On 29. toukokuuta 1974. Neljätoista nuorta mies- tä on kokoontunut Jukka Miettisen kotiin. Miehet ovat homoja. Osa heistä on asunut ulkomailla ja osallistunut Yhdysvalloissa, Hollannissa ja Tanskassa julkiseen toimintaan vähemmistönsä puolesta. He ovat kokeneet 60-luvun radikalismin, kansalaisliikkeet ja esimerkiksi USA:n Stonewall-kapinan. Nyt he haluavat seksuaalista tasa-arvoa Suomeen ja päättävät järjestäytyä.”
SETA:n taustalla oli vuodesta 1968 toiminut maanalainen Psyke-järjestö. Siinä oli ihmisiä, jotka halusivat pysyä poissa julkisuudesta. Me halusimme protestoida sitä vastaan”, kertoo Olli Stålström, yksi SETA:n perustamisvaiheen aktivisteista.
Jukka Miettisen asuntoon kokoontuneiden miesten mielestä Psyke ry oli liian epäpoliittinen. He halusivat muutosta ja päättivät perustaa Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n eli SETA:n.
Paha ja sairas homo
Vuonna 1974 elettiin aikaa, jolloin homous oli juuri poistettu rikoslaista, eikä homous tai lesbous ollut rangaistavaa. Helsingissä ei kuitenkaan ollut vielä yhtään homo- tai lesboravintolaa saatikka julkista kokoontumispaikkaa, pidettiinhän homoja sairaina. Käytännössä seksuaaliset vähemmistöt elivät maan alla.
SETA:n tavoitteet olivat alusta alkaen selvät: ensin kaapista ulos, sitten homouden ja lesbouden sairasluokituksen poistaminen. Sen jälkeen puututtaisiin rikoslain ja lainsäädännön eriarvoisuuksiin: kehotuskieltona tunnetun sensuurilain sekä suojaikärajojen poistamiseen, seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän kieltämiseen, parisuhteiden virallistamiseen ja lopulta homoseksuaalisuuden käsittelemiseen kouluissa.
Ensimmäisenä toimintavuonnaan SETA oli hyvin miesvaltainen järjestö, mutta jo toisena vuonna naiset tulivat mukaan. Sukupuolten välinen yhteiselo ei kuitenkaan sujunut mutkitta. Varsinkin 80-luvulla mies- ja naisjäsenten välillä oli kitkaa. Lesbot kokivat itsensä miesten jyräämiksi ja olivat vähällä jättää koko järjestön. SETA:n rinnalle perustettiinkin oma Akanat-järjestö. Toisaalta myös homomiehet kritisoivat SETA:a liian korkealentoiseksi ja yhteiskunnalliseksi järjestöksi, joka ei kohdannut homojen arkea.
Tarja Halonen puheenjohtajaksi
Seksuaalisen tasa-arvon aatteelle oli heti yhteiskunnallinen tilaus. SETA aloitti puistomielenosoituksilla, mutta ei kestänyt kauaa, kun se temmattiin mukaan päättämään asioista. Tähän vaikutti sen ns. integraatioperiaate, pyrkimys yhteistyöhön kaikkien tasa-arvoa kannattavien instituutioiden ja järjestöjen kanssa. Tukijoiksi saatiin mielenterveysseura, sosiologian laitos, sosiaali- ja terveysministeriö ja – yllättävää kyllä – kirkko.
”Neljä ensimmäistä vuotta olivat todella ruohonjuuritason toimintaa”, Olli Stålström kuvailee. Riidoilta ei vältytty ja järjestön sisällä kinasteltiin muun muassa suhteesta asevelvollisuuteen ja sensaatiolehdistöön. Toiset olivat sitä mieltä, että lehdet käyttivät homoja hyväkseen sensaatiouutisissa.
Sisäisiä kinasteluja lievittämään haettiin vetoapua ulkopuolelta. Avuksi pyydettiin ihmisoikeusjuristit Tarja Halonen ja Leo Hertzberg sekä toimittaja Bo Ahlfors. Halonen toimikin SETA:n puheenjohtajana vuosina 1980-81.
”Ulkopuolisten tulo toimintaan onnistui erinomaisesti”, Stålström hehkuttaa. ”Sisäiset riidat ratkaistiin ja järjestön energia saatiin kanavoitua ulos.”
Aids sekoitti kaiken
Vuonna 1983 SETA joutui kriisiin. Kriisin nimi oli aids. Tuntematon uhka ja iltapäivälehtien skandaaliotsikot homojen taudista levittivät pelkoa sekä homo- että heteroyhteisöön. SETA:n palvelevaan puhelimeen tulevien soittojen määrä kymmenkertaistui.
”Se tuntui todella pahalta. Työ moninkertaistui, oli tehtävä erilaisia tiedotelehtisiä, neuvottava ihmisiä”, Olli Stålström pyörittelee päätään. ”Jouduimme hoitamaan työn, joka olisi oikeasti kuulunut valtiolle.”
Samalla kun työmäärä kasvoi, SETA:n tuloista katosi 90 prosenttia. Kolmesta työntekijästä jouduttiin irtisanomaan kaksi. Suurin tulonlähde katosi, kun SETA:n ylläpitämä Polin Disko lakkautettiin. Taudin pelossa SETA:n vuokrasopimus purettiin.
Taistelu aidsia vastaan oli kuitenkin käytävä. Vuonna 1984 lääkintöhallitukseen perustettiin SETA:n vaatimuksesta työryhmä, mutta ilman SETA:a, joka otettiin mukaan vasta myöhemmin, laajempaan työryhmään. Vuonna 1986 SETA perusti aids-tukikeskuksen. Tuolloin aidsin taakka SETA:n harteilla helpotti ja järjestö pääsi keskittymään taas perustehtäviinsä: seksuaaliseen tasa-arvoon.
”90-luvulla lähdettiin taas ajamaan perusaiheita. Nyt lähes kaikki keskeiset tavoitteet on saavutettu”, Stålström sanoo. ”Meidän ei enää tarvitse protestoida puistoja valtaamalla, vaan istumme ministeriöissä neuvottelupöydässä. Vielä on jäljellä asenteen muutostyö”, Stålström sanoo.
Ja asenteetkin muuttuvat. ”70-luvulla yli puolet suomalaisista vastusti homosuhteiden laillistamista, nyt yli puolet kannattaa.”
Juttua varten haastateltu Olli Stålström valmistelee historiikkia tänä vuonna 25 vuotta täyttävästä SETA:sta.
Lähteinä on käytetty lisäksi Jussi Nissisen haastattelua (Z-lehti 3/99) sekä muiden SETA:n toimintaan osallistuneiden haastatteluja.
Heikki Valkama
Kuva: SETAn arkisto
Mikä on homo?
Keskustelussa opiskelijahomojen- ja lesbojen kanssa tuli esiin, että tyhmiä opettajia ei enää haukuta homoiksi, vaan Miloseviceiksi. Asiaa kysyttiin Malmin ala-asteen kuudesluokkalaisilta, jotka homottelevat naapuriluokan opettajaa. Heitä pyydettiin kirjoittamaan vastaukset kysymyksiin, ”mikä on homo?” ja ”mikä on lesbo?” Suurin osa vastauksista oli asiallisia, joskin äärimmäisen seksi-keskeisiä.
Homoista:
”ovat kuin Aatami ja Eeva, mutta Aatami onkin vaihtanut Eevan toiseksi Aatamiksi.”
”Homo=mielenvikainen, joka rakastaa miehiä eikä naisia.”
”Sellaset kaks miestä, jotka rakastelee.”
”Homo on mies, joka harrastaa seksiä toisen miehen kanssa tai tykkää paljon toisesta miehestä.”
”Yleensä vaa haukutaa et homo on tyhmä, mut homo on biseksuaalinen mies, joka harrastaa seksiä miehen kanssa.”
”Homo tarkoittaa sitä, että mies pökki toista miestä perseeseen.”
Lesboista:
”Ovat kuin sisarukset tai naispuoliset kaverit, jotka ovat saman lailla kuin normaalit rakastavaiset.”
”Lesbo=mielenvikainen, joka rakastaa toisia naisia.”
”Lesbo tarkoittaa sitä, että nainen on naisen kaa ja ne käyttää tekokyrpää ja ne aina vuorotellen kismailee aina ihan fiilareissa.”
”Lesbo on tytön kanssa yhteisessä sängyssä harrastamassa seksiä.”
”Lesbot on naisia, jotka rakastaa naisia.”
SETA 1999 Seksuaalinen tasavertaisuus ry:n tavoitteena on tehdä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien asema tasavertaiseksi muiden kansalaisten kanssa. SETA tuottaa seksuaalisille vähemmistöille palveluita, joita yhteiskunta ei tarjoa tai jotka ovat puutteellisia. Näitä ovat muun muassa terveyskasvatus-, neuvonta- ja mielenterveystyö. SETA ry toimii kattojärjestönä 19 jäsenjärjestölleen, joista 12 on alueellisia järjestöjä. Jäseniä on noin 5 000. Toimintatapoja ovat yhteiskunnallinen vaikuttaminen, koulutus, tiedotus, sosiaalipalvelu ja yhteisöllinen työ. Vaikuttamisessa on pyritty erityisesti samaa sukupuolta olevien parisuhteiden virallistamiseen. Koulutusta on annettu erityisesti sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Sosiaalipalveluihin kuuluvat mm. sosiaalisihteerien työ, puhelinpäivystys, ja pienryhmät. Yhteisöllinen työ tarkoittaa juhlia, tansseja, kulttuuritapahtumia ja sen sellaisia.
Pilvi Torsti
