05. maaliskuuta 2010
Teksti:

Ellen Jokikunnas kuuluttaa ohjelman menevän mainoskatkolle. Antti Tuisku poistuu lavalta suoraan takahuoneeseen.
Siellä hän ei pysty enää pidättelemään. Itku tulee.
Antti ei ymmärrä, miksi hänelle ollaan noin tylyjä. Ei ole hänen vikansa, että tekniikka temppuili. Mitä hän sille olisi voinut – kaksikymppinen poika, joka muutama kuukausi sitten täytti Siwan hyllyjä Rovaniemellä.
Nyt tuomarit ovat lytänneet hänet miljoonan tv-katsojan edessä. Tuisku on aivan varma, että tähän päättyy hänen kilpailunsa. Ja uransa.
”Saanko mä sun nimmarin?” liituraitapukuinen bisnesnainen keskeyttää oululaisen hotellibaarin sohvalla muistelevan Antti Tuiskun.
”Mun poika ei varmasti usko, että näin sut täällä! Kyllä mäkin tykkään sun joululevystä!”
Tuisku kirjoittaa tottuneesti omistuskirjoituksen, raapaisee nimmarin ja sydämen sen perään. Nainen poistuu tyytyväisenä.
Tuisku hörppää teetä ja palaa kuuden vuoden takaisen Idols-semifinaalin tunnelmiin.
”Se oli kova kokemus, mutta samalla yksi hienoimpia opetuksia. Silloin takahuoneessa tajusin, että kestän mitä ikinä tulee. Kenellekään meistä ei anneta sellaista kuormaa kannettavaksi, jota ei pysty kantamaan.”

Vuosi 2010. Viisi studioalbumia ja yksi kokoelma. 200€‰000 myytyä levyä.
Tunnustetaan se yhdessä: Kukaan ei uskonut, että Antti Tuisku pääsee niin pitkälle.
Hänessä oli jo lähtökohtaisesti paljon pielessä. Ensinnäkin Tuisku on Idols-tuote ja pikkutyttöjen suosikki. Eivät sellaiset kestä.
Toiseksi hän tekee tanssittavaa popmusiikkia. Ei sellaista kukaan kuuntele, etenkään suomeksi laulettuna.
Kolmanneksi Antti Tuisku itse. Lapsenkasvoinen, Rovaniemen murretta puhuva, kimeä-ääninen, irtolanteinen lauluhamsteri. Mikä se oikein kuvittelee olevansa? Suomen Justin Timberlake?
Ei onnistu.
Moni ajatteli, että Antti Tuisku unohtuu musiikkihistorian alaviitteeksi heti, kun uusi Idols-kausi tuo uudet anttituiskut.
Ei se mitään. Niin uskoi Antti Tuiskukin.
”Kun tuli ensimmäinen ja vielä toinenkin meidän jälkeinen Idols, katsoin niitä vähän kädet hiessä, että tuleeko sieltä uusia tyyppejä, jotka kilpailevat kanssani samalla pelikentällä.”
Valokeilaan asteli nössö uskisrokkari ja kalpea hevitenori, muttei uutta anttituiskua. Sellaista ei ole löytynyt levy-yhtiöiden talleistakaan.
Ei, vaikka Tuisku avasi pelin ja näytti, että miespuolinen popartisti voi myydä Suomessa 70€‰000 levyä suomenkielistä tanssipoppia.
Kukaan ei ole syrjäyttänyt Antti Tuiskua.

Toisaalta kuka popkuninkaaksi haluaisikaan? Ensimmäisistä Idols-näyttäytymisistään lähtien Tuisku on ollut julkinen sylkykuppi.
Jokaista ihailevaa pikkutyttöä kohti on kovaääninen vihaaja, joka haukkuu Tuiskun musiikin, persoonan, ulkonäön, käytöksen ja fanit.
Homottelun ja mollauksen lisäksi Tuiskun kiusaajat ovat nähneet mitä kekseliäintä vaivaa. Viime vuonna joku viitseliäs hakkeroi Spotifyssa Tuiskun Minun jouluni -levyn nimeksi ”Minun pedofiliani”.
Suomen populaarikulttuurin historia ei tunne toista yhtä ruoskittua artistia.
Miten sellaista kestää?
”Miulla on alusta asti ollut terve suhtautuminen työhön.”
Värikkääseen raitapaitaan ja mustavalkoraitaiseen pipoon pukeutunut poppari on saanut teensä juotua. Nyt hän räpeltää puolihermostuneesti eteensä sattunutta pöytälamppua.
”Kavereilleni olen Antti Tapani, mutta kun teen työtäni, sen tekee Antti Tuisku. Voi kuulostaa hullultakin, mutta osaan suhtautua itseeni vähän ulkopuolisena henkilönä. Jos Antti Tuiskusta kirjoitetaan, en automaattisesti koe, että siinä puhutaan minusta.”
Sen huomaa haastattelutilanteessakin. Kun kysymykseen voi vastata poptähden rutiinilla, Tuisku puhuu yleiskieltä.
Jos kysymys on henkilökohtaisempi tai haastavampi, murre vahvistuu. Verbien konsonantit tuplaantuvat, sanoihin putkahtelee h-kirjaimia ja muuttuu mieksi.
Tuisku vakuuttaa, että hänen persoonastaan ja tyylistään tehdä töitä saa olla vaikka sataa miljoonaa eri mieltä. Hän kutsuu sitä jopa vahvuudekseen.
”Jos jollakulla on intressi haukkua minut alimpaan maanrakoon, se kertoo siitä, että kosketan häntä todella paljon.”

Kommentoikaa! Onko toi Antti Tuisku?!
Syksyllä 2008 Facebookissa kiertää ennen Madonnan Wembleyn-keikkaa otettu kuva.
Yhteisössä yritetään selvittää, onko kuvassa suomalaispoppari, joka muutamaa kuukautta aiemmin oli vetäytynyt julkisuudesta ja jäänyt tauolle Altar Boyz -musikaalin esitysten loputtua.
On se. Tuisku jonottaa muiden fanien kanssa keikalle 36 tuntia stadionin ulkopuolella ja nukkuu yön makuupussissa.
Tuisku tekee niin paitsi koska on valtava Madonna-fani, myös koska haluaa tietää, miltä tuntuu ihmisistä, jotka jonottavat tuntitolkulla hänen omille keikoilleen.
Lontoon-keikka on puolitoistavuotiseksi venähtävän tauon huippuhetkiä.
Muutoin elämä käy raskaaksi. Päässä pyörivät synkät ajatukset: Entä jos loistava ura on takanapäin? Mitä, jos ketään ei enää kiinnosta poppari nimeltä Antti Tuisku?
Lopulta Tuisku itkee viikon ajan neljän seinän sisällä ja joutuu lainaamaan rahaa vanhemmiltaan.
Sitten asiat loksahtavat oikeisiin mittasuhteisiin.
”Ymmärsin, ettei itsetuntoni pidä perustua materialistiselle menestykselle. Kyllä elämä johdattaa sinne minne pitää, ja mie teen sitä, mitä miun kuuluu tehdä.”

Syksyllä 2009 Tuisku palaa paikalleen ainoaksi suomalaiseksi valkoihoiseksi miesartistiksi, joka tanssii.
Tuisku on mukana sanoittamassa Hengitän-albumin kappaleita, joten niistä tulee aiempaa henkilökohtaisempia. Esimerkiksi En kiellä kertoo kokemuksista suhdesotkun kolmantena pyöränä.
Tuiskua hirvittää. Omasta elämästään kertovilla sanoituksilla hän antaa lisää aseita vihaajilleen. Turvallisempaa olisi häivyttää persoonaa entisestään.
Mutta kauanko ihmisiä kiinnostaisi Antti Tuisku, joka laulaa vain auringonpaisteesta ilman, että kukaan tietää, mitä popparin pään sisällä liikkuu?
Riskinotto kannattaa. Fanit rakastavat uutta avoimempaa Anttia.
Levy saa enemmän positiivisia kuin negatiivisia arvosteluja. YleX ja Radio Nova ottavat Juuret-kappaleen voimasoittoonsa.
Helmikuussa Aamulehti kehuu Tuiskun ja Anna Abreun Popin kuninkaalliset -yhteiskiertueen konsertin kulttuurisivuillaan. Tuisku on päässyt ison lehden sivuille arvostettuna artistina eikä vain Idolsista ponnahtaneena julkkiksena.
”Koen, että urani on aikamoisessa murrosvaiheessa”, Tuisku arvioi.
Tuiskulla on yhä pikkutyttöjen suosikin leima, mutta hän tekee enemmän keikkoja täysikäisten ravintoloissa kuin maaseudun limudiskoissa. Syy ei ole pelkästään se, että Idols-aikojen Antti Tuisku -fanit ovat jo täysi-ikäisiä.
”Moni myöntää nykyisin, että mua on oikeastaan aika siisti digata. Uskon, että on olemassa iso ryhmä ihmisiä, jotka jo vähän diggailevat, mutta eivät vielä tule keikalle tai osta levyä. Heille haluan lyödä itseni läpi.”

Kuusi vuotta on odotettu, että Antti Tuisku floppaisi ja katoaisi. Tai edes laimenisi iskelmästaraksi, kuten on käynyt monille rokkiartisteille ja -yhtyeille ennen häntä.
Sitä Tuiskulle on ehdotettukin, tosin vitsillä.
”Olin, että perkele! En tykkää tehdä sitä! Jos se tulisikin itsestään, mutta kun ei. Iskelmä ei ole mun juttu.”
Juuri 26 vuotta täyttänyt Tuisku tekee edelleen tanssipoppia rinta rottingilla.
Ja menestyy. Hengitän-levyn toivottiin myyvän 10€‰000 kappaletta. Se on myynyt lähes tuplaten niin paljon, mihin Tuisku on hyvin tyytyväinen näinä nettilatausten aikoina.
”Tänä päivänä kullan myyminen on isomman työn takana kuin jos olisi myynyt viisi vuotta sitten tuplaplatinaa.”
Tuiskulla ei ole pitkään aikaan ollut Idolsin antamaa myötätuulta takanaan. Hän menestyy omillaan. Formaattituotteesta on tullut itsenäinen artisti, joka kerii lankoja yhä tiukemmin käsiinsä.
”Minulla on päässä todella iso koneisto päällä sen suhteen, mitä tapahtuu puolentoista vuoden päästä. Tiedän milloin teen levyn, millainen siitä tulee, kenen kanssa levyn teen ja miltä näytän sen kannessa.”
Mieleen tulee väkisinkin Tuiskun idoli, kontrollifriikkinäkin pidetty Madonna.
”Sellainen narsistinen ajatus mulla on seuraavaa levyä miettiessäni, että mä olen Antti Tuisku ja mä voin tehdä mitä vain. Se ei ole kauhean kaukana totuudesta.”

KVG: Kirkumus microfonius

Antti Tuisku laittaa tummanruskeasankaiset silmälasit päähän ja syöttää nimensä hakukoneeseen.
”Hyi kauheaa. En tykkää tästä yhtään.”
Poppari hyödyntää nettiä täydellä rintamalla. Hänellä on kotisivut, MySpace, Twitter ja Facebookin fanisivut, joita hän päivittää lähes joka päivä.
Suurta hilpeyttä herättävät Hikipedia-sivut. Tuisku nauraa ääneen lukiessaan hänestä kirjoitettua parodiasivua.
”Antti Tuisku, latinankielinen nimi kirkumus microfonius, on henkilö, joka aiheuttaa pikkupojissa vahvoja antipatioita ja homo homo hoomoo -kommentteja.”
”Kuka näitä keksii? Olen otettu siitä, että olen päässyt Hikipediaan.”
Suomi24:ssa joku väittää, että Tuiskun tyyli olisi kopioitu uudelta American Idols -tähdeltä Adam Lambertilta.
”Tuota – joo. Nämä ovat hirveitä nämä keskustelupalstat.”
Netistä löytyy myös Cityn haastattelu, jonka otsikko on jäänyt Tuiskun mieleen: ”Pikkutyttöjen ja homojen päiväuni eli ainoa oikea popidoli”.
”Minusta se oli mahtava otsikko. Näytin jutun isällenikin, mutta hän ei ymmärtänyt sitä ollenkaan.”

Matti Markkola
Kuva Teemu Granström