Vesa Vihriälän mielipidekirjoitus: Jos valtiot velkaantuvat koronakriisin takia, nuorten sukupolvien rahoitustaakka kasvaa

Lähivuosien näkymät eivät ole ruusuiset, kirjoittaa valtiotieteen tohtori ja Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä.

T:Teksti:

K:Kuvitus: Milja Keinänen

Siitä puhe mistä puute. Degrowth ei ole viime kuukausina ollut kovin prominentisti esillä.

Koronan liikkeelle sysäämä kokonaistuotannon romahdus (globaalisti tänä vuonna lähes 5 prosenttia) näyttäisi suunnanneen huomion pikemminkin siihen, miten koronan ja sen taltuttamisesta tuotannolle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille koituvat kustannukset saadaan minimoitua.

Oikeastaan kaikkialla on aloitettu massiiviset elvytystoimet toimeliaisuuden tukemiseksi.

Lähivuosien näkymät eivät ole ruusuiset. Syvien taantumien laahus tapaa olla pitkä. Velkaantuminen ja epävarmuus vähentävät yritysten investointeja, konkurssit vievät yrittäjien omia pääomia, työttömät menettävät osaamistaan, ja kysynnän rakennemuutos vaikeuttaa työttömien uudelleentyöllistymistä ja lisää syrjäytymistä.

Kielteiset vaikutukset koskevat voittopuolisesti palvelusektorin usein matalapalkkaista työtä ja nuorempia ikäryhmiä, kun taas rajoitustoimilla pyritään suojaamaan erityisesti ikääntyneimpiä.

Koronan vaikutusta pidemmän ajan talouskasvuun ja työn tuottavuuteen on vielä vaikea arvioida. Talouskasvu on tuottavuuden kasvun ja työpanoksen kasvun summa. Toisin kuin aiemmat pandemiat Mustasta surmasta Espanjan tautiin, covid-19 ei johda sellaiseen kuolleisuuteen, joka vaikuttaisi sanottavasti työvoiman määrään.

Tuottavuuden kasvua hidastaa luultavasti se, että kriisinkestokykyyn kiinnitettäneen huomiota tehokkuuden kustannuksella. Myös suurten väestökeskittymien houkuttelevuus voi vähentyä pidemmäksi aikaa.

Toisaalta koronan luoma tarve etätyöhön on laukaissut digiloikan, joka voi parhaimmillaan parantaa tuottavuutta merkittävästi. Työ kyetään organisoimaan paremmin, työ- ja liikematkoihin haaskatun ajan ja toimitilojen tarve vähenee, ja digitalisoitavissa olevien palvelujen maailmanmarkkinat laajenevat. Työnjako tehostuu ja kilpailu kiristyy.

Lopputulema riippuu nyt monella tapaa politiikasta. Uusia mahdollisuuksia hyödyntävää rakennemuutosta tukeva politiikka vahvistaa sekä tuottavuuden kasvua että työllisyyden kestävää palautumista. Samoin pidemmän ajan isoja riskejä vähentävä politiikka. Ilmaston lämpenemisen ja biodiversiteetin vähenemisen hillintä on tässä suhteessa olennaisia.

Mutta tärkeää on myös välttää huonosti hoidetusta elvytyspolitiikasta aiheutuvat riskit. Jos elvytys ei välittömän toimeliaisuushyödyn ohella paranna talouden pidemmän ajan suorituskykyä, velkaantuminen lisää finanssikriisien riskiä ja nuorempien sukupolvien rahoitustaakkaa.

Mitä hyvä politiikka täsmälleen on, on hankalampi asia. Samoin epäsuosittujen politiikkatoimien toteuttaminen.

Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja Helsingin yliopiston työelämäprofessori.