Ruotsissa kyllästyttiin jumppajumputukseen ja alettiin ryhmäliikkua Pulpin ja Belle & Sebastianin tahdissa. Meidän pitäisi ottaa oppia.
Liikunnan pitäisi olla miellyttävä kokemus. Mutta miksi kuntoilijaa piinataan toinen toistaan kamalammalla jumppamusiikilla?
Anteeksi vain elitismini, mutta ainakin minun on hyvin hankala kokea pienintäkään liikkumisen riemua, mikäli korviini kantautuu samaan aikaan ATC:n tai E-Typen kaltaista kammotusjytkettä, jonka olisi kaiken oikeuden ja kohtuuden nimissä pitänyt unohtua viime vuosituhannelle.
Ihan samalla tavalla ryhmäliikuntaa voisi harrastaa indiemmissä musiikkimerkeissä: kyllä Cut Copyn tai LCD Soundsystemin biisit ovat meneviä ja rytmikkäitä siinä missä ysärijumputuskin.
Ja jos miettii Flow-festivaalin 16 000 kävijän päiväkapasiteettia, luulisi Helsingistä löytyvän pari jumppasalillista indiejumpasta kiinnostuneita.
Ruotsalaiset ovat meitä edellä tässäkin asiassa. Tukholmalaisten riemuna on ollut jo neljän vuoden ajan indiegympa, joka on saanut alkunsa keksijäkolmikon kyllästymisestä vallitsevaan jumppamusiikki-ilmastoon.
Indiegympan nettisivuillaan jakamat Spotify-soittolistat osoittavat, että naapurimaassamme heilutellaan raajoja vampireweekendien, belleandsebastianien ja pipettesien rytmittämänä. Kehittäjät Jenny Bjarnar, Sofia Lundgren ja Ellen Göransson kertovat sivuilla, että indiegympassa soitettavien biisien pitäisi täyttää tanssilattia baariolosuhteissa. Jumppaliikkeitä kerätään kappaleiden musiikkivideoiden koreografioista.
Unisportin liikuntapalvelupäällikkö Marika Lempinen kertoo, että heillä liikunnanohjaajat saavat valita tuntiensa musiikit itse, kunhan he pitävät huolen, että ne sopivat meininkiin.
Ainoa poikkeus on Les Millsin bodypump, jossa on käytettävä määrättyjä biisejä. Muista lisenssijumpista zumbaa varten tarjotaan neuvoa antavia levyjä, mutta varsinaisia rajoituksia ei ole.
Indiezumba tai vastaava musiikkiorientoitunut ryhmäliikuntatunti olisi täysin toteutettavissa oleva ajatus. Missä se siis viipyy?
”Valikoimamme on tällä hetkellä sen verran laaja, että jonkun vanhan ryhmäliikuntatunnin olisi lähdettävä pois indiejumpan tieltä. Halutaan kyllä reagoida kaikkiin uusiin juttuihin nopeasti ja ottaa ideoita harkittavaksi”, Lempinen sanoo.
”Lisäksi tunnin konseptointi ja ohjaajien kouluttaminen vievät aina oman aikansa.”
Pitää siis vain odottaa, milloin täälläkin pääsisi vetämään Freeman-tyyppiset retroverkkarit niskaan, täyttämään juomapullonsa gojimehulla ja hikoilemaan Pulpin tahdissa.
Sanat Oskari Onninen
Kuva Tuomas Kärkkäinen