Euroopan Unionin sotilaskomitean puheenjohtaja, kenraali Gustav Hägglund

T:Teksti:

Milloin ja mistä koulusta kirjoititte ylioppilaaksi?

Vuonna 1957 Svenska Normal Lyceumista.

Isänne oli kenraali. Oliko upseerin ura teille selviö?

Ei ollenkaan. Isäni suositteli liikemieheksi ryhtymistä (ala, jota hän halveksi), ja koulun ammatinvalintatesteissä suositukseksi tuli liikejuristi. Monet Kadettikoulun opettajista olivat vielä 1960-luvun alussa sodan karaisemia miehiä.

Vaikuttiko tämä millään tavalla opetukseen?

Aivan keskeisesti. Erityisesti opetuksessa korostuivat hengenvaara, käytännönläheisyys ja alaisista huolehtiminen. Tyypillinen ohje oli: Kouluta aina harjoittelemalla, puhekoulutus maksetaan kuolemalla.

Ensimmäisen vuosikurssin kadeteille järjestetään niin sanotut sarkatanssiaiset, joissa uudet kadetit pukeutuvat ensimmäisen kerran Akseli Gallen-Kallelan suunnittelemaan kadetin univormuun. Oliko teidän sarkatanssiaisdaaminne nykyinen puolisonne vai joku muu neito?

Oli ihan muu neito ja hyvännäköinen, hänkin.

Sotilasoppilaitoksena Kadettikoulussa oli kova kuri. Mutta toisaalta nuoret upseerit pystyvät huvittelemaan rajustikin. Onko jokin tilaisuus tai enemmän tai vähemmän virallinen juhlaperinne jäänyt mieleenne?

Loppiasjuhlat Tammisaaren upseerikerholla. Maan tyylikkäimmät. 250 vierasta juhlapuvussa kello 19.30-06.00. Samppanjaa, illallinen, tanssia, yöpalaa. Aloitin vänrikkinä tarjoilijana, etenin luutnanttina hovimestariksi, kapteenina pääsin jo pöytään istumaan, prikaatin komentajana säteilin isäntänä ja puolustusvoimain komentajana sain pitää kiitospuheen.

Palasitte Kadettikouluun opettajaksi 1960-luvun puolivälissä ja aloitte samaan aikaan opiskella valtiotieteellisessä tiedekunnassa. Kuinka sovititte yhteen valtsikan opinnot ja päivätyön armeijassa?

Minut vapautettiin lähes kaikkien peruskurssien opetuksesta ja osallistuin vain niiden tentteihin. Seminaariajat pyrin sovittamaan viikko-ohjelmiin. Gradua varten sain kahdeksi kuukaudeksi erityistehtävän pohjoismaisten kadettipäivien valmistelijana, mikä käytännössä mahdollisti kokopäiväisen keskittymisen graduun.

Mitä oppiaineita opiskelitte valtiotieteellisessä?

Poliittista historiaa, kansantaloustiedettä ja yleistä valtio-oppia.

Kuinka paljon olitte tekemisissä itseänne hieman nuorempien tavallisten opiskelijoiden kanssa?

Aika vähän, lähinnä vain seminaareissa.

Jäikö valtiotieteellisestä tiedekunnasta joku opettaja erityisesti mieleen?

Kansantaloustieteen professori Jouko Paunio laudatur-seminaareissa.

1960-luvun lopulla vasemmistolaisuus ja radikalismi alkoivat voimistua yliopistomaailmassa. Jouduitteko puolustamaan ammattianne ja arvojanne toisten opiskelijoiden keskuudessa?

Aika vähän.

Täydensitte opintojanne Yhdysvalloissa esiupseerien sotakoulussa 1972-73. Mitä teille Yhdysvalloissa opetettiin?

Amerikkalaisen Pisioonan, armeijakunnan ja armeijan johtamista ja taktiikkaa. Lisäksi suoritin Kansasin yliopistossa makro- ja mikrotalouden kurssit. Tärkein oppi oli kuitenkin: turvaa kotipesäsi.

Millainen henki vallitsi yhdysvaltalaisten sotilaiden keskuudessa tappiollisen Vietnamin sodan jäljiltä?

Vietnamin henki leijui vahvana läsnä joka ikisellä tunnilla. Valtaosa opiskelijatovereistani oli palvellut vähintään vuoden Vietnamissa. He olivat erittäin loukkaantuneita arvostelusta, jota heihin siihen aikaan kohdistettiin, eivätkä ymmärtäneet, miksi heitä syytettiin poliitikkojen päätöksistä.

Milloin tajusitte, että teistä on peruuttamattomasti tullut aikuinen?

Sen tajuaminen on vielä edessä.

Juhana Rossi