”Pomo sanoikin, että meikkaisit nyt edes joskus”, sanoo Sini Merikallio, 32.
”Nyt sit opettelin”, hän huikkii Ilmatieteen laitoksen käytävällä vastaantuleville kanssatutkijoille.
Hetkeä aikaisemmin Merikallion poskipäille on vedetty mustat rugby-viivat kuvauksia varten, mutta tutkija ei ujostele. Hänen vanha mottonsa ”aja lujaa ja laula kovaa” pitää edelleen paikkansa.
Avaruutta ja ilmastonmuutosta Ilmatieteen laitoksella tutkiva Sini Merikallio on yksi Suomen tunnetuimmista avaruustutkijoista. Merikallio kommentoi avaruustutkimuksen tulevaisuutta konferensseissa ja radiossa tämän tästä. Syksyllä hänet nähtiin Ylellä pyörineessä Finnautti-ohjelmassa.
Eikä mikään ihme. Nuoreen ikään Merikallio on ehtinyt – no ei nyt valloittaa avaruutta – mutta osallistua mielenkiintoisiin projekteihin. Teknillisestä korkeakoulusta Marsia käsittelevällä diplomityöllään valmistunut tutkija kävi vuonna 2003 ensimmäisenä suomalaisena kokeilemassa Mars Desert Research Stationin Mars-simulaattoria Utahin autiomaassa. Kun Euroopan avaruusjärjestö ESA haki astronautteja vuonna 2008, oli myös Merikallio mukana kilvassa. Tie tähtiin tyssäsi loppumetreillä – 10 000 hakijan joukosta tutkija sijoittui 200 parhaan joukkoon.
”Enemmän siinä kirpaisi se, että kilpailu päättyi omalta osalta. Ei niinkään se, ettei musta tule astronauttia”, Merikallio kertoo.
Jälkikäteen hän on harmitellut sitä, ettei hakuprosessia varten tajunnut hakea Italian kansalaisuutta. Hänen isänsä kun on italialainen ja maalla on isompi kiintiö järjestössä.
”Olisi ollut ehkä poliittisesti paremmat mahdollisuudet päästä sisään.”
Kiertoradalle pyrkiminen on hyvä esimerkki Merikallion kilpailuvietistä. Siitä kertovat myös kehystetyt valokuvat työhuoneessa. Kummilasten ja kumppanin sijaan niissä on kuukausi sitten menetetty rakkaus, Opel Kadett GTE 1977. Sen kanssa Merikallio voitti kuusi autoslalomin Suomen mestaruutta.
Kilpaileminen jäi pari vuotta sitten, ja Opel vaihtui Toyota Prius -hybridiautoon.
”Siitä tuli liian hallittua toimintaa. Ajamisesta ei saanut enää samanlaisia kiksejä, sopivaa epävarmaa jännitystä. Ottihan se sydämestä myydä pois, mutta se meni hyvään kotiin, jossa siitä entisöidään rallikuski Marcus Grönholmin Ulf-isän kilpa-auton replica.”
Merikallio kertoo aina nauttineensa vauhdista. Kun toiset tytöt leikkivät pienenä prinsessaleikkejä, rymysi Merikallio metsissä tai ravitalleilla. Myöhemmin suunnan harrastuksiin näytti miesvaltainen TKK ja sen harrastuskerhot. Opintolainat Merikallio käytti ravihevoseen. Autoslalomin lisäksi tutkija on ehtinyt harrastaa purjelentoa ja rugbya.
”Ne piti mua aika nätisti. Muistan Helsinki Rugby Clubin harjoitusmatsin, jossa menin pelaajan puuttuessa kentälle eikä kukaan pitänyt mua silmällä. Se oli hienoimpia hetkiä, kun joku syöttikin sen pallon, ei ollut ketään edessä ja pääsin tekemään tryn [maalin]”, Merikallio kertoo.
Parin viime vuoden aikana vauhti on hieman hidastunut, kun autoslalom ja muut ovat jääneet. Merikallio on tullut maan tasalle.
”Joskus sitä eli sydän pamppaillen lähtöviivalla, että nyt on kaikki sekunneista kiinni. Se rajattomuuden tunne oli hienoa, mutta olen tajunnut, ettei kannata revetä joka paikkaan.”
Tällä hetkellä hän on mukana opaskoiratoiminnassa ja metsästää. Metsästys oli hänelle eettinen valinta, tehotuotannon takia hän haluaa hankkia syömänsä lihan itse.
Merikallio on lähempänä maata myös tutkimuksessaan. Muutama vuosi sitten hän muutti ilmastonmuutososastolle. Kuun miehittämisen, Marsin valloittamisen ja miehitettyjen lentojen sijaan Merikallion mielestä tulee keskittyä käsillä olevan isoimman ongelman ratkaisemiseen.
Tällä hetkellä hän kehittää parempaa aerosolihiukkasten mallinnustapaa. Se, miten valo siroaa ilmakehässä olevista hiukkasesta, kertoo paljon ilmastonmuutoksesta. Samaan aikaan Merikallio kehittää edelleen myös avaruusteknologioita. Uusi Mars-laskeutuja, meteorologiseen tutkimukseen tarkoitettu MetNet, on prototyyppivaiheessa. Sen lisäksi Merikallio on mukana sähköpurjeprojektissa, jonka tarkoituksena on keksiä keino korvata polttoaine aurinkotuulesta saatavalla liikevoimalla.
”On paljon tärkeämpää kehittää tekniikoita, jotka auttavat ihmiskuntaa tällä hetkellä siinä, että päästäisiin eroon hiilitaloudesta. Kehittää avaruudesta saatavaa sähkönsaantia ja lähiplaneettojen tuntemusta. Se on arvokkaampaa kuin viedä ihminen heiluttamaan lippua jonnekin Marsiin. Sehän on elvistelyä, sitä että ihmiskunta, kansakunta tai maa pystyy siihen. Onhan se toki hieno kokemus sille yksittäiselle ihmiselle.”
Puhuisiko Merikallio näin, jos olisi ESAn leirissä?
”No totta kai puhuisin eri tavalla”, Merikallio nauraa.
”Silloinhan kertoisin kuinka tärkeää tutkimusta astronautit tekevät siivotessaan vessaa kansainvälisellä avaruusasemalla. Olisin ollut siihen valmis.”
Kyllä se rajaton ja kiertoradalle pääsy edelleen kutkuttavat.
Kuka
Ilmatieteen laitoksen ilmastonmuutos- ja avaruustutkija Sini Merikallio, 32, tutkii ilmakehässä olevia aerosolihiukkasia ja valon siroamista niistä. Hän on mukana myös Ilmatieteen laitoksen ja Venäjän avaruuskeskuksen uudentyyppisen Mars-laskeutujan, MetNetin, kehittämisprojektissa ja Pekka Janhusen sähköpurjeprojektissa. Kun Euroopan avaruusjärjestö ESA haki astronautteja vuonna 2008, Merikallio pääsi verrattain pitkälle, 200 parhaan joukkoon. Hän on myös kuusinkertainen autoslalomin Suomen mestari.
Himottaa
”Metsä.”
Kaduttaa
”Etten opiskellut ranskan kielioppia heti yläasteella kerran kunnolla.”
Kyrpii
”Useiden tuotantoeläinten ala-arvoinen elämänlaatu.”
Ann-Mari Huhtanen
