29. syyskuuta 2011
Teksti:

Eläinaktivisti Saila Kivelä on yksi sikakohun syntipukeista. Hänelle vaaditaan vankeusrangaistusta videokuvaamisen vuoksi.

Jari Koskinen. Ai kuka?

Harva tuntee nimen, vaikka ky­seessä Suomen nykyinen maa- ja metsätalousministeri. Edellisen hal­lituksen aikana kaikki tiesivät, kuka on Sirkka-Liisa Anttila (kesk).

”Koskisen ei tarvitse hirveästi ponnistella ollakseen parempi mi­nisteri kuin aikaisempi”, sanoo Saila Kivelä.

Hänkään ei heti muistanut nykyis­tä ministeriä. Tällä hetkellä Kivelän, 24-vuotiaan helsinkiläisen valtio­tieteiden opiskelijan, nimi tunnetaan paremmin kuin Koskisen.

 

Kaksi vuotta sitten Anttilan päätä vaadittiin vadille. Syy on osin Kive­län ja hänen kaveripiirinsä, jotka kä­vivät öisin kuvaamassa sikatiloja ym­päri Suomea.

Aktivistit selvittivät tilojen sijainnit, ajoivat paikalle ja kävelivät kameroi­neen sisään. Murtautua ei tarvinnut, sillä ovet olivat lähes poikkeuksetta avoinna. Jos sikala oli lukittu, he jättivät sen rauhaan.

Kiinnijääminen jännitti, mutta niin ei käynyt kertaakaan. Ilkivaltaa ei tehty, vaan sattumanvaraisesti va­lituilla tiloilla ainoastaan dokumen­toitiin eläinten elinoloja.

Suorasta toiminnasta huolimatta sikatyttöjen ja -poikien motiivit olivat erilaisia kuin vaikkapa kettutyttöjen.

”Me haluamme vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Eläinten vapautuk­sen motiivina on tarhojen toiminnan hankaloittaminen. Meidän tarkoi­tuksenamme on jakaa tietoa. Haluamme ihmisten näkevän, millaisissa oloissa eläimiä kasvatetaan.”

Kolme kuukautta ja 30 sikatilaa myöhemmin monet järkyttyivät nä­kemästään, kun Oikeutta eläimille -järjestö julkisti kuvamateriaalin. Si­kakohu oli valmis, parahiksi joulun kinkkukauden alla.

 

Kivelästä tuli vegaani 20-vuotiaana, kasvissyöjä jo lukiossa. Myös hänen siskonsa ja äitinsä ovat vegaaneja, isä puolestaan ”kotivegaani”. Perhe on tukenut, mutta ollut myös huolissaan aktivistitoiminnan mahdollisista seu­raamuksista.

”He kyllä ymmärtävät tosi hyvin, miksi teen tätä.”

Kivelä kertoo, että hänestä tuli järjestöaktiivi, koska hän ei voinut hyväksyä eläinten hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. Eläinsuojelujärjestöt eivät tarjonneet samankaltaisia vai­kutusmahdollisuuksia kuin eläinoi­keusjärjestöt. Kivelä kaipasi konk­reettisia tekoja.

”Vika piilee rakenteissa, jotka sal­livat, että joitakin olentoja pidetään epätasa-arvoisina verrattuna toisiin.”

Opiskelu on auttanut käsittämään syy- ja seuraussuhteita. Olennaista oli­si, että jokainen ymmärtäisi itse oman roolinsa elintarvikkeiden kuluttajana.

”Ei jokaisessa puheenvuorossa tarvitse parantaa maailmaa. Uskon enemmän siihen, että ihmiset teke­vät muutoksia omassa elämässään, kuin siihen, että tuotannossa tapah­tuu radikaalia muutosta. Kampanjan jälkeen olemme saaneet paljon pa­lautetta ihmisiltä, jotka ovat ryhty­neet kasvissyöjiksi.”

 

Kuvausprojekti oli vastaisku maa- ja metsätalousministeriölle, joka myön­si neljännesmiljoonan valtionavus­tusta sianlihan imagon parantamisek­si. Markkinointihankkeen takana oli Suomen Sikayrittäjät, ja summalla toteutettiin Possupedia-sivusto.

”Tuntui absurdilta, että veron­maksajien rahoja käytettiin imagon­kohotukseen kaupallisella alalla, jota jo entuudestaan tuetaan runsaasti”, Kivelä perustelee.

Kun Kivelä puhuu tehotuotanto­eläimistä, hän puhuu kuolemaantuo­mituista. Sikatiloilla käyntien jälkeen ei ollut helppoa palata normaaliin ar­keen.

”Kyllä se iski vasten kasvoja, mikä siellä odotti. Piti vain keskittyä ku­vaamiseen eikä omaan pahaan oloon. Kaikista järkyttävimmistä tapauksis­ta teimme eläinsuojeluilmoituksen heti käyntimme jälkeen.”

Se oli turhaa. Useista ilmoituksis­ta huolimatta vain yksi tarkas­tuseläinlääkäri vastasi. Hänen mu­kaansa kaikki oli kunnossa. Kun aktivistit kävivät samalla tilalla uu­destaan, mikään ei ollut muuttunut.

 

Tapauksen oikeuskäsittely alkaa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa Salossa lokakuun lopulla, mutta vas­taajina eivät ole sikatilalliset.

”Kiistän kaikki syytteet”, Kivelä vastaa.

Häntä ja toista julkisuuteen astu­nutta aktivistia Karry Hedbergiä syy­tetään kymmenestä julkisrauhan häiritsemisestä ja 12 törkeästä kunnianloukkauksesta. Rahakorvausten li­säksi Hedbergille vaaditaan ehdotonta ja Kivelälle ehdollista vankeutta.

Syytteitä osattiin odottaa, mutta ei näin kovia.

”Se ei tunnu lainmukaiselta. Tilal­liset eivät poliisikuulustelupöytäkir­jojen mukaan edes huomanneet käyntejämme. Törkeä kunnianlouk­kauskin tuntuu älyttömältä, koska meitä ei syytetä siitä, että kuvamate­riaalimme olisi valheellista.”

Kaikesta huolimatta Kivelä tekisi kaiken uudestaan, mutta paremmin. Projektin aikana vapaaehtoisista ak­tivisteista kehittyi kampanjoinnin puoliammattilaisia.

”Nämä ovat asioita, jotka ihmis­ten tulee ehdottomasti tietää. ”

Sanat Marko Ylitalo
Kuva Pietari Hatanpää
Kuvankäsittely Otto Donner

www.sikatehtaat.fi
www.possupedia.fi