Jos aikoo yrittää, se kannattaisi aloittaa nuorena.
Kaksikymppinen sietää yrittäjän alkutaipaleeseen kuuluvaa epävarmuutta, niukkoja tuloja ja pitkiä työpäiviä paremmin kuin nelikymppinen, joka on jo perustanut perheen, tottunut säännölliseen palkkaan ja tiettyyn elintasoon. Yrittämisessä tarvitaan intohimoa, uskallusta ja omistautuneisuutta – samoja ominaisuuksia, jotka auttavat nuorta työntekijää etenemään nopeasti uralla. Potentiaalinen yrittäjä saattaa olla etenemisputkessa pikemmin kuin vähemmän yrittäjähenkinen työtoverinsa. Kun hän viisikymppisenä on uransa huipulla, sieltä ei olekaan houkuttelevaa lähteä yrittämään.
Vaikka lehdet pursuilevat tarinoita startup-komeetoista, yrittäminen on pelottavaa. Yrittäjää rangaistaan epäonnistumisesta paljon pahemmin kuin palkkatyöläistä, ja kaksikymppisenä epäonnistunut yrittäjä saattaa kantaa velkojaan koko loppuelämänsä. Suomalainen sosiaaliturva ja työehdot on rakennettu pääasiassa pitkässä palkkatyösuhteessa olevia ihmisiä varten.
78 prosenttia suomalaisista sanoo Eurobarometrissä suhtautuvansa positiivisesti yrittäjiin. Tulos on Tanskan jälkeen toiseksi suopein koko Euroopassa ja parempi kuin Yhdysvalloissa (73 %). Kun pitäisi alkaa perustaa yrityksiä, otetaan takapakkia. 65 prosenttia on sitä mieltä, että liiallisen byrokratian määrä jarruttaa tai estää yrityksen perustamisen. Rahoituksen haasteet ovat vasta toisella sijalla: 56 prosenttia kokee, ettei yrittäminen onnistu puuttuvan pääoman takia. Suurin osa suomalaisista pk-yrityksistä on suurten ikäluokkien perustamia ja hallinnoimia. Jos nuoret aikuiset eivät ala yrittää, suurten ikäluokkien pitää työllistää itsensä lisäksi seuraava sukupolvi.
Koska yrittäjyys koetaan pelottavaksi ja hankalaksi, se ei ole luonteva osa työuraa. Keski-Euroopassa on tavallista, että työntekijät siirtyvät näppärästi palkkatöistä yrittäjiksi ja muutaman vuoden kuluttua takaisin. Vaikka koko elämän kestävä yrittäminen ei kiinnostaisi, muutaman vuoden yrittäminen palkkatöiden välissä olisi silmiä avaava työkokemus.
