02. lokakuuta 2009
Teksti:

Uusien opiskelijoiden haalaritilaukset ovat opiskelijajärjestöjen jokasyksyinen rumba. Samalla se on vakiintunut bisnes, jossa ei käydä nappikauppaa.
”Arvelisin, että opiskelijahaalareita myydään noin 20€‰000 kappaletta vuodessa”, sanoo vuosia alalla toiminut Vilho Myllykangas Haalarikauppa Myllykankaasta.
Lukuun sisältyvät kaikki opiskelijahaalareita käyttävät yliopistolaisista ammattikorkeakoululaisiin.
Virallista tilastotietoa bisneksen suuruudesta ei ole, sillä ala on pirstaloitunut. Mutta pelkästään Haalarikauppa Myllykangas välittää vuosittain noin 4€‰000 opiskelijahaalaria. Toinen alan suuri toimija Putsiini Oy valmistaa 6€‰000-7€‰000 haalaria vuodessa.
Valmistajien mukaan yksi haalari maksaa keskimäärin noin 50 euroa.
Hintaan vaikuttavat kokonaistilauksen määrä, haalareihin tulevat painatukset sekä ylimääräiset lisukkeet, kuten vetoketjulliset taskut ja huput.

Se, paljonko haalarin hinnasta jää opiskelijan maksettavaksi, vaihtelee suuresti. Siihen vaikuttavat ennen kaikkea haalareihin myytävät mainokset.
Viime vuonna oikeustieteen opiskelijoiden tiedekuntajärjestö Pykälä pystyi sponsoreiden avulla tarjoamaan haalarit uusille opiskelijoille ilmaiseksi, kun taas esimerkiksi valtiotieteellisen Kannunvalajille jäi sponsoroinninkin jälkeen opiskelijan maksettavaksi 27 euroa.
Yrityksille haalareissa mainostaminen ei ole kallista. Esimerkiksi ison mainoksen kahdensadan valtiotieteenopiskelijan haalariin saa 750 eurolla.
Opiskelijajärjestöt pelkäävät mainostulojen laskevan taantuman myötä.
”Olemme ennustaneet, että firmat eivät ole yhtä auliita sponsoroimaan opiskelijahaalareita kuin pari vuotta sitten. Emme varmaan ole ainoita, jotka käsi ojossa kyselevät sponsorien perään”, Anu Riihiaho kasvatustieteen ja luokanopettajien linjan opiskelijoiden ainejärjestöstä Peducasta sanoo.
Viime vuonna Peduca sai haalareihinsa viisi sponsoria, minkä jälkeen haalarista jäi opiskelijalle maksettavaksi 15 euroa.

Suvi-Maaria Pouttu oli viime vuonna hankkimassa Siulan, suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden sekä suomalaisugrilaisen laitoksen opiskelijoiden, haalareita. Poutun mukaan taantuma näkyi merkittävästi sponsoroiden hankinnassa.
”Emme saaneet sponssausta juurikaan oman alamme yrityksiltä, mutta ystävien ja vanhempien suhteilla saimme hankittua noin kahdeksan sponsoria, mikä oli todella paljon verrattuna siihen työhön, jonka niiden hankkiminen vaati. Suurin osa sponsoreistamme oli autoalan yrityksiä”, Pouttu kertoo.
”Jouduimme myös tekemään vapaaehtoistyötä eräillä markkinoilla yhdelle sponsorillemme, jotta he lähtivät mukaan tukemaan haalarihankintaamme.”
Sponsoroiden jälkeen siulalaisten maksettavaksi jäi 25 euroa per haalari.
Koska opiskelijat haluavat saada haalarinsa mahdollisimman halvalla, Vilho Myllykangas Haalarikauppa Myllykankaasta sanoo, että opiskelijat eivät yleensä kysele haalarin valmistusmaan perään. Hänen yrityksensä käyttämät kankaat tulevat Euroopasta ja niiden ompelu tapahtuu Virossa.
”Suomessa teettäminen on älyttömän kallista. Haalarin hinta nousisi ainakin kympin verran heti, jos työ tehtäisiin Suomessa.”

Matti Markkola
Kuva Teemu Granström