Naiset ovat aina kiinnostaneet Astrid Swania enemmän kuin miehet. Naistutkimuksen pänttäys tunkee nyt läpi musiikissa.
”Silloin oli mukiloitu olo.”
Astrid Swan, 29, sai viime syksynä potkut levy-yhtiöstään Johanna Kustannukselta, kun se myytiin Universalille. Maailman suurimmassa levy-yhtiössä ei ollut paikkaa taiderokkarille.
”Tunsin tulleeni hylätyksi.”
Kevätkesällä ennen potkuja Swan seisoi All Tomorrow´s Parties -festivaaleilla Pavementin keikalla Lontoossa. Seurueen kolmikymppiset perheenisät purskahtelivat vuorotellen kyyneliin. Heille 1990-luvun kultti-indiebändi oli nostalgiatrippi.
”En istunut musiikillisesti Pavementin maskuliiniseen muottiin, mutta kappaleiden työstäminen kiehtoi mua.”
Kun Swan kertoi ystäväpiirissään, että aikoi tehdä cover-levyn Pavementin kappaleista, idea ei herättänyt innostusta. Hämmentävältähän se kuulostaa, lahjakas laulaja-lauluntekijä levyttämässä toisten hittejä.
Swan inhoaa kompromisseja, joten hän päätti tehdä kaiken itse. Nick Trianin, Swanin aikaisempien levyjen tuottajan ja avomiehen, piti miksata levy, ”mutta eihän siitä mitään tullut, kun halusin kontrolloida kaikkea”.
Swan, oikealta sukunimeltään Joutseno, on ollut kasvissyöjä vauvasta asti. Hänen mukaansa kotona vallitsi ”hippimeininki”. Opettajaäidin ja muusikkoisän ainokaista rohkaistiin varhain tekemään lauluja, tauluja ja kirjoja. Kun Swan oli seitsemän, hän piti taidenäyttelyn kotitalonsa pihalla helsinkiläisessä lähiössä.
”Sinne tuli pari kohteliasta naapuria. Olin oppinut, että niin toimitaan. Ei tullut mieleen miettiä, ovatko työni hyviä vai eivät.”
Swanin isovanhemmat ostivat tytölle pianon, kun hän täytti kuusi. Musiikkiopistoon Swan pyrki vasta 11-vuotiaana.
”Olin ikäisekseni huono pianonsoitossa, joten käskettiin valita puhallinsoitin.”
Swan kävi kiltisti klarinettitunneilla ja eli kotona kaksoiselämää.
”En kertonut koskaan opettajalleni, että teen pop-biisejä. Ajattelin, että pop ei ole yhtä arvokasta kuin opistossa opetettu klassinen musiikki. ”
Teininä Swan oli suuri USA:n ihailija. Hän kuunteli Suzanne Vegan lauluja ja ajatteli, että Yhdysvaltojen on oltava hienostunut ja sofistikoitunut maa. Jenkkeihin sijoittuviin elokuviin yhdistyi ajatus aikuisuudesta, siitä millaista on naisen elämä.
”Halusin aina tulla aikuiseksi. Silloin saa itse päättää ja valita.”
Swan järjesti itsensä vaihto-oppilaaksi Michiganiin 17-vuotiaana. Orientaatioleirillä hän myi matkalaukusta pinkkejä demojaan.
”Leirillä oli monia, jotka osasivat huonosti englantia, ja minä olin se, joka puhui sujuvasti ja oli tullut hankkimaan Jenkeistä levydiilin. Ärsyynnyin, jos joku kutsui minua vaihto-oppilaaksi.”
Isäntäperhe kuljetti lainatytärtään keikoille ja kannusti esiintymään open mic -illoissa. Muutama kykyjenetsijä soittelikin Swanille.
”He pyysivät tapaamiseen New Yorkiin, mutta minähän olin motissa siellä Michiganissa.”
Puolen vuoden kuluttua Swan palasi Suomeen, teki lisää biisejä, etsi tyyliään ja jatkoi Steiner-lukion loppuun.
Levytyssopimusviritykset kaatuivat Suomessa yleensä siihen, että yhtiöiden pamput halusivat Swanin laulavan suomeksi. Siihen hän ei suostunut.
”Halusin maailmankuuluksi supertähdeksi, niin isoksi kuin mahdollista, mutta vain omilla ehdoillani.”
Swan haaveili paluusta Yhdysvaltoihin. Lähtösuunnitelmat vaikeutuivat, kun Swan tutustui Trianiin pian kotiinpaluunsa jälkeen. Romanssi Swanin ja häntä 16 vuotta vanhemman miehen välillä roihahti pari vuotta myöhemmin.
Swanin esikoislevy Poverina julkaistiin vuonna 2005, kun laulaja oli 23-vuotias. Spartan Picnic tuli ulos kolme vuotta myöhemmin ja kaksi vuotta sitten ilmestyi Better Than Wages.
Swanin levyt ovat rohmunneet musiikkilehdissä paljon tähtiä, mutta suuri läpimurto on antanut odottaa itseään.
”Ei mua tyydytä se, että olen pieni marginaaliartisti, ei se ole mikään ylpeyden aihe”, Swan sanoo.
”Totta kai haluaisin myydä paljon levyjä ja elättää itseni musiikilla. Pari viime vuotta olen elänyt apurahojen ja keikkatulojen turvin. Mulla ei ole varaa kuin ihailla sitä, kuinka joku Chisu voi käydä jossain saaressa joogakursseilla.”
Swanilla on Radio Helsingissä ohjelma nimeltä Pop-puutarha. Rahaa saadakseen hän on miettinyt myös muiden sivuduunien hankkimista.
”Mua kiinnostaa edelleen myös akateeminen ura.”
”Ei mua tyydytä se, että olen pieni marginaaliartisti. Ei se ole mikään ylpeyden aihe.”
Samaan aikaan kun Swan sävelsi ja sanoitti kolme albumia, hän myös tahkosi yli kolmesataa opintopistettä ja valmistui naistutkimuksen maisteriksi.
Opiskelu oli laulajalle intohimo. Hän teki englantilaisesta filologiasta kandin ja pyrki sen jälkeen naistutkimuksen maisteriohjelmaan.
”Olen ollut aina paljon kiinnostuneempi naisista kuin miehistä. Halusin tietää, miten istun naisena tänne maailmaan.”
Opiskelijana Swan oli ”arka ja innokas suorittaja”, joka tykkäsi lukea yksin kotona tentteihin ja jätti ainejärjestöriennot väliin. Hän vierasti naistutkimuksen opiskelijoiden ryhmittymistarvetta, oli irigaraylaisia ja butlerilaisia, mutta myös vahva homo-hetero-jako.
”Se oli mielenkiintoista laitoksella, joka kyseenalaistaa stereotyyppisiä rajauksia. Kaikki olivat kuitenkin hyvin tietoisia siitä, mikä on toisten seksuaalinen suuntautuminen.”
Heterot nähtiin Swanin mielestä täysääliöinä.
”Musta on inhottavaa lokeroitua. Jos elää miehen kanssa pitkään, ei se tarkoita sitä, ettei joskus voisi elää naisen kanssa.”
Gradun kirjoittamista Sylvia Plathin päiväkirjoista hän suorastaan rakasti.
”Siinä sai tutkia jotain itse, yhdistellä asioita ja luoda jotain uutta.”
Ajatus väitöskirjan aloittamisesta tulevaisuudessa ei ole Swanille mahdoton: ”Pelkään vaan, että en saisi ikinä mitään apurahoja.”
Opiskeluaikana Swanille oli tärkeintä musiikin tekeminen.
”Kun muut puhuivat, että meillä on naistutkimuksessa huonot työllistymisnäkymät, ajattelin että ihan sama.”
Opiskelulla oli läpitunkeva vaikutus musiikkiin. Uusimman levyn nimeenkin, Hits (Pavement for Girls), liittyy monia feministisiä aspekteja.
”Toi `for girls` levyn nimen lopussa ärsyttää monia. Tytöttelyä pidetään heti loukkaavana.”
Swan halusi tutkia Pavementin musiikkia tekemisen kautta ja huomasi samalla tuovansa siihen sukupuolittuneen näkökulman.
”Heti ajatellaan, että jos korostaa miesten ja naisten eroja, ei voi kannattaa ainakaan tasa-arvoa. Tykkään ranskalaisesta eroja korostavasta feminismistä, jossa voi leikkiä ja herätellä.”
Hits-sana on myös monitulkintainen, tarkoittaahan se englanniksi hittejä ja lyöntejä. Laulajan ensimmäinen kansivisio oli öljyvärimaalaus, joka esittää häntä itseään pahoinpideltynä.
”Lähtötilanne levyntekoon tuntui niin väkivaltaiselta potkujen jälkeen.”
Naisiin kohdistuvasta fyysisestä väkivallasta puhutaan Swanin mielestä aivan liian vähän.
”Jos siitä puhutaan, se on ongelma, joka ei kosketa ikinä ketään henkilökohtaisesti. Se on ihan vääristynyttä, koska ei voi olla mahdollista, ettei väkivalta olisi kohdannut jo meidän sukupolvea.”
Siinä vaiheessa kun levyn kannen teko tuli ajankohtaiseksi, Swan halusi, että kannen kuva ei sittenkään esitä mitään.
”Olin kyllästynyt siihen, että lataan kansiin merkityksiä.”
Toisen levyn kannessa Swan piti selässään haulikkoa. Mukiloiduksi antautumista olisi joutunut varmasti myös selittelemään. Pahimmassa tapauksessa siitä olisi saanut leiman otsaansa, ja sitä Swan inhoaa.
”Olen tosi yllättynyt, miten helposti Pavement-levyni on lähtenyt vetämään maailmalla.”
Rumba antoi albumille viisi tähteä ja arvostettu musiikkilehti Spin pyysi levyn soittoon kotisivuilleen.
Swan ei aio tehdä tänä syksynä yhtään keikkaa. Omien sanojensa mukaan hän haluaa rikkoa vallalla olevan ajatuksen siitä, että uuden levyn tiimoilta pitää tehdä keikkoja. Swan on nyt vapaa tekemään seuraavaa levyään. Hän tietää jo, että se tulee olemaan helvettiä.
”Olen ladannut siihen aivan liian korkeat odotukset. Päätin vuosi sitten, että sen tekeminen tulee olemaan vaikeaa, koska mua ärsytti se, että aiemmat levyt olivat niin helppoja. Suostuin johonkin ottoon, koska halusin olla muusikolle kohtelias.”
Nyt hän hinkkaa lauluja niin kauan,että ne varmasti tyydyttävät.
Swan oppi opiskeluaikoina työskentelemään kotona. Siellä on hänestä kiva laulaa. Triani ja Swan asuvat 1990-luvun vuokrakolmiossa Länsi-Helsingissä. Swan ei erityisesti arvosta naapureitaan.
”Aikuiset miehet kiusaavat pihalla lapsia, koska ne ovat tummaihoisia. Asumalla siellä haluan näyttää niille idiooteille, että ne eivät tule voittamaan.”
Iltaisin Swan ja Triani tykkäävät katsella elokuvia. Sen jälkeen he kirjoittavat omat mielipiteensä yhteiseen elokuvablogiin My Lawyer Will Call Your Lawyer. Toisen näkemyksen saa lukea vasta blogista.
”Kyllä meillä on jatkuvasti kiistoja siitä, mikä leffa katsotaan.”
Viime aikoina blogin päivitys on jäänyt vähemmälle, koska Triani on hiljattain perustanut Soliti-levymerkin. Sen päämaja on samassa olohuoneessa, jossa Swan levytti. Laulaja on onneksi hyvä keskittymään.
”Koen musiikkia äänittäessä, säveltäessä ja esittäessä sellaista onnea, joka helposti hukkuu muussa elämässä.”
Astrid Swanin albumi Hits (Pavement for Girls) ilmestyi elokuussa.
Astrid Swanin mielestä perheväkivalta on hänen sukupolvelleen edelleen tabu.
Kuka
Astrid Swan, 29, on laulaja-lauluntekijä ja naistutkimuksen maisteri Helsingin yliopistosta. Hän on tehnyt kolme omaa levyä ja julkaissut juuri Pavement-yhtyeen kappaleita sisältävän cover-levyn nimeltä Hits (Pavement for girls). Swan juontaa Radio Helsingissä Pop-puutarha-ohjelmaa ja pitää avomiehensä, tuottaja Nick Trianin kanssa leffablogia nimeltä My Lawyer Will Call Your Lawyer.
Himottaa
”Harmaa villalanka ja isot paksut kutimet.”
Kaduttaa
”Se, että en aio keikkailla tänä syksynä.”
Kyrpii
”Haisevat ihmiset ratikassa.”
Sanat Maria Ruuska
Kuvat Jenni Häyrinen
