Kekkosesta on tullut iso bisnes. Ainakin 15 yritystä valmistaa nuorille aikuisille tarkoitettuja Kekkos-paitoja ja yli 20 000 enimmäkseen nuoren suomalaisen lompakosta kurkistelee Sampo-pankin Kekkos-kortti. Helsingin keskustan tatuointiliikkeissä Kekkonen on kahden viime vuoden aikana ikuistettu yli 50 nuoren miehen ihoon, ja Kekkos-museosta Tamminiemestä kerrotaan, että polttariseurueet ovat löytäneet museon juhlien starttipaikkana.
Miksi 1980-luvulla syntyneet nuoret aikuiset haluavat koristaa paitansa tai ihonsa miehellä, jonka valtakaudesta he eivät muista mitään?
”Kekkos-fanituksessa yhdistyvät nostalgia ja parodia. Eivät alle kolmikymppiset ihaile Kekkosen politiikkaa”, sanoo Turun yliopiston kulttuurihistorian lehtori Kari Kallioniemi. Hänen mukaansa Kekkosta diggaillaan ironisesti, mutta kyse ei ole pelkästä ironiasta. Vaikka nuoret aikuiset eivät Kekkos-paidalla ajattelekaan tukevansa suomettumista tai presidentin itsevaltiutta, Urkin naamaan tiivistyy kaipuu maalaisidylliin.
”Nuoretkin suomalaiset haikailevat 50-luvun idylli-Suomea, jossa kesät ovat lämpimiä ja heinäntuoksuisia, tanssilavoilla soi iskelmä ja kaikki on puhdasta ja turvallista. Todellisuudessahan tuollainen Suomi on olemassa lähinnä Markku Pölösen elokuvissa.”
Tanssilavabuumi ja Kekkos-paidat ovat siis saman ilmiön kaksi osaa. Idyllin kauppaaminen lyö leiville, tietää Mentalwearin toimitusjohtaja Satu Viskari. Mentalwear alkoi vuosi sitten valmistaa Kekkos-paitaa, jossa presidentti seisoo kädet puuskassa ja kysyy ”Missä oikeus, missä vääryys?”. Se nousi heti pienen yrityksen myydyimmäksi malliksi. 500 kappaleen erä myytiin loppuun parissa kuukaudessa. Paitaa myydään nostalgialla.
”Kekkosen aikana kaikki oli paremmin. Naiset olivat naisia, miehet miehiä, nurmikentät puskivat neliapiloita, ja uimavesi oli linnunmaitoa. Kekkosen kuvaan tiivistyy toive paluusta puhtaaseen, yksinkertaisempaan Suomeen”, sanovat Viskari ja paidan mainos.
Lukion neljässä suosituimmassa historiankirjasarjassa kerrotaan Suomen sisäpolitiikasta, mutta Kekkosen persoonasta kirjoissa puhutaan korkeintaan sivun verran. Kaikki muistavat liittää tekstiin kuvia, joilla Kekkos-myyttiä pönkitettiin jo tämän valtakaudella. Useimmiten kuvassa on hiihtoseurue, jonka etunenässä sivakoi Kekkonen. Tiedot Kekkosen persoonan vähemmän mairittelevista puolista jäävät käsittelemättä, eikä 1980-luvun sukupolvella ole Urkista omia muistoja.
”1980-luvun lapset ovat kuulleet vanhempien ja median kertomat anekdootit ja tarinat Kekkosen persoonasta ja tekemisistä. Ne nopeuttavat Kekkosen siirtymistä inhimillisestä henkilöstä myyttiseksi hahmoksi ja legendaksi”, sanoo Kallioniemi.
Legendan voimaan luotti myös Sammon markkinointijohtaja Pekka Törmälä.
”Tiesimme, että Kekkonen vetoaisi nuoriin aikuisiin. Heille Kekkonen on kulttihahmo, karismaattinen johtaja ja mielenkiintoinen persoona. Emme ajatelleet, että Kekkonen edustaisi suomettumista, itsevaltiutta tai pysähtyneisyyttä. Käytimme Kekkosta paitsi hänen kulttiarvonsa takia, myös siksi, että kortin valokuva Kekkosesta on niin upea”, Törmälä sanoo.
Niin, Kekkosen kuva. Kekkonen on graafisesti onnistunein presidenttimme. Kekkosen brändi on niin vahva, että jos polvelle piirtää tv-ruutulasit, jokainen suomalainen osaa kertoa, kenestä on kyse. Nerokkainkaan graafinen suunnittelija ei olisi voinut keksiä tehokkaampaa logoa: kaksi neliötä ja puolikaari.
Aalto-yliopiston graafisen suunnittelun professori Marjatta Itkonen on varma, että Urkin piirteet ovat siivittäneet tämän matkaan T-paitoihin ja tatuointeihin.
”Kekkosen ulkonäkö on iskevä ja graafisesti hyvin vahva. Se jää ensikatsomalta mieleen ja lähettää vahvan viestin. Samalla tavalla on kaupallistettu esimerkiksi Che Guevaran ja Leninin profiilit, jotka Kekkosen lailla ovat mieleenjääviä ja karismaattisia.” Voiko kukaan elossa oleva poliitikko brändätä itsensä yhtä vahvasti kuin Kekkonen? Itkonen miettii hetken.
”Jörn Donnerissa on potentiaalia.”
Maria Pettersson
Kuva Anna Mattsson
Kekkosen syntymästä tulee 3.9. kuluneeksi 110 vuotta.
