06. helmikuuta 2009
Teksti:

Jos kahvilassa olisi enemmän tilaa, Aleksi Delikouras voisi tehdä näyttävän kierrepotkun. Hän nimittäin harrastaa extreme martial artsia eli trikkausta.
Se on amerikkalaisten stunt-näyttelijöiden kehittelemä monen taistelulajin sekoitus, jossa tärkeintä ei ole tekninen oikeaoppisuus vaan liikkeiden näyttävyys.
Sopiva laji fantasia- ja kung fu -elokuvista innostuneelle pienleffojen tekijälle, jolta on juuri WSOY:ltä ilmestynyt kirja nimeltä FatalNinja – Soturioppilas.
Seikkailuromaani on tavallaan yhden seikkailun huipentuma. Sen alkuun päästääksemme on mentävä muutama vuosi taaksepäin.

”Sain videokameran 12-vuotiaana, ja aloimme kavereiden kanssa kuvata omia leffoja. Niissä piti aina olla näyttäviä actionkohtauksia”, Delikouras muistelee.
Lukiossa idea jalostui ajatukseen leffasta, joka sekoittaisi keskenään samurai-, ninja- ja kung fu -kulttuureja.
”Aloimme sitä varten kirjoittaa seitsemänosaista minisaagaa. Tavoite oli lukion ekaluokkalaisille aika kunnianhimoinen.”
Leffaa kuvattiin koulun jälkeen kesät ja talvet, kunnes ensimmäinen FatalNinja oli valmis. Se laitettiin näytille tietenkin YouTubeen.
”Ensin tuli sellaista palautetta, että paskaa, hirveää, älkää tehkö tätä enää!” ohjaajana toiminut Delikouras nauraa.
”Toisesta osasta tuli parempi, ja siitä saatiin jo positiivista palautetta. Cool! Awesome!, kannustettiin Jenkkejä ja Japania myöten.”
Kolmos- ja nelososilla osallistuttiin kotimaisiin lyhytleffakilpailuihin. Vaikka leffat saivat tuomaristolta myös hyvää palautetta, ei tuomaristo oikein ymmärtänyt englanniksi tekstitettyjä ninjaseikkailuja, joiden näyttelijät puhuvat leikkijapania.
”Kasvakaa aikuisiksi, tehkää taideleffoja”, Delikouras muistaa tuomariston viestin.
Se musersi, ja ninjaleffat jäivät.
Delikouras kokeili toivottuja taideleffoja, ”mutta ne olivat niin huonoja, ettei mitään rajaa”.

Syntyi idea kirjasta, joka perustuisi FatalNinja-videoihin. Aleksi ideoisi ja kertoisi tapahtumat, jotka hänen kustannustoimittajaäitinsä Kristina Delikouras kirjoittaisi.
”Aluksi ajattelin, että mikäs siinä, tehdään vain mutsin kanssa kirja. Samalla äiti-poikasuhde paranee.”
”Rehellisesti sanottuna se oli hirveää. Kun tuli koulusta kotiin, ensimmäisenä näki äidin, joka komensi, että ruvetaas töihin! Äidin pitäisi tuoda lohtua ja turvaa, tarjota ruokaa. Eikä äidille voinut edes räyhätä tai mitään”, Delikouras kertoo hymyssä suin.
Hän on tyytyväinen fantasiaromaanin lopputulokseen, vaikka sisällöstä oli vääntöä.
”Äiti ei aina ymmärtänyt, mikä on coolia ja mikä ei. Se kirjoitti ensin sellaisen tätimäisen ninjaseikkailun, joka oli aivan liian lapsellinen. Lisäsin siihen seikkailua ja verta.”
Delikouras on Kallion ilmaisutaidon lukion abiturientti ja kirjoittaa syksyllä ylioppilaaksi. Leffaprojektina on meneillään fiktiivinen dokumentti tietokoneriippuvuudesta.
”Siinä on pääosassa naapurini, joka on aikamoinen nörtti. Olen kuvannut hänen elämäänsä puolen vuoden ajan. Siitä tulee varmaan todella hyvä.”
Tavoitteena on Taideteollisen korkeakoulun ohjaajalinja.
”Unelmani on mullistuttaa Suomen elokuvakulttuuri. Täällä on liikaa yksipuolisia, hirveän masentavia draamoja. Fantasia ja action puuttuvat.”

KUKA?
Aleksi Delikouras, 19
Asuu Helsingin Rastilassa.
Kuuntelee Hans Zimmerin elokuvasoundtrackeja.
Vuonna 2019: ”Ohjaan ninjaelokuvia.”

Matti Markkola
Kuva Pertti Nisonen