Eläinaktivisti Saila Kivelä on yksi sikakohun syntipukeista. Hänelle vaaditaan vankeusrangaistusta videokuvaamisen vuoksi.
Jari Koskinen. Ai kuka?
Harva tuntee nimen, vaikka kyseessä Suomen nykyinen maa- ja metsätalousministeri. Edellisen hallituksen aikana kaikki tiesivät, kuka on Sirkka-Liisa Anttila (kesk).
”Koskisen ei tarvitse hirveästi ponnistella ollakseen parempi ministeri kuin aikaisempi”, sanoo Saila Kivelä.
Hänkään ei heti muistanut nykyistä ministeriä. Tällä hetkellä Kivelän, 24-vuotiaan helsinkiläisen valtiotieteiden opiskelijan, nimi tunnetaan paremmin kuin Koskisen.
Kaksi vuotta sitten Anttilan päätä vaadittiin vadille. Syy on osin Kivelän ja hänen kaveripiirinsä, jotka kävivät öisin kuvaamassa sikatiloja ympäri Suomea.
Aktivistit selvittivät tilojen sijainnit, ajoivat paikalle ja kävelivät kameroineen sisään. Murtautua ei tarvinnut, sillä ovet olivat lähes poikkeuksetta avoinna. Jos sikala oli lukittu, he jättivät sen rauhaan.
Kiinnijääminen jännitti, mutta niin ei käynyt kertaakaan. Ilkivaltaa ei tehty, vaan sattumanvaraisesti valituilla tiloilla ainoastaan dokumentoitiin eläinten elinoloja.
Suorasta toiminnasta huolimatta sikatyttöjen ja -poikien motiivit olivat erilaisia kuin vaikkapa kettutyttöjen.
”Me haluamme vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Eläinten vapautuksen motiivina on tarhojen toiminnan hankaloittaminen. Meidän tarkoituksenamme on jakaa tietoa. Haluamme ihmisten näkevän, millaisissa oloissa eläimiä kasvatetaan.”
Kolme kuukautta ja 30 sikatilaa myöhemmin monet järkyttyivät näkemästään, kun Oikeutta eläimille -järjestö julkisti kuvamateriaalin. Sikakohu oli valmis, parahiksi joulun kinkkukauden alla.
Kivelästä tuli vegaani 20-vuotiaana, kasvissyöjä jo lukiossa. Myös hänen siskonsa ja äitinsä ovat vegaaneja, isä puolestaan ”kotivegaani”. Perhe on tukenut, mutta ollut myös huolissaan aktivistitoiminnan mahdollisista seuraamuksista.
”He kyllä ymmärtävät tosi hyvin, miksi teen tätä.”
Kivelä kertoo, että hänestä tuli järjestöaktiivi, koska hän ei voinut hyväksyä eläinten hyväksikäyttöä ja pahoinpitelyä. Eläinsuojelujärjestöt eivät tarjonneet samankaltaisia vaikutusmahdollisuuksia kuin eläinoikeusjärjestöt. Kivelä kaipasi konkreettisia tekoja.
”Vika piilee rakenteissa, jotka sallivat, että joitakin olentoja pidetään epätasa-arvoisina verrattuna toisiin.”
Opiskelu on auttanut käsittämään syy- ja seuraussuhteita. Olennaista olisi, että jokainen ymmärtäisi itse oman roolinsa elintarvikkeiden kuluttajana.
”Ei jokaisessa puheenvuorossa tarvitse parantaa maailmaa. Uskon enemmän siihen, että ihmiset tekevät muutoksia omassa elämässään, kuin siihen, että tuotannossa tapahtuu radikaalia muutosta. Kampanjan jälkeen olemme saaneet paljon palautetta ihmisiltä, jotka ovat ryhtyneet kasvissyöjiksi.”
Kuvausprojekti oli vastaisku maa- ja metsätalousministeriölle, joka myönsi neljännesmiljoonan valtionavustusta sianlihan imagon parantamiseksi. Markkinointihankkeen takana oli Suomen Sikayrittäjät, ja summalla toteutettiin Possupedia-sivusto.
”Tuntui absurdilta, että veronmaksajien rahoja käytettiin imagonkohotukseen kaupallisella alalla, jota jo entuudestaan tuetaan runsaasti”, Kivelä perustelee.
Kun Kivelä puhuu tehotuotantoeläimistä, hän puhuu kuolemaantuomituista. Sikatiloilla käyntien jälkeen ei ollut helppoa palata normaaliin arkeen.
”Kyllä se iski vasten kasvoja, mikä siellä odotti. Piti vain keskittyä kuvaamiseen eikä omaan pahaan oloon. Kaikista järkyttävimmistä tapauksista teimme eläinsuojeluilmoituksen heti käyntimme jälkeen.”
Se oli turhaa. Useista ilmoituksista huolimatta vain yksi tarkastuseläinlääkäri vastasi. Hänen mukaansa kaikki oli kunnossa. Kun aktivistit kävivät samalla tilalla uudestaan, mikään ei ollut muuttunut.
Tapauksen oikeuskäsittely alkaa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa Salossa lokakuun lopulla, mutta vastaajina eivät ole sikatilalliset.
”Kiistän kaikki syytteet”, Kivelä vastaa.
Häntä ja toista julkisuuteen astunutta aktivistia Karry Hedbergiä syytetään kymmenestä julkisrauhan häiritsemisestä ja 12 törkeästä kunnianloukkauksesta. Rahakorvausten lisäksi Hedbergille vaaditaan ehdotonta ja Kivelälle ehdollista vankeutta.
Syytteitä osattiin odottaa, mutta ei näin kovia.
”Se ei tunnu lainmukaiselta. Tilalliset eivät poliisikuulustelupöytäkirjojen mukaan edes huomanneet käyntejämme. Törkeä kunnianloukkauskin tuntuu älyttömältä, koska meitä ei syytetä siitä, että kuvamateriaalimme olisi valheellista.”
Kaikesta huolimatta Kivelä tekisi kaiken uudestaan, mutta paremmin. Projektin aikana vapaaehtoisista aktivisteista kehittyi kampanjoinnin puoliammattilaisia.
”Nämä ovat asioita, jotka ihmisten tulee ehdottomasti tietää. ”