27. maaliskuuta 1998
Teksti:

Vaikka massalagereita markkinoidaan ja juodaan paljon, muutakin osataan tilata jos on tarjontaa”, isäntä Jyrki Jortikka kertoo suomalaisesta olutmausta. ”Monesti ihmiset kokevat positiivisen ahaa-elämyksen, kun heillä maistattaa perustavaraa maukkaampaa olutta. Myös sahdin kysyntä on kasvussa.”
Jortikka pyörittää lahtelaista oluisiin erikoistunutta olutravintolaa Metroa. Hän on nähnyt kuinka viime vuosikymmenen aikana oluesta on tullut salonkikelpoinen maisteltava. Jortikan mukaan myös naiset ovat innokkaita avartamaan makumaailmaansa. Samalla Suomessa on virinnyt pienimuotoista panimotoimintaa.
”Oluita tulisi maistella yhtä rohkeasti kuin ruokiakin!” Jortikka julistaa. ”Asiakkaan kannattaa pyytää myyjiltä apua valinnoissaan. Valinnanvaraa Suomeen tuotavasta yli 500 nimikkeestä kyllä piisaa.”
Mutta merkkien runsaus ei ole käänteentekevä ilmiö oluen maailmanhistoriassa. Babylonialaiset pystyivät muinoin tekemään pariakymmentä erityyppistä olutta arkaaisin keinoin. Nykyään taas miljoonien markkojen laitteilla pannaan markkinoille lähinnä harmitonta peruslageria.
Oluen merkitys oli yleisestikin suurempi. Muinaisessa Sumeriassa lähes puolet koko alueen viljasadosta käytettiin oluen valmistamiseen. Nestemäisen leivän nauttimisesta on todisteita Mesopotamiasta jo 4000 e.a.a. On jopa arveltu, että syy ihmisen paikoilleen asettumiseen ja maanviljelyn syntyyn olisi ollut tarve saada säännölliset ja taatut sadot oluen raaka-aineeksi.
Keskiajalla ritarit ja muut joutilaat eivät juuri muuhun ravintoon koskeneet ? sen verran tuhteja olivat olutkiintiöt päivässä henkeä kohti. Rankalla olvinkittauksella oli kuitenkin tuolloin elämää pidentävä etu. Saastuneiden juomavesien piinaamissa kaupungeissa oli juotava jotakin turvallisempaa. Ihmiselle haitalliset bakteerit eivät viihdy oluessa alhaisen pH:n ja vierteenkeiton sterilisoivan vaikutuksen ansiosta.


Puhdas luonnontuote

Saksassa on edelleen voimassa vuonna 1516 säädetty puhtauslaki, Reinheitsgebot, joka määrää oluen raaka-aineiksi ainoastaan veden, maltaan, humalan ja hiivan. Näillä eväillä pärjää edelleen valtaosa koko maailman panimoista.
Yhden olutlitran valmistamiseen käytetään ¾ koko prosessin kulutus mukaanlaskettuna ¾ viidestä kymmeneen litraa vettä. Hyvästä panimovedestä on poistettu kaikki haju- ja makuaineet, ja se on yleensä pehmeätä eli suolotonta.
Mallastuksen tarkoituksena on valmistella ohra oluentekoon sopivaksi. Tässä kohtaa mallastamot ottavat luontoäidin roolin liottamalla ja idättämällä jyvät. Idätys päättyy maltaiden kuivaamiseen.
Suomi on maltaiden suhteen omavarainen. Meikäläisiä entsyymimaltaita käytetään aidon viskinkin tekoon. Toisin kuin vegaanit joskus luulevat, oluenpanijat eivät tarvitse mäskinsä mausteeksi linnun tai minkään muunkaan luontokappaleen luita, höyhenistä puhumattakaan.
Humalan tuntevat kaikki. Monivuotinen köynnöskasvi antaa oluelle ominaisen katkeran ¾ ei kitkerän ¾ maun. Humalan katkeroaineet estävät bakteerien kasvua ja parantavat säilyvyyttä. Oluen sieluksi sanottu humala myös muhkeuttaa vaahtoa.
Kotimaisten oluittemme humalointiaste on varsin alhainen. Toisin on Tsekinmaalla 1800-luvulla keksityssä alkuperäisessä lageroluttyylissä, jota edustaa hyvin Pilsner Urquell eli pilsnerin alkulähde.

Olutopintoviikot

Vasta kieltolaki teki oluesta alkoholijuoman ja opetti kansan juomaan väkeviä. Suurin osa silloisista suomalaisista oluenvalmistajista pani lapun luukulle tai ryhtyi limpparitehtailijoiksi. Pienpanimotoiminta elvytettiin vasta kuluvalla vuosikymmenellä. Maassa on nykyään kolmisenkymmentä toimivaa pienpanimoa. Yrittäjien myötä markkinoille on tullut jopa puolukka- ja luomuolutta.
Alan koulutuksen on ensimmäisenä aloittanut Mustialan maatalousoppilaitos Lounais-Hämeessä. Yhden lukuvuoden
kestävässä opiskelukokonaisuudessa pyritään antamaan täydet valmiudet oman pienpanimon pyörittämiseksi. Hirsjärven kartanon isäntä Lasse Näykki on yksi Mustialan olutopiskelijoista. Hänellä on jo suunnitelmia kurssilla saatavien taitojen hyödyntämiseksi.
”Oman leipomomme lisäksi oma pienpanimo toisi lisä-arvoa ja vaihtelua maatilamatkailuun ja olisi hiton hyvä harrastus. Suomessa bisneksenä tosin ilmeisen huono”, Lasse toteaa realistisesti. Maassamme on EU-maiden ylivoimaisesti korkein olutvero.
Maan eri mikropanimoissa vierailleille olutopiskelijoille on selvinnyt verojen lisäksi muitakin syitä kuluttajat säikäyttävään hintaan. Uusien makuelämysten tuottaminen on toistaiseksi pienikatteista, usein tappiollista ja aikaa vievää käsityötä, jota kaikki asiakkaat eivät vielä ole oppineet arvostamaan.
Mustialan kurssilla innokkaat oluenystävät ovat kuitenkin löytäneet toisensa. Kukaan ei taatusti laista aamuluennolta, vaikka edellisen illan omatoiminen, aistinvarainen mallasjuomien analysoiminen olisikin vahingossa venynyt pikkutunneille.·

Helsinki Beer Festival, Kanavaterminaali, Kauppatori 2.-4.4. kello 14-02. Liput 30 markkaa. Lisää oluttietoutta kaikille avoimesta osoitteesta: www.helsinginsanomat.fi/oluthelsinki/

Ohrasta oluen synty,
Humalasta julkijuoman,
Vaikk’ ei tuo ve’ että synny,
Eikä tuimatta tuletta.
(Kalevala)

Mikko Salmi
Kuva: Petri Juntunen