Saana Sandholm, 41
”Kalevala-koruissa kiehtoo se, että ne ovat hautalöytöjä ja niihin liittyy tarina. Joku kauan sitten elänyt on käyttänyt samanlaisia. Koruissa minulla oli aiemmin pronssikausi, mutta nyt suosikkini on modernimpi Anna-koru. Käytän aina koruja kodin ulkopuolella ja minulla on taipumus hippihörhövaatteisiin.”
Elli-Noora Virkkunen, 25
”Olen korufriikki, minulla on satoja koruja. Lempikoruni on käärmesormus, vaikka oikeasti pelkään käärmeitä tosi paljon. Sain sen vanhemmiltani 13 vuotta sitten, ja se on sormessani aina. Otan sen hetkeksi pois ainoastaan silloin, kun laitan käsirasvaa. Vuosien aikana sormeni on mukautunut ja on käärmeen kohdalta ohuempi.”
Maija Auramies, 28
”Olen kai aika stereotyyppinen folkloristi: käytän paljon kansanperinnehenkisiä vaatteita ja asusteita lapikkaista pirtanauhoihin. Lempikoruni on riipus, jonka löysin lapsuudenkodistani. Taiteilija-isotätini myi näitä liikkeessään. Se on vanhaa mallistoa, en ole nähnyt samanlaista. Pidän siitä, että koru on patinoitunut, en halua kiillottaa sitä.”
Laura Oksanen, 24
”Nykyisin folkeilla näkee trendikkäitä neonvärejäkin. Omaa tyyliäni kuvailisin jonkinlaiseksi pikkutytön ja karskin työmiehen sekoitukseksi. Yleensä en tykkää Kalevala-korujen rönsyilevyydestä, mutta poikkeus on kandinlahjaksi saamani Runoratsu, joka on pelkistetympi. Se on kirjoittajan amuletti, sillä toivon, että minusta tulee kirjailija.”
Kaarina Koski, 42
”Kalevala-korut eivät liity erityisesti folkloristeihin. Silti puolet koruistani on niitä, sillä pidin palstaa Pirta-lehdessä ja sain kirjoituspalkkioina Kalevala-koru-lahjakortteja. Pidän niiden kiemuraisuudesta. Muissakin koruissani on samanlainen muotokieli. Teen pitkistä riipuksista ajanmukaisempia tekemällä ketjuun solmun niskan taakse.”
Riikka Kiuru, 30
”Halusin erilaisen kihla- ja vihkisormuksen. En käyttäisi sileää sormusta tai kiviä ja kultaa. Tykkään Kalevala-korujen vanhasta designista. Vastakkain olevat hirvenpäät ovat kihlautumissymboliikkaa ja vihkisormus valittiin siten, että se sopii hirvisormuksen kanssa. Folkloristeissa on paljon individualisteja, mutta kyllä me humanisteilta näytämme.”
Sanat: Elina Loisa
Kuvat: Teemu Granström
