kuusankoskelle asti. Haaraoja toivoo, että Kymiring-hanke onnistuisi.

“Sehän tuo helvetisti rahaa tälle paikkakunnalle. Se toisi niin paljon piristettä.”

Kaksi päivää ennen haastattelua Kari Haaraoja menetti työnsä kuorimon päivämiehenä. Tällä kertaa YT-neuvotteluiden lopputuloksena.

UPM lakkautti Kymin kuorimon päivämiehen työtehtävän kokonaan ja tarjosi Haaraojalle sijaisuutta vuoden loppuun asti.

Haaraoja puhdistaa tehtaan vettä kemiallisesti. Vuorot kestävät puoli seitsemästä puoli seitsemään. Aamusta iltaan tai illasta aamuun.

Ei ole varmaa, millainen Haaraojan työnkuva on vuodenvaihteen jälkeen.

Ainakin nyt vaikuttaa siltä, että työt vesilaitoksen hoitajana jatkuvat.

Edellisenä iltana hän on pelannut korttia ja juonut Suomi-viinaa. Vitutukseen, hän sanoo.

“Riipaisin kovan kännin niin kuin silloin 14 vuotta sitten.”

Juttua varten on haastateltu myös Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomistia Juhana Brotherusta, Väestöliiton asiantuntijaa Tiia Sorsaa ja Euroopan historian professoria, historiantutkija Laura Kolbea.

Siniseksi valaistussa Pohjola-talossa on 12 kerrosta.

Oikaisu 27.11.2020 kello 18:45: Toisin kuin jutussa aiemmin virheellisesti kirjoitettiin, Valkealan uimahalli sijaitsee Valkealassa, ei Valkeakoskella.

Oikaisu 8.12.2020 kello 11.57: Täsmennetty uuden Kouvolan syntyä käsittelevää kohtaa.

Oikaisu 22.12.2020 kello 14.18: Korjattu tekstissä kerran virheellisesti esiintynyt nimi Lappalainen Laitiseksi.