Sankaritoimittajat

holappa_pienempi

Harva ammattikunta on jakautunut yhtä selvästi tunnistettaviin arkkityyppeihin kuin toimittajat. Selvästi suurin toimittajaryhmä koostuu kotimaantoimittajista, eli toimittajista, joilla ei ole erityisempää asiantuntemusta mistään aiheesta. Kotimaantoimittajan tehtävänä on tehdä täytejuttuja liikenneturvallisuudesta ja ammattikoulujen yhteisvalinnan tuloksista.

Kotimaantoimittajaa muistuttava ryhmä ovat pekkaniiraset. Ainoana erona näiden ryhmien välillä on se, että pekkaniiranen ei koskaan liiku Melkoniemeä suuremmissa väestökeskittymissä. Sen sijaan hiukan modernimpaa toimittajatyyppiä edustavat dokaamistoimittajat. Heidän suurin ambitionsa on päästä Nyt-liitteeseen kirjoittamaan reportaaseja omasta dokaamisestaan, Jussi 69:n dokaamisesta, Flow-festareilla dokaamisesta, dokaamisesta Kalliossa tai dokaamisesta yleensä.

Mikään näistä ryhmistä ei kuitenkaan nauti yhtä jakamatonta arvostusta kuin tutkivat toimittajat. Tutkiva toimittaja etsii kuitteja lautakasoista, hiillostaa pikkuvirkamiehiä vaikeasti hahmotettavista väärinkäytöksistä, ja jos ei muuta keksi, päättää osoittaa, että joku julkisen sektorin työntekijä asuu liian halvalla jossakin, yleensä Vantaalla.

 

Tutkivan journalismin arvostus kasvoi jyrkästi pari vuotta sitten. Silloin tutkivat sankaritoimittajat onnistuivat pitkäkestoisen taustatyön avulla paljastamaan, että Suomessa yritysjohtajat antavat rahaa oikeistopoliitikoille ja ammattiliitot vasemmistopoliitikoille. Kun tämä eliitin varjelema salaisuus viimein paljastui, alettiin me-diassa uhota tutkivan journalismin kunnianpalautuksesta. Oli kuulemma kriittinen journalismi tehnyt paluun.

Jää kuitenkin epäselväksi, mitä tutkivan journalismin uusi aalto on paljastanut yhteiskunnallisista valtasuhteista. Senkö, että Kyösti Kakkonen ei sittenkään, kaikkien oletusten vastaisesti, rahoita Yrjö Hakasen vaalikampanjaa? Vai sen, että moni johtaja asuu työsuhdeasunnossa?

Tutkiva journalismi on hyvin lähellä kotimaantoimittamista tai dokaamistoimittamista. Kaikissa näissä toimittaja yrittää kertoa jotakin maailman tapahtumista. Ongelma on kuitenkin siinä, että keskeisimpiä yhteiskunnallisia valtasuhteita ja muutosprosesseja ei voida typistää tapahtumiin.

 

En ole koskaan nähnyt suomalaisessa mediassa juttua siitä, miksi Suomen poliittisella eliitillä on niin vankkumaton luottamus uusklassiseen talousteoriaan. Myöskään montaa kriittistä juttua ei ole tehty sitralaisesta luovuus- ja innovaatiojargonista.

Ja miksi olisikaan, ne eivät ole tapahtumia. Sen sijaan toimittajia karkuun lyllertävä Arto Merisalo on tapahtuma.

 

Lauri Holappa

8 kommenttia

  1. happosai kommentoi 3 vuotta sitten:

    Poliittinen eliitti toteuttaa kyllä puhdasoppista keynesiläisyyttä eikä mitään talousliberaalia politiikkaa. Katainen ja Rehn puhuvat että Kreikka on pelastettava ”eurooppalaisen laman ehkäisemeksi”. Valtio ottaa 7 miljardia velkaa vuodessa, ja silti toimeentulotukea nostettiin. Valtio keksii tuen jolla Viking Linen kannattaa tilata uusi risteilijä että Masa Yardsin työpaikat säilyvät taantumaan yli. Trantechiltä tilataan vaunuja vaikka VR ei tarvitse niitä.

    Kun Kaiken kaikkiaan on helppo löytää lukemattomia esimerkkejä keynesiläisestä politiikasta, puhe eliitin talousliberaaliudesta kuulostaa melko ontolta.

    • VP kommentoi 3 vuotta sitten:

      Masa Yardsia ei ole ollut olemassa miltei 20 vuoteen…se on STX Europe nykyään! :-)

  2. Kauko Erkki kommentoi 3 vuotta sitten:

    Luulen, että sankaritoimittajien aikakausi ja lehdistön yleinen alamäki alkoi, kun toimittajat saivat naamansa jutun yhteyteen. Kaikki halusivat olla skuupin tekijöitä ja omien pikkupiiriensä kingejä. Jälki on sen mukaista.

  3. Kaisa kommentoi 3 vuotta sitten:

    Näin toimittajana voin sanoa, että en todella haluaisi naamaani jutun viereen. Nimettömyys olisi taivas. Ja kyllä -tähtään kunnianhimoiseen journalismiin.

  4. Nils kommentoi 3 vuotta sitten:

    Näin lukijana voin sanoa, että jättäisin Lauri Holapan sitralaista luovuus- ja innovaatiojargonia käsittelevän kriittisen jutun lukematta.

  5. Pekka Niiranen kommentoi 3 vuotta sitten:

    Sivistyksessäni on melkoinen aukko, jota pyydän tässä julkisesti anteeksi: en ole koskaan käynyt Melkoniemen kylässä. Maantieteellinen uutishankinta-alueeni Ylessä on tosin sen verran pieni (Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Venäjän Karjala eli Karjalan tasavalta), ettei eteläkarjalainen kylä siihen nykyisin kuulu. Sen voin kuitenkin sanoa, ettei paikkakunnan väestöpohja ole uutistyössä se ratkaiseva kriteeri; menemme sinne minne ”pitää” mennä. Se kuitenkin on minulle yhä arvoitus, kuka ihme on jutun kirjoittanut Lauri Holappa? Never heard before :)

    pekkaniiranen

  6. Maria Ruuska kommentoi 3 vuotta sitten:

    Hei, kiitos kaikille kommenteista!

    Lauri Holappa on Ylkkärin kolumnisti ja Helsingin yliopiston tutkija, jota kuvaillaan kolumnikuvan yhteydessä sanoin: ”Lauri Holappa on poliittisen taloustieteen tutkija ja rasittava jätkä”.

  7. toimittaja kommentoi 3 vuotta sitten:

    Eivät toimittajat kokemusteni mukaan halua kuvaansa lehteen, vaan toimituksen johto haluaa luoda henkilökohtaisia brändejä.

    Mitä tulee siihen, että toimittajat tavoittelevat skuuppeja, tilanne on minusta melkein päinvastoin. Nopeassa tiedonvälityksessä aika harva nimenomaan hakee skuuppeja, vaan useimmat tyytyvät virkamiesten, yritysten ja järjestöjen näkökulmiin.

    Skuuppi tarkoittaa tiedotusvälineen omaa uutispaljastusta. Media-alan sisällä oikea skuuppi on sellainen, jonka toiset tiedotusvälineet tunnustavat kreditoimalla sitä lähteenä. Tuollaista on syytäkin tavoitella.

Top