Kaappikodittomat
| 25. marraskuuta 2011 | Yhteiskunta | kommentit (2) |
Paula asuu lähtövalmiina tuttujen laina-asunnossa. Sitten hänen on ilmoittauduttava Helsingin kaupungille, ”irtolaiseksi”. Jari ja Jaana jakavat huoneen Jarin vanhempien luona. Vanhemmat toivoisivat, että asuntotilanne olisi kohentunut sitten heidän nuoruutensa, mutta ei.
Paula, Jari ja Jaana esiintyvät Pesäpuu hukassa -dokumentissa, jonka voi katsoa Ylen Elävässä arkistossa. Vuosi on 1985. Sen jälkeen collegepaidat ovat kuolleet sukupuuttoon, mutta Helsingin asuntopula on vain kärjistynyt.
Nuorisoasuntoliitto arvioi kodittomia nuoria olevan jo tuhansia. Piiloasunnoton saattaa virallisesti asua vanhemmillaan, eikä yhteiskunnan papereissa silloin lue kaverin sohvaa. Helsingissä muuttamisen vaikeus venyttää jo nuorten itsenäistymistä.
Suomessa ollaan ahkeria hankeihmisiä, ja meillä on myös Nuorten tuetun asumisen kansallinen hanke 2008–2011. Sen toimenpiteillä ei kuitenkaan muuteta metropolialueen rakentamista tai muuttovirtoja. Jotenkin hymähdyttää, että jo vuoden 1985 muovisankaisten silmälasien takana kaipailtiin ”tonttipolitiikan” muutoksia.
Usein ongelmien vakavasti ottaminen edellyttää numeroita. Piiloasunnottomuus huutaa lisää tutkimusta jo kodittomuuteen liittyvän leimankin häivyttämiseksi. Valelääkärit ovat puhkaisseet kuplan terveydenhuollon valvonnassa. Vähemmän lööppejä syntyy valekodeista. Sellaisessa asuva ei leiki muiden terveydellä. Hän vain piilottaa asunnottomuutensa, vielä.
Veera Jussila
“tilanne on vain kärjitynyt vuodesta 1985″.
Anteeksi? Mukava kuulla, niinkuin jutun lopusta selviää, että Helsingissä on satoja vapaita vuokra-asuntoja tyhjillään opiskelijoille, ja että nyt ollaan jopa tilanteessa jossa lähiöasunto tai soluasunto eivät kelpaa.
Vuosikymmenten jälkeen nuorten asuminen Helsingissä on viimein kunnossa, mikä on hieno asia, ja minkä olen lasteni sukupolven asumista ihastellessani kyllä itsekin huomannut.
Setämäisyyden uhallakin muistutan, että 80-luvulla Helsingin metsät olivat täynnä telttoja ja kojuja, ja Ruotsalaiste teatteria kiersi öisin pahvinpaloilla nukkuvien joukko. Nyt sekä opiskelijoilla on jopa nirsoiluun varaa (arkkitehtuuri on tärkeää, Jeesus), ja puliukoillakin katto pään päällä.
Nuorisoasuminen on paremmassa jamassa kuin koskaan ja paremmassa jamassa kuin missään muualla maailmassa. MOT, ja hyvä niin.
Eiköhän jotain todellisiakin ongelmia olisi olemassa?
Itse jouduin lähtemään karkuun väkivaltaisesta avioliitostani syksyllä 2008. Ensimmäinen järkytys oli, etten päässyt turvakotiin koska pk-seudulla ei kuulema ole resursseja ottaa sinne lapsettomia naisia. Sain kunnalta maksusitoomuksen asunnottomien asuntolaan, johon ei saanut tuoda omia tavaroita ja jossa oli portaat, joita en pystynyt liikuntarajoitteeni vuoksi kulkemaan. Yritin hakea asuntoa niin ylioppilaskunnalta, kaikilta pk-seudun kunnilta, seurakunnalta, opiskelija-asuntosäätiöltä, nuorisoasuntosäätiöltä, muilta säätiöiltä, osakunnilta, satolta, vvo:lta kuin yksityiseltäkin. Maksimivuokra, jonka jotenkin olisin pystynyt maksamaan oli 500e (mille monessa paikassa naurettiin räkäisesti). Puoleen vuoteen mistään ei löytynyt asuntoa, ei edes hätämajoitusta, vaikka yritin soitella aktiivisesti. Esimerkiksi kunnalla suhtauduttiin rajoituksiini (1. kerroksen asunto tai hissillinen talo, hyvät kulkuyhteydet koska liikkuminen on vaikeaa jne.) juuri niinkuin edellinen kommentoija eli hienosteluna, vaikka minulla oli kaikista asioista lääkärintodistukset. Puoli vuotta punkkasin kavereiden solukämppien lattioilla ja välillä lähdin myös Pohjanmaalle vanhempien luokse, vaikka en silloin tietysti päässytkään kouluun tai lääkäreihin. Lopulta, puoli vuotta myöhemmin, sain asunnon opiskelijasäätiöltä.
Joka syksy lauma opiskelijoita on hätämajoituksessa eli opiskelijoita nukkuu lattialla parikymmentä/asunto, jotta pääsevät käymään koulua. Kesken lukuvuottakaan on turha kuvitella saavansa heti solukämppää. Niitä ei todellakaan ole tyhjillään, eikä hätämajoitustakaan ole tarjolla kesken vuotta.
Juttu on vähän samanlainen kuin se, että pk-seudulla on kunnilla satoja esteettömiä asuntoja, joihin otetaan myös terveitä asukkaita koska vammautuneita ei ole löydetty asukkaiksi. Samaan aikaan kymmeniä vammaisia asuu esteellisissä asunnoissa, liian suurissa tai pienissä asunnoissa tai tuttaviensa luona koska kunnalta ei löydy mitään sopivaa. Joko viranomaiset valehtelevat tai asuntojen välityksessä jokin mättää ja pahasti.
Haluaisin muistuttaa, että asunnottomia on pk-seudulla edelleen tuhansia ja vaikka heidät nykyään ajetaan pois metsistä tai nukkumasta kaduilta, heille ei todellakaan myöskään järjesty kattoa päänpäälle. Omakin maksusitoomus asuntolaan oli varsinainen lottovoitto, eikä sinne otettu kuin “menestyviä” asunnottomia -ei siis puliukkoja tms.