10. helmikuuta 2012

Kuka olisi uskonut, että 2020-luvun työmarkkinat ovat täynnä räätäleitä?

Ylioppilaslehdessä 2/12 kerrotaan VIP-sukupolvesta, joka haluaa kuluttaa itsensä näköisesti. Kaipaamme myös itsemme näköisiä opintopaketteja ja töitä. Joustavat työajat menivät palkan edelle, kun konsulttiyhtiö PwC kartoitti alle 31-vuo-tiaiden vastavalmistuneiden toiveita 75 maassa.

Veren makuisessa uhrautumisen työkulttuurissa ei ole mitään haikailtavaa. Osalla pari-kolmekymppisistä työelämän realiteetit ovat kuitenkin hukassa, sanoo haastattelemani kuluttajaekonomian yliopistonlehtori Minna Autio. Juuri rekrytoitu harjoittelija kertoo äkkiä tekevänsä kolmipäiväistä viikkoa, kun poikaystävä on Berliinissä. Projekteihin palkatut opiskelijat saattavat ilmoittaa loma-aikataulunsa työantajalle kysymättä, sopiiko ajankohta.

Samaan aikaan työnantajat perustelevat yt-neuvotteluita ja heppoisia pätkäsopimuksia liiketoiminnan sopeuttamisen ja jouston tarpeella. Kehityskulut liittyvät Aution mukaan toisiinsa: nuorten on aiempaa vaikeampaa päästä töihin hahmottamaan räätälöinnin rajoja.

Vuonna 2020 VIP-sukupolvi täyttää jo puolet tuoleista työpaikoilla. En silti jaksa uskoa, että haluamme kaikki silloin tehdä äkkilähtöjä kuukausien leppoistamisretriiteille, tai että kaikki työnantajat haluavat sysätä väkensä vuokrafirmaan ohimennen kertoen. Joustolla on sellainen piirre, ettei se oikein toimi yksipuolisesti ilmoittaen.

 

Veera Jussila