31. lokakuuta 2003
Teksti:

Ei liene sattuma, että Itäkeskuksen poliisiasema on sijoitettu kauppakeskuksen kupeeseen. Nuhjuisessa, levottomassa ympäristössä poliisilla riittää töitä.
Katutason alapuolelle rakennetulla poliisiasemalla on kuitenkin toisenlaista: valkoista ja vaatimatonta, kulunutta mutta puhdasta.
Kello on seitsemän lauantai-iltana. Pleksikopissa istuu poliisi.
”Kuinka voin auttaa?” hän kysyy avuliaasti. Palveluhenkisyyttä, tietysti, sehän on nykypäivän trendi. Poliisi on ystävä. Asemalle tulevat ja tuodut ovat asiakkaita.
Vastaanottoaulan takana ovat poliisien taukohuone, putkat, sumppu, kuulusteluhuoneita sekä autotalli maijoineen ja mondeoineen.
Takahuoneesta ilmestyvät nuorempi konstaapeli Antti Kopra, 22, ja vanhempi konstaapeli Mika Kyntäjä, 29. He tervehtivät hyväntuulisesti, vaikka edessä on raskain mahdollinen työvuoro: 12 tuntia Itä-Helsingin lauantaiyössä.
Kopra käy vielä poliisikoulua. Hän aloitti opinnot syyskuussa 2002, ja neljä kuukautta sitten hänet määrättiin suorittamaan ensimmäistä työharjoitteluaan Suomen pahamaineisimpaan poliisipiiriin.
Alun perin poliisiopiskelijoiden ensimmäinen, seitsemän kuukautta kestävä työharjoittelu sujui niin, että harjoittelijat kulkivat kolmantena pyöränä kokeneen partion mukana ja seurasivat työskentelyä sivusta.
Nykyisin sellaisesta ylellisyydestä vain haaveillaan. Poliisilla ei ole rahaa palkata väkeä kaikkiin virkoihin, joten harjoittelijat lähtevät heti kaduille kokeneemman poliisin kanssa ja ovat täysivaltaisia jäseniä kahden hengen partiossa.
Vaikka univormu luo uskottavuutta, siloposkinen, hiuksensa geelillä pystyyn muotoillut Kopra näyttää ikäiseltään: nuorelta. Pelottaako lähteä pitämään yllä lakia ja järjestystä?
”Ei. Miksi pelottaisi?” Kopra kysyy.
”Itiksessä suurin osa keikoista on samantyyppisiä, eli perheväkivaltaa, mekastusta, naapurien häiriköintiä, näpistelyjä tai muita pienempiä rötöksiä, sekä tietenkin juoppojen ja narkkien viemistä putkaan. Oikeasti poliisille vaaralliset tilanteet ovat harvassa. ”
Itäkeskuksen poliisipiirillä on silti hurja maine. Koprakin olisi mieluummin aloittanut uransa rauhallisemmissa Keskustan, Pasilan tai Malmin piireissä, mutta arpa määräsi Itikseen.
Kopra ja Kyntäjä ryhtyvät tarkastamaan maijaansa.
”Olisi se noloa huomauttaa asiakkaalle auton puutteellisesta kunnosta, jos itsellä on vaikkapa ajovalo pimeänä”, Kopra selittää.
Kopra kapuaa etupenkille pelkääjän paikalle – tänään on Kyntäjän vuoro ajaa.
Partio 370 kaartaa kadulle.

Kun liikkeellä on oltu viitisen minuuttia, partio huomaa vaaleanruskean, ränsistyneen Toyota Corollan Myllypuron ostoskeskuksen lähistöllä. Kyntäjä ajaa auton taakse ja vilkuttaa valoja pysähtymisen merkiksi.
Corolla pysähtyy ostoskeskuksen eteen. Autossa istuu kaksi miestä ja kaksi naista. Kyntäjä puhalluttaa keskiikäisen romaninaisen ja alkaa soitella auton tietoja. Käy ilmi, että auto on ulosmitattu vuosi sitten syyskuussa.
Autoilijat joutuvat patikkamiehiksi. Poliisit ottavat kulkupelin haltuunsa – virka-apua ulosottomiehelle. Kopra ajaa Corollan asemalle odottamaan noutoa, Kyntäjä tekee ilmoituksen, ja partio palaa kadulle.
Pian poliisiradio alkaa rahista. Mongerrus on käsittämätöntä. Ovatko poliisin asiat jo niin huonosti, etteivät edes radiot toimi?
Eivät sentään.
”Poliisiradion taajuus on suojattu, ja suojaus huonontaa äänen laatua. Koiranulkoiluttajat ovat tehneet ilmoituksen humalaisesta, joka makaa pitkin pituuttaan parkkipaikalla Kontulassa”, Kopra suomentaa.
Juoppokeikka, tietysti. Niitähän Suomessa riittää iltaan kuin iltaan. Parkkipaikalla poliisit yrittävät jututtaa selällään röhnöttävää, vanhaa miestä. ”Voitteko liikuttaa jalkojanne? Onko perussairauksia?”
Miehen puhumisesta ei tule mitään; ”tsui tsui ” on suunnilleen kaikki, mitä hän saa sanottua. Sormien välissä näkyy syvä haava.
Koska mies ei vaikuta aggressiiviselta, partio nostaa miehen maijan takaosaan ja kuskaa Malmin sairaalaan. Siellä vastassa on lääkäri ja kaksi vartijaa eli stevaria.

”Perkeleen perkele! Saatanan paskalakit! Mistä meitä syytetään?” sähisee parikymppinen tyttö Itiksen poliisiasemalla.
Tyttö tyhjentää taskujaan vastahakoisesti;häntä ollaan kohtsillään sulkemassa putkaan. Tyttö on otettu kiinni autosta yhdessä kolmen muun nuoren kanssa.
Varkaudesta. Ja se riittää nyt sinulle tässä vaiheessa”, Kopra kuittaa tytölle.
Nuoret pysäytettiin, koska heidän autonsa rekisterinumero löytyi poliisiautossa mukana pidettävältä epäilyttävien autojen listalta. Soitto keskukseen kertoi, että nuoria epäillään useista varkauksista.
Nelikko sai konttikyydin asemalle. Eniten vastaan rimpuileva laitettiin käsirautoihin.
Illan keikoista useampikin liittyy romaneihin. Onko se tavallista?
”Kyllä niin voi sanoa, että suhteessa romanien määrään ongelmia on paljon”, Kopra muotoilee. ”Yksi opettaja sanoi poliisikoulussa, että hän lukee romanit edelleen maahanmuuttajiksi. Hän oli sitä mieltä, että vaikka romanit ovat asuneet Suomessa jo 400 – 500 vuotta, he eivät vieläkään ole sopeutuneet täkäläiseen yhteiskuntaan. ”
Sen kummempia poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä romaneista – tai muista vähemmistöistä, joita itälähiöissä on paljon – Kyntäjältä tai Kopralta on turha odottaa. Nämä poliisit eivät möläyttele;he ovat harkitsevaisia ja fiksuja.
Mutta sitä enemmän hämmästyttää: miksi he ovat ryhtyneet poliiseiksi?
Hommahan on rankkaa, turhauttavaa ja rahaakin saa aivan liian vähän, kuten olemme jatkuvasti poliisien yhdistyksiltä kuulleet.

Antti Kopra on kotoisin Vilppulasta, Pirkanmaalta. Ennen poliisikoulua hän on käynyt aliupseerikoulun, ollut mukana vapaapalokunnan toiminnassa ja työskennellyt lyhyen aikaa laminaattilevytehtaassa.
Hän harrastaa kuntosalilla käymistä ja salibandya. Hän ei polta eikä juo kahvia ja nauttii alkoholia kohtuullisesti. Tyttöystävä löytyy. Hän opiskelee lähihoitajaksi Tampereella.
Helsinkiin ei ole palkattu vuoteen uusia poliiseja virkoihin. Rahaa ei ole.
”Kun lähdin poliisikoulutukseen, työpaikan piti olla varma”, Kopra sanoo. On tauko, ja partio haukkaa hampurilaisia aseman takahuoneessa.
”Sanottiin, että ainakin Helsinkiin pääsevät kaikki halukkaat. Tällä hetkellä avoimia virkoja on vain Itä-ja Pohjois-Suomessa. ”
Nuoren miehen pettymys on ymmärrettävää, mutta eiväthän poliisit ole ainoita, jotka eivät näinä päivinä saa vakituisia töitä? Ja kaikista ongelmista huolimatta ammatissa on yhä etuja:
Poliisin koulutus on lyhyt. Tampereen poliisikoulu tarjoaa kaikille opiskelijoille ilmaisen asuntolapaikan ja ruoan. Opintotuen lisäksi opiskelijat saavat pientä päivärahaa, ja työharjoittelujaksoilta heille maksetaan palkkaa. Poliisikoululaisten ei tarvitse velkaantua tai tehdä hanttihommia opintojen rahoittamiseksi.
Milloinkahan valtio alkaa tarjota esimerkiksi sairaanhoitajiksi, siivoojiksi tai maistereiksi opiskeleville ilmaiset asunnot ja ruoat? Vaikka valmistuva poliisi ei nykyään saakaan ehkä virkaa heti, on sellainen hänelle silti tiedossa lähiaikoina, toisin kuin monille muille ikätovereille.
Määrärahojakin on leikattu kaikilta aloilta, ei vain poliiseilta. Mitä te siis valitatte?
”No, jos poliisin olisi pakko vielä säästää jostakin, niin ehkä se olisi juuri koulutukseen liittyvät edut”, Kopra myöntää.
”Hämmästyin itsekin siitä, että koululla oli niin hienot tilat, hyvät harrastusmahdollisuudet ja runsas ruokatarjoilu. Olen tietenkin arvostanut itse näitä asioita, mutta ymmärrän, ettei menettely tunnu kauhean reilulta muiden alojen opiskelijoiden näkökulmasta. ”
Ehkei koulutuksesta nipistämistä kuitenkaan tarvita.
Eduskunnan hallintovaliokunnan tuore lausunto esittää raharatkaisua poliisin resurssipulaan. Lausunnossa ollaan huolestuneita etenkin Helsingin poliisilaitoksen tilanteesta.
Ehdotuksessa poliisille myönnettäisiin ylimääräinen 10 miljoonan euron lisämääräraha, minkä lisäksi Helsingin kihlakunnan poliisilaitokselle tulisi oma, erillinen määräraha.
Lausuntoa käytetään vuoden 2004 budjettiesityksen pohjana.

Hampurilaiset on haukattu. Takaisin töihin.
Naapurit ovat tehneet ilmoituksen Roihuvuoressa möykkäävästä häiriköstä. Kerrostalon rapussa on hiljaista. Kopra ja Kyntäjä painavat korvansa häirikön ovea vasten ja kuuntelevat. Kun valot sammuvat, Kyntäjä näyttää valoa taskulampulla.
Sisältä kuuluu humalaisen naisen nahinaa. Poliisit soittavat ovikelloa. Oven avaa resuinen nainen. Keskustelu sujuu rauhallisesti kymmenen minuuttia, mutta sitten nainen alkaa kiljua eikä suostu lähtemään poliisien mukaan. Maijan konttiin hän joutuu silti.
”Ai, sattuu! On niin vaikea olla! Mulla on sydänvika!” nainen huutaa minkä ääntä lähtee. Matka Töölön Kisahallin juoppoputkaan jötöön tuntuu pitkältä. Jötöön kuskataan kaikki Helsingin päihtyneet.
Lauantain ja sunnuntain välisen yövuoron keikkasaldo osoittautuu slaavilaisella tavalla masentavaksi: juoppokeikkoja ja narkkikeikkoja tulee vielä paljon lisää. Kadulta löydetyt sekoilijat kuskataan putkaan riippumatta siitä, millä aineilla pää on sekoitettu.
Bensavarkaita ja muita näpistelijöitä otetaan kiinni, naapureita häiritseviä möykkääjiä laitetaan kuriin, autoilijoita puhallutetaan, tarkistuskäyntejä tehdään, tilannetta tarkkaillaan yleisesti epäilyttävillä alueilla.
Ei ehkä maailman vaikeinta tai vaarallisinta, mutta tehtäviä riittää jatkuvasti. Kaikkiaan partio 370 hoitaa työvuoronsa aikana toistakymmentä tehtävää.
”Itäkeskuksessa on yleensä aina keikkoja odottamassa, eli kun edellinen on saatu hoidettua, on seuraava ollut jo pitkään tiedossa”, Kopra sanoo.
Hälytyskeskus laittaa tehtävät tärkeysjärjestykseen. Kuvaavaksi esimerkiksi käy järjestyshäiriö, joka sattuu ravintola Pikku Hukassa Länsi-Herttoniemessä puolenyön jälkeen. Keskus ehtii lähettämään Kopran ja Kyntäjän paikalle vasta puoli kahden aikaan, kun ravintola on mennyt jo kiinni.
Tarjoilija kurkistaa rätti kainalossa ovenraosta ja kertoo selvinneensä tilanteesta ilman poliisin apua – onneksi. Räyhäävä asiakas on saatu puhumalla ulos.
Hullukeikat taas ovat ihan oma juttunsa.

poliisit

Länsi-Herttoniemestä tuli hälytys. Joku soittaa stereoita täysillä ikkunat auki kerrostalon alimmassa kerroksessa”, Kopra suomentaa poliisiradiosta puoli neljän aikaan aamulla.
Perillä mökä on uskomaton. Itämaiseen kimonoon pukeutunut mies on avannut ikkunat sepposen selälleen ja nostanut kaiuttimet varmuuden vuoksi ikkunalaudalle.
Kyntäjä astelee ikkunan luo ja riuhtaisee kaiuttimista piuhat irti. Tulee hipihiljaista.
Miestä jututetaan ensin ikkunasta, sitten siirrytään sisälle. Seinillä on dragaiheisia julisteita. Yllättäen mies suuttuu ja käy päälle. Kopra ja Kyntäjä kaatavat miehen vatsalleen sängylle ja laittavat käsiraudat.
Mies haisee viinalle. Vaikka hän saattaa olla psyykkisesti sairas, tie vie jötöön, taas. Mielenterveyspotilaat viedään Auroran sairaalaan vain, jos he ovat selvin päin.     Psykiatrit eivät arvioi päihtyneiden kuntoa.
”Mä tapan itseni”, mies uhkaa kontissa matkalla Kisahallille.
Hän vääntäytyy selälleen ja alkaa potkia maijan takapenkille aukeavaa ikkunaa. Ikkunassa on kalteri ja lasi, jonka voi avata vain poliisien puolelta.
”Lopeta se potkiminen tai me laitetaan sulle jalkaraudat!”Kopra huutaa ikkunasta.
Kun poliisit taluttavat miehen jötölle, kimonon helmat vain heilahtavat hyytävässä tuulessa. Miehellä ei ole kenkiä eikä alushousuja.

Vanhempi konstaapeli Mika Kyntäjä
on työskennellyt poliisina vajaat seitsemän vuotta. Hän on kotoisin Nurmosta, Pohjanmaalta, ja hänkin harrastaa monenlaista urheilua.
Viime kesänä Kyntäjä oli mukana beach-volleyn SM-turnauksessa Savonlinnassa. Poliisien joukkue palkittiin parhaana helsinkiläisenä joukkueena kuntosarjassa. Pokaali könöttää Itäkeskuksen poliisiaseman takahuoneessa.
Yön toisella tauollaan Kopra ja Kyntäjä lusikoivat uunipuuroa. Sisähommissa oleva kollega on keittänyt sen valmiiksi.
Molemmat poliisit pitävät Itiksessä työskentelyä haasteellisena, mutta asuisivat itse mieluummin jossakin muualla. Kopra asuu vuokralla Herttoniemessä. Kyntäjä ja hänen päiväkodinjohtajana työskentelevä vaimonsa muuttivat hiljattain Myllypurosta Järvenpäähän.
”Meillä on 2,5-vuotias poika. Asuimme ennen lähellä Myllypuron ostaria, mutta vaimoa pelotti ihan aiheellisesti kävellä siellä iltaisin”, Kyntäjä sanoo.
”Ajattelimme myös pojan koulutusta. Suomessahan asuinpaikka määrää, mihin kouluun lapsi menee. Myllypurossa poika olisi joutunut kouluun, jossa on yli 20 kansallisuutta. ”
Helsingin keskustan vuokrat ylittävät reilusti rivipoliisin maksukyvyn.
”Saan 1 500 euroa plus vuorolisät. Jos saisin joskus Helsingistä pysyvän työpaikan, muuttaisin varmaan johonkin lähikuntaan”, arvelee alimpaan palkkaluokkaan kuuluva Kopra.
Hänen työharjoitteluunsa kuuluu seuraavaksi parin viikon jakso liikennepoliisissa Pasilassa, minkä jälkeen hän palaa Itäkeskukseen – tällä kertaa tosin rikostutkinnan puolelle.
”Vaikea sanoa, tulenko pitämään tutkinnasta vai en, mutta kyllä minulla sellainen haju on, että olisin enemmän kenttämiehiä. Poliisi on ollut toiveammattini pikkupojasta asti. Toisena vaihtoehtona oli palomies”, Kopra muistelee.
Kun Kopralta kysyttiin poliisikoulun pääsykokeissa, minkä vuoksi hän haluaa mieluummin poliisiksi, Kopralla oli vastaus valmiina.
”Kysyin tyttöystävältä, kumpi univormu on seksikkäämpi, palomiehen vai poliisin. Hän valitsi poliisin. ”

Yövuoron viimeiset pari tuntia sujuvat partion 370 osalta rauhallisesti. Asemalla kerrotaan kuitenkin, että yön aikana poliisipiirissä on tapahtunut ainakin yksi puukotus.
Työpari parkkeeraa maijan aseman talliin puoli seitsemältä.
”146 kilometriä”, Kyntäjä kirjoittaa maijan ajopäiväkirjaan.
Hänellä on vielä edessään neljänkymmenen kilometrin ajomatka kotiin Järvenpäähän. Kopra aikoo mennä metrolla.
Kumpikaan ei näytä olevan millänsäkään. Ei kuulemma edes väsytä.
Ihmemiehiä.

Anne Moilanen
Kuvat Annika Lohi

slangia