Pääkirjoitus: Vauhtia talkoisiin

Kompensointi ei ratkaise ilmastonmuutosta, mutta se voi toimia muiden keinojen tukena.

T:Teksti:

K:Kuvat: Mikko Rikala

Huhtikuun loppupuolella filosofi Esa Saarinen postasi Facebook-sivuilleen selfien Unicafen kuitin kanssa. Kuvatekstistä päätellen syy leveään hymyyn eivät olleet Saarisen nauttimat kanankoivet vaan #wecompensate jälkilöylyt.  

Saarinen kertoi maksaneensa 15 sentin vapaaehtoisen lisämaksun, joka käytetään annoksen tuottamiseen kuluneiden ilmastopäästöjen hyvittämiseen. Sama valinta on tätä nykyä edessä kaikilla Unicafe-ravintoloissa asioivilla: tyytyäkö nujertamaan nälkä vai taistellako samalla ilmastonmuutosta vastaan? 

HYY:n kiinteistö- ja ravintolapalveluista vastaava Ylva otti huhtikuussa ensimmäisenä suomalaisyrityksenä käyttöön Compensate-nimisen palvelun. Sen tarkoituksena on kerätä kuluttajilta vapaaehtoisia päästöhyvitysmaksuja ostotapahtumien yhteydessä, tässä tapauksessa siis Unicafen kassalla. Rahat siirtyvät ex-kansanedustaja Antero Vartian perustamalle Compensate-säätiölle, joka puolestaan ohjaa ne erilaisiin hiilidioksidia sitoviin hankkeisiin, esimerkiksi metsien istutukseen. 

Idea ei tietenkään ole aivan uusi, sillä erilaisia kompensaatiopalveluita on ollut olemassa jo pidempään. Suomalaiset ovat kuitenkin olleet laiskoja tarttumaan niihin. Esimerkiksi Finnairilla tammi–maaliskuussa lentäneistä yli kolmesta miljoonasta asiakkaasta vaivaiset 2500 maksoi lentokilometreistään päästöhyvityksiä. 

Jää nähtäväksi, missä määrin vapaaehtoinen kompensointi opiskelija-asiakkaisiin puree. Ylvalta peliliike on joka tapauksessa sekä strategisesti fiksu että eettisesti kannatettava.

Compensate nousi isosti parrasvaloihin viimeistään 28. huhtikuuta, kun Helsingin Sanomat julkaisi aiheesta laajan jutun. Samalla internetissä alkoi peitsenvääntö:  pelastaako hanke planeetan vai vapauttaako se poliitikot vastuusta sysäämällä ilmastonmuutoksen torjunnan jälleen kerran kuluttajan harteille?

Vasemmalta laidalta ropisi kritiikkiä (ja sellaiseksi naamioitua piruilua) ”markkinaehtoista viherkapitalismia” kohtaan. Sitä Compensate ei ansaitse, sillä ilmastonmuutoksen pysäyttämisellä on nyt niin kova kiire, että kaikki edes potentiaalisesti toimivat keinot on syytä ottaa käyttöön. Säätiön perustaminen ei sulje pois muita keinoja vaan voi toimia niiden tukena.

On kuitenkin turha tuudittautua Compensaten tai muiden vastaavien hankkeiden ylivertaisuuteen. Kaikkia maailman päästöjä ei yksinkertaisesti pystytä kompensoimaan. Niitä on paitsi hyvitettävä, myös radikaalisti vähennettävä, eikä se onnistu ilman merkittäviä poliittisia päätöksiä.

Jos poliittisia päätöksiä ei synny, yhä useampi todennäköisesti lähtee suoraan toimintaan. Silloin ei puhuta kompensaatioista, vaan joukkovoimasta kaduilla. Esimakua saatiin huhtikuussa Lontoossa, jossa Extinction Rebellion -aktivistit osoittivat mieltään ja pysäyttelivät liikennettä yhteensä kymmenen päivän ajan. Poliisi pidätti yli 1100 ihmistä. 

Näyttelijä-käsikirjoittaja Emma Thompson oli mukana mielenosoituksissa ja sanoi, että  ”valitettavasti hallituksemme eivät ole kuunnelleet meitä, joten meidän on pantava heidät kuuntelemaan”. 

Hyvittäminen on hyvä alku, mutta tarpeeksi pitkälle sen avulla ei pötkitä.