Perjantai-iltana keskustan trendibaarin edustalle on ripustettu monta tyyliteltyä pyörää.
Aiemmin fikseillä ajelivat vain polkupyörälähetit. Parin viime vuoden aikana fiksin on ottanut omakseen yhä useampi aina pitkän linjan pyöräharrastajasta entiseen skeittariin tai lippaotsaiseen hipsteriin.
Fiksi eli fixed gear tarkoittaa pyörää, josta ei löydy tavallisista pyöristä tuttua sirisevää vapaaratasta. Fiksiä ei voi ajaa polkematta, sillä takapyörän pyöriessä myös polkimet pyörivät. Siksi sillä voi ajaa myös taaksepäin.
Hyvän ajotuntuman lisäksi harrastajat pitävät fiksin etuna halpaa hintaa.
Fiksit ovat muoti-ilmiö, mutta oikeastaan niissä ei ole mitään uutta: sellaisia olivat kaikki polkupyörät ennen kuin vapaaratas keksittiin.
Harrastajien mukaan riippuvuutta aiheuttaa ennen kaikkea ketterän pyörän antama suora kosketus tien asfalttipintaan. Koska fiksillä ajaminen vaatii kaupunkiviidakossa tarkkaa tilanteiden ennakointia, intensiivisen fiksillä ajamisen sanotaan tuovan hienoja flow-kokemuksia.
Innokkaimpien mielestä fiksipyöräily on silkkaa zen-filosofiaa.
Vuonna 2004 Lotta Sundelin työskenteli Lontoossa pyörälähettinä. Fiksit ovat osa lähettien alakulttuuria, ja vielä muutama vuosi sitten Euroopassa oli Lotan mukaan helppoa bongata toinen lähetti missä tahansa.
Nykyään trenditietoiset hipsterit sotkevat merkkijärjestelmää. Lontoossa polkupyörälähetit edustavat alinta yhteiskuntaluokkaa, kun taas hipsterit innostuvat uusista muoti-ilmiöistä ja hankkivat heti kalliit ajovälineet.
Suomessa fiksipyöräily on lähinnä urheilua, vaikka on harrastuksella myös imagosyynsä.
”No, fiksit on muotia ja pojat tykkää teknisistä vehkeistä”, Sundelin naurahtaa.
Pyörä on myös tyylikysymys, myöntää Kallion Kumiluodissa häärivä Johannes Puirava. Itse laittamalla fiksistä saa omannäköisen ja normaalia kevyemmän.
Puiravan fiksiharrastus alkoi kavereiden innoittamana nelisen vuotta sitten. Pyöräilyn lisäksi hän pelaa fiksillä
pyöräpooloa. Siihen taaksepäinkin rullailevat fiksit sopivat hyvin.
Muutama vuosi sitten ensimmäisen fiksinsä koonnut Tuukka Ylä-Anttila innostui fikseistä luettuaan niistä internetistä.
Välillä fiksipyöräilijöitä kokoontuu ajamaan Käpylässä sijaitsevalle, Helsingin olympialaisia varten rakennetulle velodromille.
”Ne ovat sellaisia omia skaboja, ei mitään vakavamielistä”, Ylä-Anttila kertoo.
Lotta Sundelinin pyörä on niin sanottu sinkula: siinä on vapaaratas ja yksi vaihde. Sillä hän ajelee nyt viidettä vuotta. Fiksillä Sundelin ei suostuisi ajamaan:
”Se on liian vaarallinen, jos ajaja ei hallitse pyörää ja liikennesääntöjä erinomaisesti.”
Fiksin jarruttaminen tapahtuu skidaamalla eli siirtämällä painopiste etupyörälle ja lukitsemalla takapyörä. Tuukka Ylä-Anttilan mukaan suurin osa fiksipyöräilijöistä ajaa silti jarrun kanssa.
”Jarrullinen fiksi ei ole tavallista polkupyörää vaarallisempi.”
Yhtä mieltä harrastajat ovat ainakin siitä, että Helsingissä vauhtia jarruttavat lähinnä autojen ylivalta ja surkeat pyörätiet.
Reetta Haarajoki
Huuda fillari! FillariKampus -tapahtuma Kampin Narinkkatorilla autottomana päivänä klo 11-18.
Näillä pääset vauhtiin
– Etsi oman fiksin runkoa aluksi vaikka vintiltä tai sukulaisten varastoista. Rungoksi käyvät esimerkiksi vanhat kilpapyörät ja ratapyörät.
– Rungossa tulee ottaa huomioon, että dropit takahaarukassa ovat horisontaaliset. Tällöin saat säädettyä ketjujen kireyttä, kun siirrät takarengasta.
– Aloittelijan on hyvä kääntyä asiantuntijan puoleen. Esimerkiksi Kallion Kumiluodista voit saada hyviä pyöränrassailu-
vinkkejä.
– Kattavin fiksipyöräkeskustelu löytyy yksivaihde.netin keskustelupalstoilta.
– Sivustolla kannattaa vierailla, jos navat, rungot ja dropit menevät sekaisin.
Lähde: Johannes Puirava, Kumiluoti
Kuva Anna Autio
