Pyydä japanilaista miestä kuvailemaan, millainen hänen ihannenaisensa on, niin saat kuvauksen suklaamainoksesta tutusta hahmosta. Kliseeltä kuin se kuulostaakin, valkeaksi puuteroitu, viehkeäliikkeinen geisha kummittelee yhä japanilaismiehen unelmissa: ihannenainen on tyttömäinen, keinotekoinen ja täysin miehen estetisoima.
Mutta geisha-ihanteeseen kuuluu muutakin kuin tyylitelty ulkokuori. Keskiajalta lähtien kurtisaanit ovat olleet miesten fantasiataiteilijoita, jotka eivät saaneet osoittaa tunteitaan. Ainoa tapa, jolla prostituoidun ja asiakkaan rakkauden sai tuoda julki, oli uhraus, seremoniallinen yhteisitsemurha, joka toimi puhtaan motiivin osoituksena.
Entä nykyaikana? Katoava perinne on korvautumassa yökerhoemäntien ja strippareiden tarjonnalla. Enää harva liikemies tuntee teehuone-etiketin. Kasvava eroottinen viihdytysala poikii silti ehtymättä johdannaisia entisaikojen ammattiviihdyttäjien lumemaailmasta: tyttömäisiä, keinotekoisia ja miehen estetisoimia.
Esimerkiksi torukot eli niin sanotut kylpytalot voivat olla sisustettuja lentokoneen interiööriksi, jossa tytöt ovat lentoemäntiä. Tenniskouluissa tennishameiset neidot taas käyskentelevät mailat kainalossaan ja poimivat näyttävästi palloja kentältä miesten nauttiessa katsomossa.
Onpa laitoksia, joissa miehet palaavat lapsuutensa turvallisuuteen tyttöjen huoltaessa heitä ja vaihtaessa heidän vaippojaan. Kun asiakas saavuttaa kliimaksin, tytöt teeskentelevät järkyttynyttä ja pyyhkivät sotkun tottuneesti.
Länsimaisin silmin moinen teatraalisuus on jo camp-huumoria. Epäaitouden arvostus konkretisoituu minihameisissa hissitytöissä, teenage talentos -laulajaidoleissa ja käytettyjen pikkuhousujen kolikkoautomaateissa.
Häpy ja häpäisty
Japanissa siirtyminen teini-ikäisestä tytöstä aikuiseksi naiseksi on äkkijyrkkä. Äitiys vie toiseen ääripäähän. Äiti on elämän tärkein hahmo, joka uhrautuu ja kärsii lapsiensa puolesta. Japanissa on kehittynyt oma äidin kärsimystä kuvaava nyyhkyelokuva, jossa häntä käytetään hyväksi ja petetään. Täydellisessä tear-jerkerissä, kolmen nenäliinan leffassa, äiti päätyy viihdyttämään amerikkalaisia miehittäjiä.
Äidin tenhovoima on myös seksuaalinen villitsijä. Sikäläisen Young Lady -lehden ohje naisille kuuluu: ”Katso miestä äidin silmin.” Aikuiset miehet hakevat lohdutusta imetysnostalgioista. Ei ole tavatonta, että aikamiespoika suutelee kunnioituksenosoituksena äitinsä sukupuolielimiä tämän ruumiinvalvojaisissa.
Mutta kun äidin viitta riisutaan, alta paljastuu demoni. Intohimoinen nainen kiehtoo mutta on pidettävä kurissa. Muuten miehuus on vaarassa – kirjaimellisesti, kuten käy Oshima Nagisan elokuvassa Intohimon valtakunta, jossa nainen leikkaa rakastajansa peniksen talteen.
Näistä lähtökohdista sikiää japanilaisen sadismin estetiikka, pahoinpideltyjen ja häpäistyjen naisten kauneus. Viihteessä, joka toimii miesten ehdoilla, uhrit ovat järjestään teinityttöjä, sairaanhoitajia tai vasta-naineita nuorikkoja.
Japanilainen naiskuva onkin länsimaisittain vähintään kieroutunut – freudilaisista tulkinnoista puhumattakaan. Mutta saarivaltion hengenperinnössä synnin käsite on tuntematon, joten yksilön karmivimmat fantasiat eivät herätä paheksuntaa.
Japani on kehittynyt toisaalta holhouksen, toisaalta aistillisen iloittelun ristiaallokossa. Sensuuri on epäloogista: naisia saa silpoa, mutta häpykarvoitusta ei saa näyttää.
Pahuus on taidetta
Seksi ja väkivalta ovat vanhastaan olennaisia osia ja lähes synonyymejä japanilaisessa populaarikulttuurissa. Vanhoissa puupiirroksissa esitetään raskaana olevien naisten vatsojen aukiviiltämistä. 1940-luvun nationalistipornossa japanilaisnaisia joukkoraiskaavat mustat miehittäjät. Nöyryytys jatkuu alastomien naisten raahaamisella halki mutaisten riisivainioiden.
Luomiskertomuksissa alkujumalatar Izanami synnyttää veljensä Izanagin siittämänä tulenjumalan – ja polttaa sukuelimensä. Ponnistuksessa näkevät päivänvalon metallin, saven ja veden jumalat oksentamisen, virtsaamisen ja ulostamisen tuloksena.
Länsimaalaisen on usein tyytyminen tuttuun virteen: väkivalta ja porno arvioidaan Japanissa puhtaasti esteettisin perustein – kunhan ne eivät toteudu reaalimaailmassa. Japanilaiselokuvissa gangsterit ovat ihailtuja pahuuden taiteilijoita. Tyyli ja kauneus puhdistavat julmuuden.
Seksuaalisesti ylikierroksilla käyvälle kuvastolle voi kuitenkin löytää yllättävän kotoisia vastineita. Pitkän eristäytymisensä jälkeen Japani on valikoivasti sulattanut aineksia kulttuuriinsa kaikkialta maailmasta, yhdistellyt niitä ensi katsomalta häkellyttäviin muotoihin – mutta vain muodon tasolla.
Länsimainen ihminen ymmärtää oudon risteytymän nähdessään, että hänen selvinä pitämänsä asiat ovat monimerkityksellisempiä. Pinnalliset lainat pakottavat pohtimaan niiden syvintä olemusta.
Teksti ja piirros Ville Tietäväinen
