17. helmikuuta 2011
Teksti:

Tunisian kansannousu alkoi opiskelijan polttoitsemurhasta. Tahririn aukiolla tapeltiin ja luettiin tentteihin. Opiskelijat osoittavat mieltään Jemenissä ja Algeriassa ja keräävät rivejään Jordaniassa ja Syyriassa. Kansannousujen syyt ovat monimutkaisia ja niihin osallistuu erilaisista taustoista ponnistavia ihmisiä, mutta tärkeässä roolissa ovat turhautuneet opiskelijat.
Arabimaailmassa yliopisto-opiskelijoiden määrä on kymmenen vuoden aikana noussut 250 prosenttia. Työmarkkinat eivät ole pysyneet koulutuksen tahdissa: fiksuille ja kielitaitoisille opiskelijoille ei ole töitä, saati koulutusta vastaavia töitä.
Yliopisto-opiskelijat ovat tottuneita tiedonhankkijoita ja osaavat kyseenalaistaa vallitsevat ajattelutavat. Heillä on verkostoja kotimaassa ja ulkomailla. He seuraavat joka päivä Twitterin, Facebookin ja blogien avulla sitä, mitä saman alan opiskelijoille on tarjolla muualla maailmassa. Netin kautta käy sietämättömän selväksi, että samoja tenttikirjoja demokraattisissa maissa pänttäävillä kavereilla on paremmat tulevaisuudennäkymät.
Seuraava kapina saattaa kyteä Kiinassa, jonka yliopistoista valmistui viime vuonna 6,3 miljoonaa opiskelijaa. Heistä 1,8 miljoonaa valmistui työttömyyteen. Sosiologi Lian Si on tutkinut Pekingin vastavalmistuneita ja kirjoittanut kirjan Ant Tribe. Kirjan myötä maailma sai tietää Pekingin ympärille kasvaneista nuorten akateemisten työttömien slummeista, joissa puoli miljoonaa vastavalmistunutta kituuttaa eteenpäin. Älykkäät ja työntekoon motivoituneet mutta nälkiintyneet nuoret aikuiset jakavat huoneen tusinan muun kanssa ja etsivät mitä tahansa työtä.
Kaksi kuukautta sitten Valko-Venäjällä opiskelijat taistelivat saadakseen maahan demokratian, mutta saivat vain turpaansa. Valkovenäläisten taistelu unohtui, kun Egypti alkoi kiehua. Valko-Venäjää ei kuitenkaan saa unohtaa, sillä opiskelijat yrittivät kaataa diktaattoria omalla takapihallamme. Minskiin on Helsingistä sama matka kuin Rovaniemelle.

Maria Pettersson