21. tammikuuta 2011
Teksti:

Sihteeri, poliittinen neuvonantaja, terapeutti, kaljaseura, autonkuljettaja ja lähetti, kuvailee erään SDP:n kansanedustajan avustaja kollegoidensa tehtäväkirjoa.

Kansanedustajilla on vuodesta 1997 alkaen ollut mahdollisuus palkata henkilökohtainen avustaja, jonka palkan maksaa eduskunta. Palkka ei ole kaksinen, työsuhdekin hiukan erityislaatuinen, mutta aitiopaikka Arkadianmäen arkeen erinomainen.

Tyypillinen avustaja on noin 25-35-vuotias hiljattain valmistunut valtiotieteiden maisteri. Joukossa on paljon myös vanhempia konkareita, muilta aloilta valmistuneita ja opiskelijoita. Yksi heistä on tuotantotaloutta opiskellut tamperelainen Tommi Uitti, 32, joka toimii kokoomuksen Arto Satosen avustajana. Satosen ja Uitin yhteinen taival alkoi nelisen vuotta sitten, kun Uitti toimi Satosen kampanjapäällikkönä vaalityössä. Satonen lupasi, että jos hän pääsee läpi, on avustajan paikka Uitin.

”Aamuisin ensin soi herätyskello ja sitten katson, mitä edustaja on tekstannut”, Uitti kertoo.

”Hän herää yleensä vähän ennen minua ja tekstaa sitten päivän työtehtäviä.”

Ennen Ylioppilaslehden haastattelua puolilta päivin Uitti on osallistunut jo AIR:in, eli Avustajat ilman rajoja -yhteistyöjärjestön kokoukseen, valmistellut iltapäiväpalaveria ja keskustellut Satosen kanssa useita kertoja puhelimessa. Viime vuonna Uitti toimi AIR:n puheenjohtajana.

Eduskunta-avustajien toimenkuvissa on eroja. Monet kirjoittavat puheita, etsivät tietoa, hoitavat kalenteria ja kestittävät vieraita. Erään kokoomusavustajan työtehtäviin kuuluu kansanedustajan kravattien solmiminen, toisen tehtävälistalla on edustajan Facebook-profiilin päivittäminen. Eräs edustaja pyysi avustajaansa menemään puolestaan hierojalle, kun ei itse ehtinyt paikalle. Avustajan tehtäviin kuuluu usein myös kansanedustajan sähköpostiliikenteen hoitaminen.

”Siksi eduskunnassa suositaan henkilökohtaisemmissa asioissa tekstiviestejä”, Uitti naurahtaa.

Uitin mielestä olisi tärkeää määritellä työtehtävät selkeästi. Eduskunta-avustajat eivät ole verovaroilla kustannettuja henkilökohtaisia nakkikoneita. Ei ole oikein, että avustajaksi palkattu maisteri toimii lastenvahtina tai pesulasta vaatteita hakevana juoksupoikana. Vaalien lähestyessä kansanedustajalle saattaa syntyä myös kiusaus käyttää avustajaa vaalityössä.

Suhde kansanedustajaan käy helposti symbioottiseksi. Silloin syntyy myös ristiriitoja. Niiden selvittelyä ei auta se, että kansanedustajilla ei välttämättä ole ollenkaan aiempaa esimieskokemusta tai -koulutusta. Koska työsuhde on poliittiseen yhteistyöhön perustuva, eduskunnan työsuojeluvaltuutetun on vaikea selvittää tulehtunutta tilannetta. Moni avustaja tiedostaa tilanteen ja jättää napisematta, kun edustaja soittaa kesken loman tai kun työt venyvät omalle ajalle.

”Jos kansanedustaja on työnarkomaani, voi avustaja olla pulassa, kun työaika menee koko ajan yli”, Uitti sanoo. Avustajille ei makseta ylityökorvauksia, kuten ei kansanedustajillekaan. Omalle ajalle venyvä työ on kuitenkin helpompi hyväksyä, jos tekee kutsumustyötä lähes kuudella tuhannella eurolla kuussa. Avustajan palkka on noin 2200 euroa.

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on sitä mieltä, että työnjohtovallan pitäisi olla eduskuntaryhmällä, ei yksittäisellä kansanedustajalla. Osittain samaa mieltä oli hiljattain mietintönsä jättänyt Seppo Kääriäisen johtama työryhmä, joka pohti avustajien asemaa. Työryhmä ehdottaa ensi vaalikaudelle kokeilua, jossa eduskuntaryhmät palkkaisivat eduskunta-avustajat ja työtehtävät jakaantuisivat tarpeen mukaan ryhmän sisällä. Työryhmässä oltiin myös sitä mieltä, että kansanedustajien mahdollisuutta osallistua esimieskoulutukseen tulisi parantaa. Pomo-oppi saattaisi parantaa työsuhteen pelisääntöjä ja kitkeä avustajiin kohdistuvaa seksuaalista häirintää.

Eduskunnan tasa-arvoselvityksen mukaan avustajista häirintää oli kokenut 13 prosenttia. Kristillisdemokraattien Leena Rauhalaa avustanut Säde Johanna Westerlund toivoi viime kesänä Helsingin Sanomien yleisönosastolla eduskunnan vitsiniekoilta sosiaalista pelisilmää. Hän piti mauttomana joidenkin mieskansanedustajien tapaa kommentoida tulevaa iloista perhetapahtumaa letkautuksin: ”Kuka sen isä on” tai ”En tunnusta isyyttä”.

Vaikka monet kansanedustajien avustajista ovat vasta työuransa alkupuolella, on reilun parin tonnin palkka alhainen.

”Moni myy työpanoksensa halvalla”, sanoo Suomen Valtiotieteilijöiden liiton lakimies Petri Toiviainen. Hän katsoo, että monien eduskunta-avustajien työ on asiantuntijatyötä, josta sopiva palkka olisi uransa alkuvaiheessa olevalle noin 2700 euroa. Käytössä ei ole ikälisä- ja vaativuustasojärjestelmää. SDP:ssä laskettiin keväällä, että heidän avustajajoukossaan oli viisi henkilöä, jotka olivat työskennelleet tehtävässä yli kymmenen vuotta.

Teekkaritaustainen Uitti pitää avustajakokemusta omana yhteiskunnallisena korkeakoulunaan. Työ on kutsumus.

”Jos täällä on avoin ja osallistuu moniin asioihin, on mahdollista saada paljon sisäpiirioppia siitä, miten yhteiskunta toimii.”

Ylioppilaslehden haastattelemat monet avustajat kehuvat työn monipuolisuutta ja verkostoitumismahdollisuuksia. Glamouria työssä on kuitenkin vähän. Avustajat päivystävät harvoin edustustilaisuuksissa ja eduskunnan saunaankin he saavat mennä vain istuntopäivien ulkopuolella.

Maria Ruuska

Kuva Hanna Siira