Lokakuun lopulla 22-vuotias teologian opiskelija Janne Ahtiainen päätti käydä katsomassa, mitä hänen Soundcloud-tililleen kuuluu. Se ei onnistunut. Hänen Versace Henrik-artistiprofiilinsa oli tuhottu. Sinne meni Soundcloud-räppärin kaksi miljoonaa kuuntelua, viisi tuhatta seuraajaa ja kymmeniä biisejä.
Miten siinä niin kävi?
”No, mä olin vähän vaihdellu mun kuvii siellä… Olin ottanut netistä jonkun kuvan, jossa on jonkun äijän kulli stondikses ja laittanu sen bannerikuvaks. Kai mulla oli siinä agenda, et halusin vieraannuttaa jengii Soundcloudista tiekkö. Mä halusin lataa sinne matskuu, jota kukaan ei haluu nähä. Et se musa olis tietty ihan vitun priimaa, mut kuvallisesti se olis ihan hirveetä.”
Lisäksi Henrik oli ladannut profiilikuvaksi gore-kuvan, jossa ihmiseltä revitään päätä irti.
”Varmaan siks ne poisti sen. Kun mä laitoin Soundcloudille viestii, et miks, niin ne vastas, että olet ladannut tilillesi pornografista materiaalia…”
Osa biiseistä löytyi Youtubesta tai omalta koneelta, mutta osaa ei oltu tallennettu Soundcloudin lisäksi mihinkään.
Ahtiainen, jota tässä jutussa kutsun Henrikiksi, koska sillä nimellä hän tekee musiikkia nykyään, tiedusteli Soundcloudilta, että ”oisko mitenkään mahollista päästä bäkkii”.
Viesteihin ei vastattu.
”En mä olis ladannu sinne niitä läppäkuvia, jos mä olisin tienny, et se olis permapoistettu. Se oli vaan niin outo, niin läppä keissi. No, ei se toisaalta haittaa mua. Koska onhan tommonen ihan hyvää myyttiä sit taas.”
Se oli vaan niin outo, niin läppä keissi. No, ei se toisaalta haittaa mua.
@versacehenrik-artistiprofiili on luokiteltu Instagramissa ”uskonnolliseksi yhteisöksi” ja sillä on noin 6500 seuraajaa. Kuvia on esillä kerrallaan muutama, loput Henrik pitää näkymättömissä arkistossa.
Kun menneisyyden minä on tuhottu tai piilossa, on helpompi päivittää estetiikkansa.
Noin kaksi vuotta sitten Versace Henrik alkoi julkaista biisejä ja mixtapeja suora-toistopalvelu Soundcloudissa. Soundcloud on vaihtoehtoräp-piirien kenttä, täynnä sekalaatuisia underground-tekijöitä. Henrik erottui oudoilla biiseillään joukosta ja nousi pian ”nuoruuden idoliensa”, kuten Eevil Stöön ja Tippan suosikiksi.
Omaehtoisuus oli Henrikille suosiota tärkeämpää. Hän kieltäytyi esimerkiksi tarjotuista levytyssopimuksista ja poisteli biisejä Soundcloudista ja Youtubesta aina, kun häntä huvitti.
Viime heinäkuussa hän esiintyi jo Suomen merkittävimmän hiphop festivaali Blockfestin päälavalla moshpitissä mylläävälle isolle yleisölle.
Tällä hetkellä Henrikiä ei kiinnosta tehdä räppiä. Hän promoaa juuri ilmestynyttä punkalbumiaan nimeltä Vanha Testamentti. Levy on julkaistu Eevil Stöön Katakombi-levy-yhtiön kautta Spotifyssa, ja myöhemmin se ilmestyy vinyylinä sekä kasettina.
Mustavalkoisen levynkannen Henrik on tehnyt itse. Kollaasissa on valokuva keikalta sekä Tumblrista löytyneitä kuvia lohikäärmeistä ja ruoskista.
Levy kuulostaa näennäisesti yksinkertaiselta ja roskaiselta, mutta vaikutteiden määrä on runsas: biiseissä kuuluu 80-luvun suomihardcore, noise, ambient, uskonnollinen musiikki, black metal, vanha hevi, Suomen Talvisota 1939-1940 ja toisaalta Young Marble Giantsin kaltaiset lofi-indie-bändit.
Sanoituksissa selataan Instagramia ja vaaditaan translain uudistamista. Toisinaan ne voisivat olla minkä tahansa vuosikymmenen punkbändin ensimmäiseltä levyltä:
”Mä en jaksa mitään
Mä en osaa käydä suihkussa
Mä en osaa mitään
Poliisi on vitun runkkari!”
Marraskuun ensimmäisenä lauantaina @versacehenrik on lisännyt Instagram Storyynsa salamaselfien, jonka hän on ottanut pimeässä huoneessa peilin edessä ilman paitaa. Tekstissä hän kertoo olevansa hotellissa Turussa.
Edellisenä iltana hän on tehnyt yhden viimeisistä Versace Henrik -keikoistaan underground-teknobileissä. Keikkajärjestäjät kestitsivät artistia maistelumenulla, johon sisältyi häränhäntää ja artisokkasipsejä.
Lähetän Henrikille yksityisviestin ja kerron, että hänestä haluttaisiin tehdä Ylioppilaslehteen kansijuttu. Mitäs sanot?
Vastaus saapuu noin minuutissa.
@versacehenrik
Mul on maanantai vapaa ;)
Käviskö sillo?
Ja sit pitää ehdottomasti mainita
et opiskelen teologises xD
Muuten ei käy xD
Vastaan, että tietysti puhutaan teologiasta ja sovimme haastattelun niin, että hän ehtii iltapäivällä ”tehdä vielä skolee”. Sen jälkeen Henrik kyselee, mitä teen ja mikä lehti oikeastaan on kyseessä.
Kerron, että olen toimittaja ja tällä hetkellä töissä Ylkkärissä.
@versacehenrik
Cool
En oo ite lukenu koskaa ni en
mitää tiedä xD
Luen vaa mustaa raamattuu ja
perttu häkkistä
Hän lähettää vielä peiliselfien. Siinä näkyy tyyppi, jolla on päällään musta Adidaksen verkkatakki. Verkkatakin alla on musta T-paita, jossa on Adidas-logon tilalla kannabiksen lehti ja Adidas-fontilla lukee Adihash.
Se ei ole hänen selfiensä, vaan jostain syystä hän on päättänyt lähettää minulle kuvan bändinsä kitaristista.
Painan sydäntä.
Maanantaina klo 12 odotan Henrikiä kahvilassa.
Kun häntä ei puoli tuntia sovitun ajan jälkeen näy, kysyn Instassa, sopisiko joskus myöhemmin. Ehkä hän esimerkiksi vielä nukkuu?
Vartin päästä hän vastaa.
@versacehenrik
Sori
En laittunu ollenkaa
herätystä heräain nyt xDddd
Meni vähä myöhää toi eilineb
Ootko viel illemmalla mestoilla jos
nyt vähä myöhäännytettäis tätä xDdd
Aori tosi epäammattimaista
yleensä ei käy näi xdddd
Parin tunnin kuluttua Henrik juo teetä toimituksessa. Hänellä on flunssa. Hän on juuri palauttanut opettajalleen esseen, joka käsittelee länsimaisen esoterian ja populaarikulttuurin yhteyksiä toisiinsa.
”Toivottavasti ope tykkää.”
Maanantai on Henrikille viikon ainoa vapaapäivä. Ensimmäinen opiskeluvuosi oli ”vähän niin kuin olis ollut jossain yläasteen uskonnontunnilla”, mutta toinen on osoittautunut työlääksi.
Henrik kertoo rakastavansa teologian opiskelua. Hän on innoissaan etenkin sukupuolentutkimuksen ja uskontotieteen yhteiskurssista. Feminismistä oppii niin paljon ihan vain kuuntelemalla muita, Henrik sanoo.
”Oon aina digannut uskonnoista, ja etenkin kaikesta esoteerisesta, niinku okkultistisista liikkeistä. Koulussa olin hyvä lähinnä filosofiassa, historiassa ja uskonnossa, mut päädyin sit hakee teologiseen.”
Tuleeko sinusta pappi?
”Mietin sitä jopa jossain vaiheessa, mut en mä kyllä vois. En oo uskossa, spirituaalinen ennemminkin. En oo mistään uskisperheestä, mun vanhemmat on siitä ihania, ettei ne oo koskaan tuputtanut mitään ideologiaa. Kristinuskon teemat ja kuvasto, kuten taivas ja helvetti, ristillä roikkuva Jeesus, on jostain syystä lapsesta asti kiinnostanut mua.”
Henrikillä on sisäänpäinkääntyneen musiikkinörtin olemus, mutta hän puhuu nopeasti ja aiheesta innostuessaan filtteröimättömän paljon. Toisinaan hän heiluttelee puhuessaan jalkaansa, mutta ei vaikuta hermostuneelta.
”Versace myytiin Michael Korsille!” Henrik tuhahtaa ja nojaa taaksepäin huvittuneesti hymyillen.
Ai siksikö et enää halua olla ”Versace” Henrik?
”Eiei! Kun se oli alun perinkin vaan sel-lainen läppä. Piti keksii jotain uutta.”
Henrik seuraa muotia tarkasti ja on toiminut mallina esimerkiksi virkattuja pörhökaapuja tekevälle vaatesuunnittelun opiskelijalle Juha Vehmaanperälle.
Itse hän pukeutuu arkisin mieluiten huomaamattomasti. Nyt Henrikillä on isot pyöreät silmälasit ja Uffista ostettu punainen villapaita.
Hänellä on aika iso arpi nenänvarressa, silmien tasolla. Sen hän on hankkinut mäiskäisemällä tuopin naamaansa keikalla Turussa.
”Olin silloin aika öissä, vaikka en ollu kännissä yhtään. En oo koskaan kännissä mun keikoilla. Mä meen vaan aina johonki -zoneen, ja sit voi tapahtuu ihan mitä tahansa.”
”Keksin, et mä teen tollasen coolin smackdown-liikkeen, et lyön ton tuopin päähän. No, se ei osunut päähän, vaan nenään. Alkoi vuotaa ihan saatanasti verta. Mun koko yläkroppa oli kohta täysin veressä, käsivarret oli ihan verestä punaisina. Vedin keikan loppuun, mut sit tuli vähän huono olo ja piti lähtee lääkäriin käymään. Nenässä oli sit lasinsiruja. Kun sitä puhdistettiin, niin sattu ihan kauheesti. Olin sit hampaat irvessä, et mä en itke, mä en itke.”
Sanni laulaa Ikeasta ostetusta kulmasohvasta. Tutkimusten mukaan nuoriso käyttää alkoholia vähemmän kuin koskaan.
Jos nykyajan parikymppisiä toisinaan arvostellaan melkein pelottavan kunnollisesta elämästä matcha-latteineen ja bisneksineen, Versace Henrik ja muut Soundcloud-räppärit edustavat kääntöpuolta, jossa raju estetiikka ja thrash vedetään äärimmäisyyksiin. Versace Henrikin keikat ovat tunnettuja GG Allin -henkisestä sekoilusta.
”Räppikeikoilla ei yleensä hirveesti tapahdu. Usein se on vaan sitä, et joku painaa nappulaa ja sit sä huudat jotain paskaa. Mä taas ajattelen mieluummin mun keikkoja performanssitaiteena. Haluun antaa kaikkeni.”
Tämän Henrik on toteuttanut esimerkiksi antamalla kuulijoille rumpuja soitettavaksi. Ja heittämällä yleisöön baarituoleja ja -pöydän, viskomalla laseja ympäriinsä ja kuristamalla itseään piuhalla. Kerran hän on masturboinut keikallaan. Useimmiten hän ainakin juoksee yleisöön tai riisuu itsensä alastomaksi.
Miksi?
”Jos mä en rehaa tarpeeks, niin must tuntuu, et mä en oo antanu kaikkee.”
Henrik etsii vaikutteita noisebändeiltä ja Youtuben sekä Tumblrin kautta löytämästään taiteesta. Hän inspiroituu esimerkiksi serbialaisen Marina Abramovicin ja venäläisen Petr Pavlenskyn väkivaltaisista ja jopa itsetuhoisista performansseista. Pavlensky tunnetaan teoksesta, jossa hän naulasi kiveksensä Punaiselle torille.
”Mun mielestä sellaisessa ei ole taustalla itsensä satuttamisen tarve. Mä arvostan tyyppejä, jotka on valmiita menemään niin pitkälle taiteen eteen, että ne aiheuttaa itselleen fyysistä tuskaa”, Henrik sanoo.
”Mä en oo yhtään väkivaltainen, mut diggaan väkivaltaisesta estetiikasta. Mä oon katsonut Tumblrista aika paljon pokee ja goree, siel oli jossain vaiheessa aika pahaa kamaa.”
Hän on inspiroitunut myös lähinnä fetissiklubeilla esiintyvästä japanilaisesta noise-bändi The Gerogerigegegestä, jonka jäsenet oksentelevat toistensa päälle ja joskus syövät lavalla omaa oksennustaan.
Henrik ei pidä todennäköisenä tai välttämättä tavoiteltavana, että hän tulisi toimeen taiteellaan.
Hän on soittanut ja äänittänyt Vanhan Testamentin biisit 90-prosenttisesti itse. Monia soittimista hän opetteli vasta levyntekoprosessin aikana. Nyt hän on alkanut treenata levyn biiseistä liveversioita kahdeksanhenkisen bändin kanssa.
Henrik on bändin kanssa soittamisesta innoissaan. Keikkapalkkiot jakaantuvat kuitenkin niin isolle porukalle, ettei esiintymisistä enää saa merkittäviä lisätienestejä.
”Aion varmaan keväällä hakee jotain töitä. En tykkää työnteosta, mut pitää sitten psyykata itteensä. Tein sivarin kirjastossa, olis kiva päästä vaikka tekee jotain vuoroja kirjastoon taas. Tietty se olis ihannetilanne, että voisin vaan tehä musaa ilman rajoja, maalaisin tauluja ja lukisin teologiaa.”
”Tiedettä tehdessä aivot täytyy vääntää ikään kuin eri asentoon kuin silloin, kun mä teen musaa. Kun mä teen musaa, en mieti mitään. Kirjotan eletystä elämästä, kaikki tyhmimmät lainit, mitä mietin tai mitä tulee vastaan. Vaihtelu niiden kahden moden välillä tekee hyvää.”
Henrikin mielestä teologia on ”yliopiston punk-ala”, koska sen opiskelusta ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä.
”Sä et tuu ikinä antaa niille sitä sun viisauden pankkias käyttöön. Sä annat viisautes jollekin kirkolle, tai johonkin muuhun esoteriaan, joka ei kiinnosta ketään. Sä opiskelet sitä vaan sen tiedonhalun takia.”
Kun kysyn viimeaikaisista inspiraationlähteistä, hän listaa health goth -tyylin ja rääkkyläläisen Värttinä-folkyhtyeen.
”En kyllä tykkää yhtään ‘folkpunk’-sanasta, mut se on se juttu, mikään ei oo niin punkkii ku Värttinä. Kakstoista mimmii vetää täysillä karjalaks, ja ne on kaikki sieltä vielä kotosin, niin siisti meno.”
Henrikin esteettiset kiinnostuksenkohteet vaihtuvat nopeasti. Tumblr vaikuttaa alitajuntaan ja antaa katseeseen estetisoivan tutkan.
Henrik voi alkaa fiilistellä vaikka kadulla vastaan tulevaa puistonpenkkiä, jonka päällä on roska. Silloin siitä on pakko ottaa kuva tai tehdä biisi, ja niin kuvat ja todellisuus asettuvat toistensa päälle ohuina kerroksina.
Henrik ei edes uskalla ajatella, miten nopeasti informaatio liikkuu vielä häntä nuoremman, internetissä kokonaan kasvaneen sukupolven kohdalla.
”Joko mä muutun transhumanistiks, jolla on kaikenlaisia implantteja tai mittareita. Tai sit mä lopetan internetin, koska en vaan enää pysy mukana. Muutan sit jonnekki metsämökkiin, ja käyn aina välillä Stadis keikoilla.”
Henrik kiittää kohteliaasti teestä, ihmettelee hyllyssä olevia kirjoja ja palaa kotiin tekemään kouluhommiaan. On outoa kuvitella, että niin kiltin oloinen tyyppi voi lavalla muuttua aivan päinvastaisen hurjaksi, niin kuin joku monsteri Buffy Vampyyrintappaja -tv-sarjassa.
Illalla katson puhelintani. Henrik on lähettänyt videon, jossa hän harjoittelee poikkihuilun soittoa ilman paitaa.
@versacehenrik
Sain tän hltuu tänää en osaa mitää
Vastaan, että Youtube-tutoriaalien jälkeen voi tehdä sitten huiluambienttia.
@versacehenrik
Ootan et osaan soittaa tota ees jotenki
Ja sit tyylii sitä pitää. lähtew ajaa jonku
dilsan ja reverbin lä9i
Nii kyllä LÄHTEE sanoisin
5v ni henrik lamar huilu konsertto
Kun sovimme myöhemmin kuvauksista, hän lähettää salamalla otetun kuvan mustasta kissasta. Kissa hypistelee tassuissaan Xanor-purkkia ja kuikuilee ovelasti kameraan.
@versacehenrik
Himmee katti!!!!
