02. lokakuuta 2009
Teksti:

Kun dosentti Johanna Kantola kertoo tutkivansa sukupuolta ja valtaa, moni kuvittelee hänen laskevan naisministereitä ja kirjoittavan teorioita siitä, miksi Suomessa on naispresidentti. Väärässä ovat.
”Valtion käsite, naisliike ja valtiolliset tasa-arvoelimet ja miten näiden avulla on edistetty tasa-arvoa, representaatio, eli kuka edustaa ketäkin, maailmanpolitiikka ja viimeksi EU sukupuolinäkökulmasta”, Kantola luettelee tutkimuskohteitaan.
Suomalaista naistutkimusta on viime aikoina arvosteltu voimakkaasti. Kantolakaan ei ole säästynyt hyökkäyksiltä. Kun hänet valittiin syyskuussa Vuoden tieteentekijäksi, naistutkimuksen vastustajat kaivoivat esiin Kantolan Ylioppilaslehteen viisi vuotta sitten kirjoittaman kolumnin – esimerkkinä tämän surkeasta tieteellisestä tutkimuksesta.
”Tosi huvittavaa”, Kantola sanoo.

Mitä valta sitten on ja miten sitä tutkitaan sukupuolinäkökulmasta? Kantola aloittaa erottelemalla perinteisen ja rakenteellisen valtakäsityksen: Perinteisen käsityksen mukaan valta on jonkun käsissä. Sitä on instituutioissa, presidentillä ja hallituksella ja poliitikoilla ja talouselämällä. Se on resurssi, jota tavoitellaan.
”Jos naisilla on valtaa, se on pois miehiltä. On tällaisia vastakkainasetteluja, valtaa pidetään nollasummapelinä. Tämä ajattelutapa on paljon pinnalla mediassa. Esimerkiksi mies-aktivistien kirjoitukset naisten seksuaalisesta vallasta pohjautuvat hyvin yksinkertaiseen käsitykseen vallasta.”
Jos miesaktivistit perehtyisivät feministisen tutkimuksen teorioihin, käsitteisiin ja monipuolisempiin valtakäsityksiin, he saattaisivat ymmärtää puhuvansa samoista asioista, uskoo Kantola.
”Harva suomalainen naistutkija lähtisi asettamaan vastakkain naisia ja miehiä. Feministinen tutkimus on esimerkiksi yrittänyt luoda tilaa erilaisille tavoille olla mies. Sen luulisi olevan myös miesaktivistien intresseissä.”
Entä millaista on rakenteellinen valta, jota Kantola tutkii? Pohjalla on Michel Foucault`n teoria, jonka mukaan valta ei ole pelkästään alistavaa. Se tuottaa ja muovaa todellisuutta ja meitä kaikkia.
”Valta tuottaa meitä tietynlaisina naisina ja miehinä. Pyrimme täyttämään tietyt feminiinisyyden ja maskuliinisuuden normit. Pukeudumme tietyllä tavalla ja haluamme tiettyjä asioita uralta, elämältä ja perhe-elämältä”, Kantola selittää.

Yhteiskuntatieteiden alalla tutkijan on vaikea keksiä varsinaista tieteellistä läpimurtoa, josta haaveilla.
”Askelet ovat pieniä. Haaveet liittyvät siihen, että ymmärtäisi asioita paremmin ja pystyisi selittämään niitä muille.”
Onnistumisen tunnetta Kantolalle on tuonut esimerkiksi uusien poikkitieteellisten käsitteiden kehittäminen oikeustieteilijöiden ja politiikan tutkijoiden Valta Suomessa -projektissa.
”Yhteistyö on haastavaa, koska voimme tarkoittaa jollain käsitteellä täysin eri asioita. Nyt olemme työskennelleet yhdessä viitisen vuotta ja ymmärrämme jo toisiamme.”

Ninni Lehtniemi
Kuva Tuomas Karppinen

Kuka?

Johanna Kantola, 32
– Paikka: Yleisen val­tio-opin laitos. Työhuone sijaitsee keltaisessa jugendtalossa, jossa on komea kakluuni, koivuvaneriset huonekalut, loisteputkivalaistus ja muovimatot.
– Tutkinto: PhD
– Väitöskirjan otsikko: Feminists Theorize the State
– Työasu: Vapaa
– Tärkein työväline: Tietokone
– Vapaa-ajalla: ”Luen paljon englanninkielistä britti- ja maailmankirjallisuutta. Käyn kirpputoreilla. Harrastan liikuntaa, kuten hiihtoa ja uintia. Olen viimeisilläni raskaana, joten lähiaikoina tuskin tulee vapaa-ajan ongelmia.”