20. maaliskuuta 2009
Teksti:

Kaikenlaiset tahot ovat hyvin kärkkäitä komentelemaan tavan kuluttajaa. Toisaalla käsketään kuluttamaan lisää, etteivät erinäiset numerot erinäisillä näyttöpäätteillä näyttäisi liian pieniltä, kun taas toisaalla paasataan ekologisuuden ja maltillisen kuluttamisen puolesta.
Ei siinä mitään, kyllä minäkin osaisin pistää monen muun ihmisen elämän järjestykseen komentelemalla, siinä missä omaani en. Tietysti joku muu tietää aina paremmin.
Vähän ikävästi tässä alkaa – huolimatta lähes loputtomasta empatiastani päättäviä tahoja kohtaan – olla sellaista makua, että minun pitäisi tässä teidän asianne hoitaa kuntoon. Että mitä tässä nyt sitten pitäisi varsinaisesti tehdä?
Jos haluaa miellyttää kaikkia osapuolia (paitsi maahanmuuttokriitikoita, koska niitä on hirveän vaikea miellyttää), niin vaihtoehtona on tietysti kuluttaa ekologisesti tuotettuja, energiaa säästäviä hippitavaroita, ja vielä mieluummin ei niinkään tavaroita kuin palveluita. Ei ole kuluttaja täysin hukassa tässä, toivoa on ja mahdollisuuksia hänellä.

Kun nyt arvon kansakuntamme edustajisto on kuitenkin jo aloittanut lupaavan sooloilun erinäisten nokialakien ja eläkeikien tiimoilta, niin kehottaisinkin teitä siellä eduskunnassa sammuttamaan ihan itse valot.
Vai minunko tässä pitää olla luontoa säästääkseni ihan sähköjäniksenä sammuttelemassa uuneja ja jääkaappeja ja olla viihdyttämättä itseäni loputtomasti tietokoneen ääressä (jos ymmärrätte mitä tarkoitan), sillä aikaa kun kilometrin säteellä hohkaa ainakin yksi huoltoasema ja toistasataa mainostaulua, siis niitä sellaisia, jotka hirveästi haluavat minun kuluttavan lisää kaikin puolin. Pitääkö minun vinguttaa luottokorttia, stereoita ja televisiota, ettei alun perinkin huono systeeminne kusisi entistä pahemmin? Minunko syytäni nyt on, että koko tämä teidän typerä ajatuksenne jatkuvasta talouskasvusta on alun alkaen ihan lapsellinen ja paska?

Turhauttavaahan tällainen maailmanpelastaminen on pidemmän päälle, kun joku muu kuitenkin aina pilaa kaiken. Onneksi olen keksinyt ratkaisun niin tähän maailmantuskaan kuin ihmissuhde- ja rahaongelmiinikin. Vetäydyn hetimmiten keskelle Siperiaa haulikon ja säilykevaraston kanssa varautumaan maailmanloppuun, ydintalveen ja zombi-invaasioihin.
Pitäkää te muut tunkkinne, taskuvarkaanne ja kansantaloutenne, minä ammun kiikkustuolistani kuistin reunalla heti, kun tulette aseenkantaman päähän.

Saara Kunnaala

Kirjoittajan mielestä zombi-invaasiot on hiton pähee juttu.