Tutkimus-sanaa käytetään mediassa yhä villimmin. Seksiuutisoinnissa tiedonlähde voi olla vähän sinne päin.
”Tutkimus: Joka toinen mies hylkäisi lihoneen naisen”, otsikoi Ilta-Sanomat elokuussa. Karu tieto käy ilmi Askmen. comin yhteistyössä Cosmopolitanin kanssa tekemästä gallupista. Ilta-Sanomien mukaan tutkimusta varten ”haastateltiin” 70 000 ihmistä.
Askmen.com on ”miesten viihdeportaali numero yksi verkossa”, Cosmopolitan taas yksi maailman tunnetuimmista lehtibrändeistä. Ilta- Sanomien uutisvirrassa virtaavat peräkkäin niin Askmen.comin kuin Harvardin yliopistonkin tutkimuksia koskevat jutut.
Sanoja tutkimus, kysely ja selvitys käytetään mediassa yhä useammin miten sattuu.
”On hyvin tyypillistä, että niiden välille ei tehdä mitään eroa. Tutkimus kuulostaa arvokkaammalta ja hienommalta kuin kysely tai selvitys”, sanoo tiedeviestintään perehtynyt professori Esa Väliverronen. Sanojen leväperäinen käyttö on hänen mukaansa yleistä etenkin lifestyle- ja viihdeuutisoinnissa.
Tutkimus-sanaa tulisi hänen mukaansa käyttää silloin, kun aineisto on kerätty ja analysoitu tarkkaan määriteltyjen akateemisten perinteiden mukaan. Ei silloin, kun tulokset perustuvat esimerkiksi 70 000 ihmisen gallupvastauksiin.
Tutkimus on tilattu päiviteltäväksi
Väliverrosen mukaan myös lehtien itse teettämät mielipide- ja asennekyselyt ovat yleistyneet. Lehdet pyrkivät itse tuottamaan tutkimustiedon varjolla uutisia ja puheenaiheita kahvipöytiin.
Esimerkiksi Iltalehti uutisoi elokuussa Think If Laboratories Oy:llä teettämästään tutkimuksesta otsikolla ”IL selvitti: Näin suomalaiset tissuttelevat lomalla”. Jutusta, jossa sanat tutkimus ja kysely sekoittuvat, selviää muun muassa, mitä alkoholijuomia lomalla nautitaan ja mikä on paras paikka alkoholin nauttimiseen.
Organisaatio tutkii itseään
Kolmas tutkimuksen, selvityksen ja kyselyn rajoja hämärtänyt seikka on Väliverrosen mukaan se, että organisaatiot tutkivat yhä useammin itseään. Esimerkiksi talopaketteja myyvä firma tilaa tutkimuksen, jossa selvitetään, mitä suomalaiset haluavat omakotitaloltaan.
Rakennusfirmassa oletetaan, että kun firman tiedotteessa on sana tutkimus, media tarttuu siihen varmemmin kuin esimerkiksi viestiin, jossa liiketoimintajohtaja kertoo asiakkaiden mieltymyksistä tekemistään huomioista.
Ammattiliitto Pro julkaisi elokuussa tiedotteen tutkimuksesta, jossa se selvitti yli 50-vuotiaiden asemaa työelämässä.
Suomen Tietotoimisto teki tiedotteen pohjalta uutispätkän, jonka muun muassa Helsingin Sanomat julkaisi otsikolla: ”Pro: Yli nelikymppisillä vaikeuksia työllistyä”. Uutisen lopussa lukee, että ”tiedot perustuvat Pron jäsenilleen tekemään kyselyyn”.
Ammattiliiton oma tutkija Otto Kanervo vakuuttaa, että tutkimus tehtiin hyvää akateemista tapaa noudattaen, mutta hän käyttäisi siitä silti ennemmin sanaa raportti kuin tutkimus, koska aihe kumpusi työelämästä ja työssä ei käytetty akateemista viittauskäytäntöä ja teoretisointia.
”Tutkimus-sanan käyttö akateemisessa mielessä menee vähän korkealentoiseksi.”
Sen käytöstä uutisoinnissa päätti Kanervon mukaan viestintä.
Väliverrosen mukaan organisaatioiden itsetutkiskelut ovat usein pr-työtä. Tuottamalla tutkittua tietoa ne tekevät itsensä tärkeäksi yhteiskunnassa.
Pron viestintäpäällikkö Jaana Aaltonen sanoo, että he tuottavat tutkimusta, joka tukee heidän tavoitteitaan.
”Meidän tutkimuksilla on tarkoitus ajaa jäsentemme etua. Eivät nämä ole minkään riippumattoman tutkimuslaitoksen tekemiä riippumattomia tutkimuksia. Meillä on näkökulma, josta me tehdään niitä.”
Väliverrosen mukaan media siteeraa pr-kampanjointia usein kritiikittömästi.
”Harvoin pohditaan tutkimuksen teettäjän taustalla olevia motiiveja.”
Tilaaja määrittää useimmiten mitä ja miten kysytään, vaikka tutkimuksen toteuttaja olisi puolueeton taho. Teettäjä myös päättää, mitä ja miten tuloksista kerrotaan medialle.
STT:n päätoimittaja Mika Petterssonin mukaan uutistoimisto uutisoi organisaatioiden teettämistä tutkimuksista, kunhan teettäjien motiiveja on mietitty tarkkaan.
Tutkimuksia siteerataan löysästi
”Tutkimus: Voimakastahtoiset naiset harrastavat vähemmän seksiä”, otsikoi MTV3:n Helmi-sivusto syyskuussa.
”Tuoreen tutkimuksen mukaan voimakastahtoisilla naisilla ei ole yhtä vilkas seksielämä kuin naisilla, jotka ottavat enemmän muut huomioon arkisissa päätöksissään”, lukee jutussa, jonka kirjoittajaa ei ole merkitty.
Artikkelissa ei missään vaiheessa kerrota, kuka tai mikä taho tutkimuksen on tehnyt. Lähteeksi on lopussa merkattu brittiläinen iltapäivälehti Daily Mail.
Helmi-sivuston vastaavan tuottajan Liisa Siitosen mukaan kyseessä ei ole virhe.
”Tutkimuksen tekijää ei tarvitse mainita, jos jutun lähde on mainittu.”
Daily Mailin nimi löytyy jutusta, mutta juttua ei ole linkattu kyseiseen Daily Mailin uutiseen, ei edes lehden kotisivuille. Siitosen mukaan alkuperäisen pätkän löytää internetistä, jos haluaa. Vaatii aikamoista kielitaitoa ja viitseliäisyyttä kaivaa artikkeli ja siitä mahdollisesti löytyvä tutkimuksen nimi ison uutissivuston tietotulvasta.
”Medialukutaitoinen ihminen osaa suhtautua tällaisiin seksitutkimuksiin kriittisesti”, Siitonen sanoo.
Jos tutkimuksen aiheena siis on seksi, siitä voi uutisoida miten tahansa? Lukijanhan pitäisi ymmärtää olla kriittinen!
Seksitutkimuksen uranuurtaja, emeritaprofessori Elina Haavio-Mannila on eri mieltä.
”Kyllä tutkimuksen tekijä tai tutkimuslaitos pitäisi aina mainita ja kertoa vähän myös siinä käytetyistä menetelmistä. Se olisi tekijöitäkin kohtaan kohteliasta.”
Sanat Maria Ruuska
Kuva Otto Donner
