16. lokakuuta 2009
Teksti:

Kun Matti Kortelaista pyytää selittämään humanistikielellä, mitä hän tutkii, syntyy pitkä hiljaisuus.
”Kysymys johon yritetään etsiä vastausta on, miksi hiukkasilla on massa.”
Kortelainen innostui hiukkasfysiikasta jo ala-asteikäisenä.
”Minua kiinnosti maailmankaikkeuden rakenne ja se, mistä kaikki koostuu.”
Ykköskiinnostuksen kohde asiasta tuli kaksi vuotta sitten. Kortelainen suoritti varusmiespalvelustaan jo valmiina diplomi-insinöörinä ja selaili matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opinto-opasta.
”Mieleeni palautui, että tämä on se, mikä minua on kiinnostanut ja kiinnostaa edelleen.”

Yritetään vielä selittää Kortelaisen väitöskirjan aihe hieman tarkemmin humanistiksi:
Hiukkasteoreetikko Peter Higgs kehitti 1960-luvulla teorian, jolla voitaisiin selittää aineen alkuhiukkasten massat. Teoria ennustaa samalla uuden, Higgsin hiukkasen, jota ei toistaiseksi ole havaittu kokeellisesti.
Higgsin hiukkasta on etsitty vuositolkulla tuhansien ihmisten voimin eri hiukkaskiihdyttimillä ympäri maailmaa. Sen löytäminen on Kortelaisenkin tieteellinen fantasia.
”Olisi hienoa, jos saisimme kaivettua tästä valtavasta datamäärästä tulokset, jotka osoittavat, että Higgsin hiukkanen on olemassa”, hän sanoo silmät sädehtien.
Koska monet hiukkaset eivät esiinny maanpäällisissä olosuhteissa, niitä pitää tutkia kiihdytinlaboratoriossa, jossa hiukkasia törmäytetään toisiinsa suurella energialla ja voidaan synnyttää massiivisempia hiukkasia.

”Hiukkaskiihdytin on eräänlainen todella suuri mikroskooppi. Sillä voi tutkia hyvin pieniä yksityiskohtia ja saada samalla tietoa maailmankaikkeuden synnystä”, Kortelainen selittää.
Hän on mukana ryhmässä, joka yrittää löytää merkkejä Higgsin hiukkasesta LHC-hiukkastörmäyttimessä tehtävässä kokeessa.
LHC on Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen Cernin uusi suuri hiukkaskiihdytin. Se sijaitsee Ranskan ja Sveitsin rajalla 100 metrin syvyydessä maan alla.
Seuraavan kerran Higgsin hiukkasta etsitään kokeessa, jonka on tarkoitus käynnistyä marraskuussa. Viime syksynä yritys epäonnistui. Vuosi on kulunut vianmääritykseen, korjaustöihin sekä mittaus- ja analyysilaitteiden paranteluun.

Kortelaisen työhuone sijaitsee Kumpulan kampuksen Physicum-rakennuksessa. Kapeanmallista huonetta valaisevat loisteputket, ulkomaailmalta suojaavat säleverhot. Oven sisäikkuna kiiltää sinisenä kuin se olisi glitterillä sivelty. Pöydällä on kaksi tietokonetta eikä juuri muuta.
Suurin osa Kortelaisen ajasta kuluu ohjelmointiin. Tavoitteena on tietokoneohjelma, joka etsii merkkejä hiukkasista hiukkaskiihdytinkokeesta rekonstruoidusta datasta.
Lisäksi täytyy pysyä kärryillä siitä, mitä muut tutkimustiimin jäsenet puuhaavat. Se vaatii kokouksia, etäkokouksia, sähköpostin vaihtoa ja muiden ryhmien kokouksissa esiteltyjen kalvojen lukemista.

Varsinaisia käytännön sovelluksia Higgsin hiukkasen löytymiselle on vaikea löytää. Sen sijaan yksi oheistuote on jo nyt arkikäytössä.
1990-luvun alkupuolella Cernin kokeiden tuottaman valtavan datamäärän analysointiin kehitettiin informaation jakamiseen ja käsittelyyn työkalu, josta syntyi www.
”Tämäntapaista välillistä hyötyä voi tulla jatkossakin”, Kortelainen arvelee.

Ninni Lehtniemi

Kuka?

Matti Kortelainen, 27

>Paikka: Fysiikan tutkimuslaitos, Kumpula
>Tutkinto: Diplomiinsinööri, 2006
>Diplomityön otsikko: Matalapaineisen epätasopainoplasmaan perustuvan polttolaitteen mallinnus ja diagnostiikka
>Työasu: Vapaa
>Tärkein työväline: Tietokone
>Vapaa-ajalla: ”Puuhaan tietokoneiden parissa, pelaan lautapelejä, luen, geokätköilen, kokkaan ja laiskottelen.”