21. helmikuuta 2012
Teksti:

Kun katsomon valot alkavat himmetä, saan kakistettua sen ulos:

”Käytkö usein täällä?”

”Liian harvoin, olen nykyään paljon kotona. Ilman sinua en olisi varmaan lähtenyt”, sanoo vaalea seuralaiseni. Seuranhakuilmoituksen mukaan hän on ”esittävän taiteen ammattilainen”, mutta ruskeassa villatakissaan ja käsilaukussaan hän näyttää tavalliselta perheenäidiltä. Ehkä hän ei mulkaise pahasti, jos nauru pääsee teatteritreffeillämme väärässä paikassa.

Kokeelliseen ja poikkitaiteelliseen ohjelmistoon satsaava Kiasma-teatteri on syksystä lähtien laajentanut toimintaansa seuralaisvälitykseen. Escort-palvelussa katsoja saa haluamaansa esitykseen seurakseen taiteen ammattilaisen. Pakettiin kuuluu kahvikupponen, jonka äärellä taidekokemusta voi puntaroida esityksen jälkeen.

Kiasman jo autioituneessa kahvilassa paljastuu, että vaalea seuralaiseni Elina Latva on itse asiassa koko Escort-palvelun äiti. Performanssi- ja kehotaidetta tehneelle Latvalle yleisökontakti on työn suola.

“Teatterissa live-esitystilanne on minulle merkityksellinen. Saa viettää toisten ihmisten seurassa aikaa katsomalla elävää ihmistä. Pohdimme yleisötyön tekemistä Kiasma-teatterille, ja kahden ihmisen kohtaaminen tuntui jotenkin aidommalta kuin ryhmäkeskustelu.”

Viineriä mutustellessa tunnelma rentoutuu, ja puimme pian kiivaasti Kiasma-teatterin kevätkauden avannutta Tsehov-konseptia. Pilvi Porkolan ohjaus pohtii nykyteatterin suhdetta kanonisoituun kirjoittajaan. Miten Tsehovia tulisi esittää vuonna 2012, kun samovaarin porina, kuistilla huokailu, pitsiverhot ja tylsyys ovat muuttuneet pelkäksi nostalgiaksi?

Porkolan humoristinen tutkielma vakuuttaa seuralaiseni.

“Yhdyn Tsehov-konseptissa esitettyyn ajatukseen siitä, että tunteiden esittäminen näyttämöllä on kiusaannuttavaa. Olen käyttänyt Tsehovia opettaessani teatteri-ilmaisun perusteita kouluissa, mutta muuten perinteinen näyttämötaide ei ole omin lajini”, Latva pohtii.

Tsehov-konseptin karvalakkipäiset näyttelijät esittävät Lokki-näytelmästä pätkiä, joissa pitkästyneet henkilöhahmot jaarittelevat taiteesta. Sitten karvalakit riisutaan, ja näyttelijät jaarittelevat taiteesta omana itsenään. Esityksen jälkeen me katsojat jatkamme jaarittelua kahvion lämmössä.

Viinerin- ja kahvintuoksuisessa illassa uskaltaudun kysymään seuralaiseltani isoja kysymyksiä. Yhdessä esityksen Tsehov-lainauksista sanottiin, että pitää tietää, miksi kirjoittaa. Tietääkö Latva, miksi tekee taidetta?

“Tiedän, mutta sen kysymyksen esittäminen on iso osa taiteilijana olemista. Teatterin tekemisen kanssa olen jatkuvassa kriisissä.”

Miksi nykyteatteri kertoo aina teatterin tekemisestä?

“Hyvä kysymys. Esitystaiteilijana Tsehov-konseptin purkamisteema on minulle tietenkin kiinnostava, mutta mitä ajattelisi esityksestä isäni, jolla on hyvin raaka suhtautuminen teatteriin. Hän varmaan miettisi vain, miten jaksaa esityksen loppuun asti.”

 

Sanat Verna Kuutti, kuva Valtion taidemuseo / Kuvataiteen keskusarkisto / Pirje Mykkänen

Tsehov-konsepti Kiasma-teatterissa vielä 17., 18., 22., 24., ja 26.2. Lisätietoa Escort-palvelusta osoitteessa kiasma.fi/ohjelmisto/kiasmateatteri/escort