Brexit, tuo yli kolme vuotta kestänyt Britannian sisäänpäin luhistuminen, on saamassa lokakuun lopussa joko jatkoa tai äkillisen romahduksen.
Suomesta käsin pääministeri Boriksen suoritus tai pikemminkin suoriutumattomuus on komediaa: Boriksen hallituksella on ollut parlamentissa seitsemän äänestystä lokakuun alkuun mennessä, ja Boris on hävinnyt ne kaikki – ylivoimainen ennätys Britannian historiassa. Kun Boris pani parlamentin viiden viikon tauolle, korkein oikeus tuomitsi hyllytyksen laittomaksi äänin 11–0 – ennenkuulumaton päätös ja toimeenpanevan elimen temppujen suitsiminen. Ainakin vallan kolmijako toimii, vielä.
Boris syyttää niin parlamenttia, oikeuslaitosta kuin EU:ta. Boris oli valheellisen brexit-kampanjan kasvot, ja nyt hän ei suostu antautumaan – sana, jota Boris käyttää jatkuvasti.
Miksei parlamentti suostu vaaleihin, jos se ei anna nykyisen hallituksen tehdä mitään? Olisiko syynä kenties se, että oppositio aidosti pelkää, että vaalien julistamisen jälkeisessä muutaman viikon limbossa Boris antaa Britannian vähän niin kuin epähuomiossa erota EU:sta ilman sopimusta, sillä jos Britannia ei pyydä EU:lta jatkoaikaa, ero tapahtuu automaattisesti 31. lokakuuta?
Miksemme sitten antaisi Britannian vain lähteä ilman sopimusta? Tämä on ollut useiden baarikeskustelujen ja illanviettojen aihe, jonka parissa olen itsekin viettänyt tunteja ja taas tunteja.
Todennäköisesti Skotlanti itsenäistyisi muutaman vuoden päästä. Samaan syssyyn Irlanti voisi yhdistyä, jolloin jäljelle jäisi Englanti ja Wales. Rule, Britannia! Ah, mikä farssi.
Ei, ei näin, sanoi syyskuussa samaan baaripöytään Femmassa asettunut irlantilainen, joka on asunut Suomessa parikymmentä vuotta. Hän halusi pysyä nimettömänä, mutta toivoi, että Suomessa puhuttaisiin enemmän Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajasta. Itse asiassa hän toivoi, että Lontoossa tajuttaisiin Pohjois-Irlannin tilanteen vakavuus.
”Mutta ei Lontoo tajua eikä välitä.”
Lontoossa kovaa rajaa ja tulliasemia Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla pidetään teknisenä asiana. Kyllä se jotenkin hoituu!
Mutta ei se hoidu, sanoi irlantilainen. Mikäli rajalle tulee yhtäkkiä tarkastukset ja brittisotilaita, se tarkoittaa väkivaltaa, hän sanoi.
Suomessa ei hänen mukaansa tajuta, että Belfastissa on vierekkäisiä kaupunginosia, joiden asukkaat vihaavat verisesti toisiaan. Vähän niin kuin Kallion asukkaat eivät sietäisi Alppilassa asuvia. Vihan lisäksi asukkailla on aseita.
Vaikka Pitkänperjantain sopimuksesta on 21 vuotta, sitä edeltänyt The Troubles kesti 30 vuotta. Pahimmillaan se muistutti sisällissotaa. Tuhansia kuoli, kymmeniätuhansia loukkaantui.
Irlantilaisen mukaan brittisotilaiden tulo rajalle tarkoittaisi kostoon kierteen alkamista uudelleen.
Boriksen sekoilu on vielä komedia, mutta siitä on tulossa tragedia.
