Freemanin toinen tuleminen

T:Teksti:

Freeman polki tandemhittinsä listaykköseksi 1970-luvun loppu-puolella. Silloin syntyi sukupolvi, joka sysäsi sammuneen teini-tähden uuteen menestykseen, musiikkivideotähdeksi, piriverkkarimannekiiniksi ja festivaalivetonaulaksi.

Leo! Leo!

Harmaapartainen mies huitoo Leo Frima­nia luokseen Vanhalla Ylioppilastalolla. Huu­telija on avantgardetaiteilija Mattiju­hani Koponen, jonka 70-vuotisjuhla­näyttely peittää kuppilan seiniä.

Miehillä on tasan kymmenen vuot­ta ikäeroa, sillä tänään on Frimanin 60-vuotissyntymäpäivän aatto. Hän tilaa tÅ¡ekkiläisen keskioluen.

 

59 vuotta ja 364 päivää aikaisemmin Lahdessa syntyy poika, joka kastetaan Leo Christeriksi. Muutamaa kuukaut­ta myöhemmin perhe muuttaa isän töiden perässä Loviisaan, sitten Länki­pohjaan ja lopulta Hämeenlinnan ku­peeseen Harvialaan. Laulunopettaja­äidillä ja metsäteknikkoisällä on neljä poikaa, Leo on toiseksi nuorin.

Kesäisin vuorineuvokset käyvät paikallisen taimitarhan mailla am­pumassa fasaaneja, joita Leo kave­reineen hätistelee bambukepeillä maalitauluiksi. Palkaksi saa purkin hirvenlihaa.

”Siellä olen tehnyt tyhmimmät juttuni. Mitä nyt sellaiset epävarmat murrosikäiset tekee, ne liittyivät ha­puilevan seksuaalisuuden lentämi­seen.”

Seksuaalisuuden jälkeen herää po­liittisuus. Amerikan imperialismi ja Vietnamin sota ärsyttävät, mutta sosi­alismikin tuottaa pettymyksen. Vuonna 1968 puhkeaa TÅ¡ekkoslovakian kriisi. Teiniliiton vasemmistoaktiivi matkus­taa bussilla Helsinkiin osoittamaan mieltään: ”Nixon Kosygin, gangste­reita kumpikin”, Friman huutaa Neu­vostoliiton suurlähetystön edessä.

Prahan syksyn jälkeen jää aikaa musiikille. Friman opettelee kitara­soinnut isänsä Landolalla ja perustaa bändin, Waterloon.

”Soitimme usein Vanhalla ja Uu­della ylioppilastalolla. Silloin ei ollut hissejä, joten kamat piti roudata por­taita pitkin. Kuinka harmittavan kor­kealla esimerkiksi Viipurilainen osa­kunta olikaan.”

Vuonna 1976 rokkari valmistuu merkonomiksi ja muuttaa Helsinkiin.

 

Alku on huono.

”Minusta piti tulla t-paitakauppi­as, mutta töitä ei ollutkaan. Sain tyh­jiä lupauksia.”

Kesällä syntyy kuitenkin ensim­mäinen single. Love Recordsilla työskentelevän lankomiehen Hec­torin sanoittamasta ja tuottamasta Ajetaan tandemilla -kappaleesta tu­lee jättimenestys. Pikkupojasta läh­tien Englannin ja Yhdysvaltojen top-listoja seurannut Friman oli haaveillut, millaista elämä olisi, jos oma nimi koreilisi kärkipaikalla. Jo heinäkuussa kappale on listaykkö­nen.

Syksyllä ilmestyy debyyttialbumi Freeman, jolle brittipoppiin hurahta­nut Friman on kirjoittanut kappaleita omalaatuisella mielikuvametodillaan. Esimerkiksi rippikouluklassikko Kak­si lensi yli käenpesän oli sävelletty El­ton Johnille, Ajetaan tandemilla puo­lestaan Sparksille.

”Ne on sellaisia pastisseja. Soin­tukuvan ja tempon mukaan mietin, kuka kansainvälinen artisti voisi lau­lun esittää. Jos se kuulostaa hyvältä, sävellyksessä on jotakin.”

Sitä jotakin on. Keikkapyyntöjä satelee ja Suosikki haluaa haastatella. Fanipostia tulvii levy-yhtiöön ja ko­tiosoitteeseen: Mikä on lempivärisi? Oletko enemmän koira- vai kissaih­minen? Meillä on hevonen.

Osuuskaupan Jane sijoittuu Syk­syn sävel -kilpailussa kolmanneksi. Ensialbumi rikkoo 30 000 kappaleen kultalevyrajan. Vuonna 1977 ilmesty­nyttä Freeman 2 -levyä myydään kui­tenkin puolet vähemmän.

”Sitten niistä tyypeistä, jotka diggaili eniten klassisesta Freeman-soundista eli heiveröisestä tenorista, kasvoi aikuisia. Heille tuli muuta.”

 

Entinen teinitähti soittaa Yleisra­dion nuortenohjelmien esimiehelle: Friman tässä päivää. Miten sinne pääsee töihin?

1980-luvun loppupuolella Friman vakinaistetaan paikallisradio Syk­keeseen.

”Toimittajuus oli kaikista märintä aikaa elämässäni.”

Pressiklubi, Bulevardia, Sikala, Vanha, Kosmos.

”Päivittäin tuli käytyä jossain. Loistavaa, jos siitä selvisi hengissä tai mahdollisimman vähin kolhuin ja tu­hoin. Enää en näe sen aikaisia kave­reita kaupungilla.”

Vuonna 1986 ilmestyy kolmas al­bumi Tulta tai jäätä, mutta samana vuonna elämä muuttuu ihan muusta syystä.

Näyttämönä toimii Kosmos-anniskelu­ravintola Kalevan­kadulla. Paikka on olohuone Frimanin seurueelle, toimittajille, kirjailijoille, taitelijoille. On torstai-iltapäivä 30. lokakuuta, kello kymmenen yli viisi ja lottokerhon kokous. Jari Tervo haus­kuuttaa porukkaa kovaan ääneen.

Tarja-niminen nainen istuu sa­man nurkkapöydän peilin alle, jossa kultturelli kokoonpano täyttää lotto­kuponkejaan. Eronnut Friman tapaa ensimmäistä kertaa nykyisen vaimon­sa, kirjastotädin Kalliosta.

”Kaikki on mennyt sen jälkeen pa­remmin. Ajan kuluessa rakas vaimoni hoiti minut takaisin elävien kirjoihin ja taloudellisesti jaloilleni. Velkataak­ka oli repsahtanut mahdottomiin lu­kuihin ihan vain bilettämällä.”

Frimanin luottokortti leikataan kahtia.

”En mä lopettanut dokaamista. Maljojen kohottaminen ystävien kans­sa on hauskaa. Jos se on jokapäiväistä, siitä tulee vähemmän hauskaa.”

Pariskunta hankkii ensimmäisen omistusasuntonsa. Syntyy tyttö Jas­min.

”Sain elämäni aikuisesti raiteil­leen.”

1990-luvun alussa Suomea lyö lama. Paikallisradioilta kaikkoavat mainostajat ja Frimanin työnantaja tekee konkurssin. Sitten hän tapaa toisen naisen Kaivohuoneen mies­tenvessan jonossa.

 

”Sitten niistä tyypeistä, jotka diggaili eniten klassisesta Freeman-soundista eli heiveröisestä tenorista, kasvoi aikuisia. Heille tuli muuta.”

 

Menneisyyden vangit. Yhtyeen nimi on ironinen, mutta se kuvaa Frima­nin lisäksi Virve ”Vicky” Rostia, jo­hon työtön radiotoimittaja törmää. He yhdistävät voimansa – onhan mo­lemmilla ollut hittejä 1970-luvun lo­pulla.

Lama-Suomen karaokekansa rakastaa finnhitsejä eikä Menneisyy­den vangeilla ole enää vapaita viikon­loppuja. Freeman ja Rosti esittävät ikivihreitä sadan keikan vuositahtia seuraavat kaksi vuosikymmentä. Fri­man laskee laulaneensa varhaishit­tinsä vähintään 4 000 kertaa.

”Se palkitsee, kun näkee yleisön tykkäävän. He laulavat, taputtavat, nyökyttävät päätään. Ei silloin har­mita esittää samoja kappaleita.”

Sitten Freeman saa uuden hitin, eikä se vetoa yhtyeen vakiyleisöön.

 

On vuosi 2009. Kolmekymppinen Perttu Mäkelä pistäytyy Tehose­koittimen Matti Mikkolan studioil­la. Tämä miksaa Menneisyyden van­kien tulevaa kesäsingleä. Klassinen Freeman-soundi eli heiveröinen te­nori tekee Mäkelään vaikutuksen: ”Kuka tää on”, hän kysyy. ”Freeman”, Mikkola vastaa.

”Perttu ajatteli, että olisin loista­va lisä heidän uudelle levylleen, jota he muuten olivat siinä vaiheessa tehneet jo viisi vuotta”, Friman se­lostaa.

Mäkelä on elektrokollektiivi Uu­den Fantasian Street Kobra eli Katu­kobra, kuten Friman häntä kutsuu. Nimekäs tuottaja tunnetaan hip hop -piireissä nimellä DJPP, mutta Frima­nille henkilö on uppo-outo. Siispä hän konsultoi kobranikäistä poikaansa, kannattaako lähteä mukaan vai ei.

Janne sanoi, että ilman muuta. Tulisi paljon katukredibiliteettiä. He ovat erittäin arvostettuja tuolla ka­dulla… Isolla Roballa. Iso Roban kuu­min bändi!”

Heimo-albumilla vilisee reinonor­dineja ja jimitenoreja, mutta Free­manin laulamasta Liian myöhään -singlestä tulee Uuden Fantasian tunnetuin kappale. Kuvataan Free­manin uran ensimmäinen musiikki­video, jota on YouTubessa klikattu kohta 400 000 kertaa.

”En tiedä pitäisikö minun olla kii­tollinen vai katkera sille puvustajalle, joka laittoi päälleni ihmeellisiä vaat­teita. Annan oudon kuvan itsestäni ja garderobistani.”

Ainakin Mäkelälle on syytä olla kiitollinen: viiksekäs Freeman nou­see jälleen listakärkeen ja Leon ni­meä huutaa uusi sukupolvi. Hyväk­syntä tuntuu hyvältä – ei ironiselta. Kesällä Freeman heittää ensimmäi­set festivaalikeikkansa Uuden Fanta­sian vieraana.

Vanhan pöydässä istuvan laulajan oikeaa kättä värittävät edelleen Ilo­saari- ja Provinssirockin rannekkeet. Hän pohtii, kuinka kauan niitä voi pitää ennen kuin se on noloa.

Vuodenvaihteesta lähtien työstetty kokopitkä valmis­tuu. Ydinyhtyeen, Street Kobran, Kro­ko-Rocin ja Ercolan, lisäksi Freeman 4 -levyllä soittavat Lauri Porra, Zar­kus Poussa, Tuomo Prättälä, Tep­po Mäkynen ja Costello Hautamä­ki. Teksteistä vastaavat Asan ja Paula Vesalan lisäksi Jarkko Marti­kainen, Olavi Uusivirta, Ismo Alanko ja Mariska sekä Hector.

”Uuden Fantasian tyypit ovat sel­laisia ikuisia taideopiskelijoita, fik­suja ja hiton taitavia, trendsetterei­tä. He kaihtavat keinoja, joita joku on joskus aiemmin käyttänyt. Ehkä he näkivät minussa kaupallista po­tentiaalia. Näin seniorikansalaista jymäytetään”, vitsailee 60 vuotta täyttävä Friman, joka toivoo mando­liinia, radiosoittoa ja maailmanrau­haa.

Freeman 4 -albumin levynjulkaisu­keikka Uuden Fantasian kanssa Tavastialla 5.10.

Leo Friman istuu samassa Kosmoksen pöydässä, jossa hän tapasi nykyisen vaimonsa 25 vuotta sitten. Uuden Fantasian Liian myöhään -videohitillä Freeman esiintyi Adidaksen verryttelypuvussa, "piriverkkareissa". "En koskaan pukeutuisi näin ravintolaan. Verkkarit ja chateaubriand eivät vain kuulu yhteen."

KUKA

Muusikko Leo ”Freeman” Fri­man (s. 1951) asuu Helsingin Hermannissa. Tehnyt neljä soo­lolevyä ja neljä albumia Mennei­syyden vankina. Sauvakävelee ja pelaa tennistä Hectorin kanssa.

Himottaa

”Pitsi. Jotkut ovat lateksi-, nah­ka- tai kumi-ihmisiä, mutta mä olen pitsi-ihminen.”

Kaduttaa

”Kun olin Hämeenlinnan lyseos­sa, halusin jostain syystä käydä 7- luokan yksityisoppilaana. Se oli elämäni tyhmimpiä ratkaisuja.”

Kyrpii

”Tietyt arkkitehtoniset ratkai­sut, joita kaupungissa on tehty. Kauniiden rakennusten kylkeen on kasvanut joku järjettömän ruma kasvain. Tykkään krume­luureista.”

Sanat Marko Ylitalo
Kuvat Kaarle Hurtig