Nokkapokka: Jokavuotinen pönötyksemme

T:Teksti:

Arto Aniluoto, 32, on Eteläsuomalaisen osakunnan kuraattori.
Erkki Perälä, 26, on ylioppilaskunnan edustajiston jäsen HYYn Vihreistä.

Erkki Perälä pitää HYYn vuosijuhlia kalliina ja elitistisinä. Arto Aniluodon mielestä ne rikastavat ylioppilaiden juhlakulttuuria ja edistävät HYYn suhdetoimintaa.

Erä 1: Raha
EP: HYYssä on tapana kunnioittaa traditioita, mutta raja niiden vaalimisen ja pystyynkuolemisen välillä on hiuksenhieno. Vuosijuhlat symboloivat monelle sellaista ylioppilaskuntaa, jota iso osa jäsenistöstä ei tunne läheiseksi.
AA: Kyseessä on yksi suosituimmista HYYn järjestämistä tapahtumista. Jos sanotaan, että vuosijuhlaa ei saisi olla, se syrjii ihmisiä, jotka haluavat osallistua niihin ja kehittää niistä jotain uutta joka kerta.
EP: HYYn panostus vuosijuhliin oli viime vuonna 17 500 euroa, tänä vuonna 10 000 euroa ja aiemmin keskimäärin 15 000 euroa.
Niille, jotka tykkäävät akateemisista pöytäjuhlista, sellaisia tarjoavat kustannustehokkaammin osakunnat, aine- ja tiedekuntajärjestöt.
AA: Toimintabudjetistamme 15 000 euroa on 3-4 promillea.
EP: Kun käytimme juhliin 15 000, kulttuuribudjettimme oli 40 000 euroa, joten se on suhteettoman suuri osa. Lisäksi yhtymältä menee kymppitonni, kun se maksaa kutsut ja jatkot HYY-eliitille ja sidosryhmille.
AA: Vuosijuhla palvelee sekä HYYn omaa yhteiskunnallista suhdetoimintaa, HYY Yhtymän sidosryhmätyötä että ylioppilaskunnan alumni- ja senioritoimintaa.
EP: Jos puolet kutsutuista tulee yhtymän sponsoroimina, he eivät välttämättä ole kiinnostuneita vuosijuhlaperinteestä. Vaikuttaa myös juhlan henkeen, jos ihmiset tulevat vain, koska ovat saaneet ilmaisen kutsun.

Erä 2: Järjestämistiheys
EP: Jos vuosijuhla järjestettäisiin kerran kahdessa tai viidessä vuodessa, rahaa säästyisi ja siitä tulisi entistä juhlavampi, jos se kerran on se juttu.
AA: On monia asioita, jotka tapahtuvat vuosittain, kuten hyvän opettajan palkitseminen ja erilaisten asioiden korostaminen HYYn standaarilla. Vuosijuhlan yhteydessä niille saadaan paremmin julkisuutta.
EP: Tiedotuksen kannalta on yhdentekevää, jaetaanko palkinto vuosijuhlan yhteydessä.
AA: Aktiivitoimijoille ja hallituksessa oleville on reilumpaa, ettei ketään syrjitä sen mukaan, onko juuri juhlavuonna hallituksessa.
EP: Juhlan ei pitäisikään olla hallitukselle ja aktiiveille räätälöity. Tärkeämpää olisi saada enemmän jäsenistöä mukaan.
AA: Tästä olemme samaa mieltä.

Erä 3: Formaatti
EP: Vuosijuhlissa on todella pönäkkä meininki: loputtomia tervehdyksiä, puheita ja kunniamerkkejä. HYYllä on maine puisevien vuosijuhlien järjestäjänä.
AA: Meistä otetaan juhlanjärjestämisessä jatkuvasti mallia. Esimerkiksi Tallinnan yliopiston ylioppilaskunta muuttaa vuosijuhlaansa samansuuntaiseksi.
EP: Voi ei! Ystäväni kävi juuri niissä ja kehui heidän cocktail-tyyppistä juhlaansa. Mielestäni se olisi oikea suunta. Sidosryhmävaikuttaminen on helpompaa, kun sitä ei jatkuvasti keskeytä ylistyslaulu isänmaalle tai viinanjuonnille.
AA: Formaatin ei toki tarvitse olla istuva frakkijuhla. Myös muuta on testattu.
EP: Koko paketin voisi miettiä uusiksi, jos se sitten innostaisi jäsenistöä.
AA: Sinulle HYYn juhla edustaa kovinta pönötystä. Toisille se on kruununjalokivi samasta syystä. Monia asioita ei voi toteuttaa pienempien järjestöjen juhlissa. Esimerkiksi massiiviset tanssiaiset ovat mahdolliset, koska 300 ihmistä on kerääntynyt Vanhan juhlasaliin, joka on parhaimmillaan juuri tässä.
EP: Edustatte hyvin pientä osaa jäsenistöstä, HYY-eliittiä, joka on erilaisissa luottamustoimissa.
AA: Kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnassa kaikki identifioivat itsensä kyltereiksi. KY:n pöytäjuhliin osallistuu 500 ihmistä, koska heillä ei ole juhlia järjestävää järjestökenttää. Meillä ihmiset identifioituvat järjestöihin, joten sanot, että pysyköön järjestöissä. Näen asian päinvastoin. Juuri siksi on hienoa, että vuosijuhlissa sekoitetaan järjestöjen keskenään hyvin erilaisia vuosijuhlaperinteitä.
EP: En mitenkään näe, miten vuosijuhla saisi 30 000 ihmistä tuntemaan itsensä hyyläisiksi.
AA: Se onkin mahdotonta, mutta tuskin vuosijuhlien vika.

Ninni Lehtniemi